Viime vuonna minulla vielä oli kavereita ympärillä. Nyt luokkajaot ovat menneet uusiksi ja tietenkin kaikki kaverit menivät eri luokille.
Vähän pelotti miten pärjään siellä, mutta oletin kuitenkin saavani uusia ystäviä. Mutta niin ei käynytkään. Luokkani on täynnä aikaisemmin muodostuneita inside-porukoita, kaikki olivat valinneet alansa kavereidensa mukaan.
Olen kyllä yrittänyt jutella kaikille ja olla avoin (vaikkei se multa onnistukaan helpolla, olen ujo), mutten kuitenkaan liikaa ole ängennyt seuraan. Eikö se olekin oikea tapa? Moni olisi mun asemassa pärjännyt vielä huonommin..!
Muuten kestän, mutta inhoan ruokailuja. Kaikki jakautuvat omiin 2-4 hengen läheisiin porukoihin, joihin ei ole ihan luontevaa tuppautua.. On jotenkin ahdistavaa olla siellä yksin..joskus sattuu sopiva tilanne jolloin pääsen joidenkin kanssa samaan pöytään, mutta yleensä yksin. Ja sit siinä on vielä se, että ihastukseni saattaa nähdä minut ja luulempa ettei paljon kiinnostu kun näkee miten yksinäinen olen. Nyt toi on alkanut ahdistaa jo niin paljon että jätän väliin ruokailuja:/ Monet on sellasia etteivät edes yhtä kertaa "kehtaisi" mennä yksin, joten minussa ei pitäisi mitään ihmettelemistä olla...
Luokanvaihdos ei enää tässä vaiheessa kannattavaa. Mitä voisin tehdä:( Niin ja olen lukion toisella.
Vähän pelotti miten pärjään siellä, mutta oletin kuitenkin saavani uusia ystäviä. Mutta niin ei käynytkään. Luokkani on täynnä aikaisemmin muodostuneita inside-porukoita, kaikki olivat valinneet alansa kavereidensa mukaan.
Olen kyllä yrittänyt jutella kaikille ja olla avoin (vaikkei se multa onnistukaan helpolla, olen ujo), mutten kuitenkaan liikaa ole ängennyt seuraan. Eikö se olekin oikea tapa? Moni olisi mun asemassa pärjännyt vielä huonommin..!
Muuten kestän, mutta inhoan ruokailuja. Kaikki jakautuvat omiin 2-4 hengen läheisiin porukoihin, joihin ei ole ihan luontevaa tuppautua.. On jotenkin ahdistavaa olla siellä yksin..joskus sattuu sopiva tilanne jolloin pääsen joidenkin kanssa samaan pöytään, mutta yleensä yksin. Ja sit siinä on vielä se, että ihastukseni saattaa nähdä minut ja luulempa ettei paljon kiinnostu kun näkee miten yksinäinen olen. Nyt toi on alkanut ahdistaa jo niin paljon että jätän väliin ruokailuja:/ Monet on sellasia etteivät edes yhtä kertaa "kehtaisi" mennä yksin, joten minussa ei pitäisi mitään ihmettelemistä olla...
Luokanvaihdos ei enää tässä vaiheessa kannattavaa. Mitä voisin tehdä:( Niin ja olen lukion toisella.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän,miltä susta tuntuu...Olen samanikäinen kuin sä.Jos haluat,niin mailaa osoitteeseen [email protected]
Voitas vaihtaa ajatuksia.