Nyt tahtoisin lukea mielipiteitänne ja haluaisin jakaa tämän ongelman teidän kanssanne, koska en itse tiedä mikä minua vaivaa. Tästä tulee varmasti pitkä tarina, mutta toivon että jaksaisitte lukea tämän ja vastatakin... kiitos.
Olen nyt puolitoista vuotta potenut (en tiedä voiko puhua "sairastamisesta") lievää masennusta. Oikeastaan en tiedä miten se lievyys määritellään, mutta itsemurha-ajatuksia ei ole tai korkeintaan joskus hyvin harvoin olen sitä miettinyt. Olen myös pysynyt elämänsyrjässä kohtuu hyvin kiinni, aloitin juuri opiskelut yliopistolla lukion jälkeen. Puolentoista vuoden aikana on ollut pahempiakin jaksoja, välillä on itkettänyt ja tunteet ovat toisinaan olleet herkässä. Nyt on menossa parempi jakso, ainoat oireet ovat jännittyneisyys, estyneisyys ja nukahtamisvaikeudet, usein myös välinpitämättömyys tai flegmaattisuus. Saattaa kuulostaa pahalta mutta olen jo tottunut niihin sen verran hyvin ettei siihen kiinnitä enää huomiota. Eniten minua huolestuttaa se, etten itse osaa oikein määritellä onko minulla masennusta ja kannattaako tämän takia mennä lääkäriin. Olen kyllä varannut ajan kun lääkärikäynnit ovat opiskelijoille ilmaisia. Kavereita minulla ei oikein ole, mutta liittyykö se masennukseen vai mihin? Tiedän, että minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Nekään ei ole niin pahoja että olisin täysin erakoitunut tai mitään, pystyn käymään luennoilla ja asioimaan kaupassa. Muuten en käy "ulkona". Esiintyminen pienelle tai suurelle ihmisjoukolle tuottaa kyllä ongelmia ihan kohtuuttomasti ja siksi vetäydynkin tosi helposti porukasta, ei myöskään ole helppoa soittaa vieraalle (tai tutummallekaan) ihmiselle. Joissain tilanteissa ihmisjoukossa oleminen ahdistaa, esim. luennolla jos joka puolella on ihmisiä tai linja-autossa. Silloin on vaikea hengittää, sydän hakkaa ja hikoiluttaa. Joskus heikottaa muutenkin ja pyörryttää. Väsynyt olen ollut lähes päivittäin, aamuisin ei jaksaisi nousta ylös kun illalla on mennyt sängyssä pyöriessä tunti tai kaksi kun nukahtaminen on vaikeaa. Murehdin helposti pikkujuttuja, esim. jotain parin viikon päästä olevaa tapaamista tai laskujen maksua. Kaikki tämä yhdessä aiheuttaa sen ison ongelman, tuntuu ettei mikään tunnu miltään ja olisi ihan sama jäädä aamuisin nukkumaan. Ei jaksa mennä kenenkään juttusille, tuntuu ettei ole mitään sanottavaa ja juttusille meno jännittää. Joskus kaikki johtaa viikon tai parin mittaiseen masennusjaksoon joka saattaa vaihtua sen jälkeen pelkkään ahdistuneisuuteen tai sitten tulee muutaman päivän tai viikon mittainen normaali jakso taas. En ymmärrä itseäni enää enkä tiedä voiko tällaiseen saada apua. Haluaisin vaan kunnon lääkkeet joilla tämän paskan saisi hävitettyä ja olisi vain niitä normaaleja päiviä. Jos saisin oireet hävitettyä pystyisin hankkimaan kavereita (tilaisuuksia on tullut mutten ole kyennyt hyötymään niistä tämän takia...) ja jaksaisin panostaa enemmän nykyisiin pariin kaveriini sekä perheenjäseniin. Mutta selitäpä tämä sitten lääkärille jonka pitäisi vartissa tehdä diagnoosi ja jota ei kiinnosta pätkän vertaa koko homma. Pelottaa että se viittaa kintaalla ja väittää että tämä vaan on jotain elämän pikku vastoinkäymisiä (kestänyt jo vaikka kuinka kauan)... onko tällaiseen olemassa kunnollista lääkitystä? En halua mitään psykologin puhelinaikoja tai sairaanhoitajan kanssa keskusteluja vaan ihan kunnollisen, tehokkaan hoidon. En kestä tätä enää ja tiedän että koko tulevaisuus voi kärsiä tällaisesta. Miten joku voi auttaa jos en itsekään osaa selvästi pukea sanoiksi mikä minua vaivaa??? Tuntuu kuin olisin jossain ihme umpikujassa asian suhteen. En halua leikkiä loppuelämälläni vaan haluan elää normaalina...
"lievä" masennus
13
6078
Vastaukset
- löytyy
Printtaa tuo, mitä kirjoitit ja näytä se lääkärille, hän tietää kyllä mistä on kyse kun näkee tekstisi. Tuohon vaivaan (masennukseen) on hyvät lääkkeet olemassa; älä turhaan kiduta itseäsi ja päästä tilannetta pahenemaan. Toimi, kun sinulla vielä on voimia jäljellä!
- alkuperäinen kyselijä
Itsellekin tuli mieleen että tuossahan lähes kaikki oireet onkin. Tuntuu vaan niin todella hölmöltä jos menen lääkäriin keskustelufoorumilta tulostamani paperi kädessä... tosin tiedän etten muista läheskään kaikkia oireita tuollaisessa hermostuttavassa tilanteessa. Voisinko muka oikeasti tehdä etukäteen tuon tyylisen listan kaikesta mitä olen huomannut itsessäni? Tietysti se olisi itselleni paljon helpompaa mutta tulee vähän hölmö olo jos se lekuri ihmettelee sitä paperia. En jaksaisi kyllä alkaa selittämäänkään että oireita on niin paljon että puolet unohtuisi kertoa jos ei sitä lappua olisi mukana... täytyy tosiaan harkita tuon tulostamista.
- muuta.
alkuperäinen kyselijä kirjoitti:
Itsellekin tuli mieleen että tuossahan lähes kaikki oireet onkin. Tuntuu vaan niin todella hölmöltä jos menen lääkäriin keskustelufoorumilta tulostamani paperi kädessä... tosin tiedän etten muista läheskään kaikkia oireita tuollaisessa hermostuttavassa tilanteessa. Voisinko muka oikeasti tehdä etukäteen tuon tyylisen listan kaikesta mitä olen huomannut itsessäni? Tietysti se olisi itselleni paljon helpompaa mutta tulee vähän hölmö olo jos se lekuri ihmettelee sitä paperia. En jaksaisi kyllä alkaa selittämäänkään että oireita on niin paljon että puolet unohtuisi kertoa jos ei sitä lappua olisi mukana... täytyy tosiaan harkita tuon tulostamista.
Kyllä kehtaat! Rohkeasti vain lappu kourassa lääkäriin; kyllä ne on nähneet paljon oudompiakin asioita.
- vielä jatkoa...
muuta. kirjoitti:
Kyllä kehtaat! Rohkeasti vain lappu kourassa lääkäriin; kyllä ne on nähneet paljon oudompiakin asioita.
Ja muistathan vielä, että kyse on sinun terveydestäsi ja elämästäsi. Mikään mitä teet terveytesi eteen ja sen, että saat taas elämästä kiinni ei ole hölmöä tai typerää.
Sen sijaan hölmöä on se, jos jatkat elämäsi pilaamista edelleen - olet tehnyt sitä jo tarpeeksi kauan!
Ajattele nyt vain mitä SINÄ tarvitset ja mikä on sinun parhaaksesi - unohda se, mitä joku muu mahdollisesti ajattelee (kun ei edes ajattele!).
Jos joku teistä haluaisi vaihtaa ajatuksia kanssani joko sähköisesti tai mikä vielä parempaa livenä, olisin kovin ilahtunut. Minusta yksinäisten ja ahdistuneiden pitäisi löytää toisensa paremmin.
- minäköseoon?
miksi meidän pitäisi tavata?
ois mullakin pari juttua masennuksesta kerottavana. joskus vituttaa niin,että pää halkeaa, mutta ketä se kiinnostaa
- maahan ehti
Luin osittain tuota juttuas ja vastauksista ainakin toi 'apua löytyy' oli hyvä ja toteuttamiskelpoinen.
Tää mistä nyt kirjoitan ei liity niinkään suoranaisesti masennukseen tai sen diagnostiikkaan tai sen hoitoonkaan. Vaan ajatteluun yleensä.
Kerroit että opiskelet joten oletan että olet myös tottunut sekä tuottamaan että käsittelemään tuottamaasi tekstiä. Niihin taitoihin nimittäin tämäkin idea perustuu.
Käytännössä se tehdään niin että otat tuon teksitisi esiin ja yksinkertaisesti jaat sen ensin asiasisältönsä mukaisiin kappaleisiin ja jätä vaikka rivi väliä kuten tässäkin tekstissä on.
Sen jälkeen voit tarkastella onko kappaleiden asiasisällöt yhessä niin että loogisuus säilyy.
Tämän jälkeen voit tietysti muokata teksitä ihan niin paljon kuin itse haluat. Ideana on kuitenkin se että teet ns. itse analyysia omista ongelmistasi ja samalla todennäköisesti mielesi alkaa työstään myös ratkaisuja niihin.
Teksisi perusteella on aihetta käydä lääkärillä ja keskustelet asiasta. Mielestäni turhia lääkärikäynteijä ei olekkaan.
Jos mitenkään on mahdollista jokin toimita terapia joka itseäsi miellyttää olisi hyväksi sinulle hyväksi- alkuperäinen kirjoittaja
Tuo ideasi kuulostaa todella käyttökelpoiselta. Tuo otsikkoni viittaa lähinnä siihen, että nyt vasta tajusin tekeväni jatkuvasti mielessäni tuota analysointia. Vasta tuota sinun ehdotustasi lukiessasi tajusin todella, että olen aamusta asti miettinyt tätä asiaa eri kanteista katsottuna. Istuin muutamilla luennoillakin hiljaa ja huomasin TODELLA monesti etten kuunnellut lainkaan mitä luennoitsija selitti. Asia olisi varmasti ollut tärkeää, mutta olin niin uppoutunut miettimään tilannettani etten kuunnellut. Välillä "heräsin" kun vierustoveri kysyi jotain (ja varmaan ihmetteli kun en kuunnellut). Olen oikeasti miettinyt tätä masennustani. Lähes koko päivä on mennyt miettiessä oireita ja syitä... näin iltaisin on melkein pakko kirjoittaa tänne mitä on tapahtunut ja lukea muiden viestejä. Olen ottanut netistä selvää masennuksesta ja sen hoidosta, olen listannut mielessäni oireita ja yliopistolla tietokannoista katsellut mihin kaikkeen tämä voisi viitata ja olen suunnitellut pistäväni kaiken paperille jotta saisin jotain konkreettistakin tehtyä.
Olen jo suunnitellut sitä lääkärillä käyntiäkin (tai oikeastaan hermoillut), ja olen päättänyt suostua terapiaan jos lääkäri sitä ehdottaa, mutta aion itse ehdottaa (jos lääkäri ei ehdota) että yritettäisiin lisäksi lääkehoitoa. Unettomuus, hermostuneisuus ja muu fyysinen oireilu kun rajoittaa elämääni todella. Vasta äskettäin tajusin että olen tottunut liikaa näihin oireisiin enkä välttämättä edes huomaa niitä mutta ne rajoittavat liikaa elämistäni. Muut luulevat vain että olen ujo, mutta oikeasti minulla ei ole mitään hävettävää, minulla on kohtalaisen hyvä itsetuntokin mutta en vain uskalla mennä juttusille tai osallistua keskusteluun. Silloin tuntuu ettei tätä kestä enää, lisäksi kun on muut oireet niin se tekee tästä raskasta. Tästä nyt tuli aikamoinen valitusvyyhti omalta osaltani, eikä varmaan kovinkaan monella ole samoja oireita (tai mistäpä minä tiedän?), mutta itselleni tämä kirjoittaminen tosiaan tuo hieman helpotusta.
Kiitos vielä tuosta ideastasi! - soi blues
alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
Tuo ideasi kuulostaa todella käyttökelpoiselta. Tuo otsikkoni viittaa lähinnä siihen, että nyt vasta tajusin tekeväni jatkuvasti mielessäni tuota analysointia. Vasta tuota sinun ehdotustasi lukiessasi tajusin todella, että olen aamusta asti miettinyt tätä asiaa eri kanteista katsottuna. Istuin muutamilla luennoillakin hiljaa ja huomasin TODELLA monesti etten kuunnellut lainkaan mitä luennoitsija selitti. Asia olisi varmasti ollut tärkeää, mutta olin niin uppoutunut miettimään tilannettani etten kuunnellut. Välillä "heräsin" kun vierustoveri kysyi jotain (ja varmaan ihmetteli kun en kuunnellut). Olen oikeasti miettinyt tätä masennustani. Lähes koko päivä on mennyt miettiessä oireita ja syitä... näin iltaisin on melkein pakko kirjoittaa tänne mitä on tapahtunut ja lukea muiden viestejä. Olen ottanut netistä selvää masennuksesta ja sen hoidosta, olen listannut mielessäni oireita ja yliopistolla tietokannoista katsellut mihin kaikkeen tämä voisi viitata ja olen suunnitellut pistäväni kaiken paperille jotta saisin jotain konkreettistakin tehtyä.
Olen jo suunnitellut sitä lääkärillä käyntiäkin (tai oikeastaan hermoillut), ja olen päättänyt suostua terapiaan jos lääkäri sitä ehdottaa, mutta aion itse ehdottaa (jos lääkäri ei ehdota) että yritettäisiin lisäksi lääkehoitoa. Unettomuus, hermostuneisuus ja muu fyysinen oireilu kun rajoittaa elämääni todella. Vasta äskettäin tajusin että olen tottunut liikaa näihin oireisiin enkä välttämättä edes huomaa niitä mutta ne rajoittavat liikaa elämistäni. Muut luulevat vain että olen ujo, mutta oikeasti minulla ei ole mitään hävettävää, minulla on kohtalaisen hyvä itsetuntokin mutta en vain uskalla mennä juttusille tai osallistua keskusteluun. Silloin tuntuu ettei tätä kestä enää, lisäksi kun on muut oireet niin se tekee tästä raskasta. Tästä nyt tuli aikamoinen valitusvyyhti omalta osaltani, eikä varmaan kovinkaan monella ole samoja oireita (tai mistäpä minä tiedän?), mutta itselleni tämä kirjoittaminen tosiaan tuo hieman helpotusta.
Kiitos vielä tuosta ideastasi!Totesit sen itsekkin että tarvitse jotakin apua. Älä siis turhaan pitkitä asiaa, se vaan mutkistaa asioita.
Itse olin joskus kovastikin kaikenlaista lääkehoitoa vastaan. Mutta sitten kovanpaikan tullen oli 'pakko' suostua.
Silloisen lääkkeen olen jo vaihtanut toiseen ja parempaan. Oma kokemukseni tuon lääkehoidon onnistumisesta oli muuten myös kirjoittaminen. Tallensin kaikenlaisia tuntemuksiani lääkkeen ja terapian ajalta. Siten saatoin itse objektiivisemmin seurata muutosta.
Mielestäni tuo oma mietiskelysi itsestäsi on merkki siitä että jonkin asian itsessäsi haluat selvittää. Se on hyvä ja todella toivottavaa, ajattelen siitä jotenkin niin että jollei tunne itseään ei voi ymmärtää muitakaan. Aika latteeta mutta usein asiat ovat yllättävänkin yksinkertaisia, lopulta.
Ja lopuksi, Elämä on elämistä varten...
- huomaa!
Tiedätkö tuo sinun tekstisi olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamani. Itse en vain ole saanut tarpeeksi rohkeutta varata lääkäriaikaa, vaikka olen sitä usein miettinyt. Olisinkin paljon enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan Sinusta ja siitä miten lääkärissä käyntisi meni. Ehkä itsekin saisin vihdoin ja viimein itseäni niskasta kiinni, ei elämän kuulu olla tällaista.. Jos vain haluat niin ilmoittele itsestäsi vielä tällä palstalla!
- alkuperäinen kirjoittaja
Ilman muuta voin kertoa tämän viestin jatkona sinulle reilun viikon päästä kun olen lääkärissä käynyt miten kaikki meni. En viitsi aloittaa silloin uutta keskustelua tästä ettei tulisi ihan sekava stoori...
Itsellekin oli ihan äärimmäisen vaikeaa varata se hemmetin lääkäriaika, ajanvarauksen jälkeen alkoi epäilyttämään tämä koko homma ja ehkä parina päivänä yritin uskotella itselleni ettei mitään masennusta ole. Nyt on kuitenkin alkanut taas vähän masentaa kaikkien muiden oireiden lisäksi ja vissiin se on parempi siellä lääkärillä käydä. Mullakin homma meni niin, että mietin jo vuosi sitten ajanvarausta masennuksen takia. Siitä asti se on kytenyt jossain mielen syövereissä ja nyt kun muutin uuteen kaupunkiin, päätin ettei ole menetettävää jos varaan sen ajan. Toivon että lääkäri on ymmärtäväinen ja on perehtynyt edes vähän masennukseenkin... muuten en saa sanaa suustani ja lääkärillä käynnin jälkeen tulee itku kun en osannut kunnollisesti kuvailla oireitani tai mitään. No, kerron kuitenkin sinulle sitten miten homma eteni. Jos vaan sopii niin viikon päästä maanantai-iltana tai joskus silloin pistän vastausta tämän keskustelun jatkoksi... mukava että löytyy edes joku samankaltaisten ongelmien kanssa painiva. - sinulle..
alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:
Ilman muuta voin kertoa tämän viestin jatkona sinulle reilun viikon päästä kun olen lääkärissä käynyt miten kaikki meni. En viitsi aloittaa silloin uutta keskustelua tästä ettei tulisi ihan sekava stoori...
Itsellekin oli ihan äärimmäisen vaikeaa varata se hemmetin lääkäriaika, ajanvarauksen jälkeen alkoi epäilyttämään tämä koko homma ja ehkä parina päivänä yritin uskotella itselleni ettei mitään masennusta ole. Nyt on kuitenkin alkanut taas vähän masentaa kaikkien muiden oireiden lisäksi ja vissiin se on parempi siellä lääkärillä käydä. Mullakin homma meni niin, että mietin jo vuosi sitten ajanvarausta masennuksen takia. Siitä asti se on kytenyt jossain mielen syövereissä ja nyt kun muutin uuteen kaupunkiin, päätin ettei ole menetettävää jos varaan sen ajan. Toivon että lääkäri on ymmärtäväinen ja on perehtynyt edes vähän masennukseenkin... muuten en saa sanaa suustani ja lääkärillä käynnin jälkeen tulee itku kun en osannut kunnollisesti kuvailla oireitani tai mitään. No, kerron kuitenkin sinulle sitten miten homma eteni. Jos vaan sopii niin viikon päästä maanantai-iltana tai joskus silloin pistän vastausta tämän keskustelun jatkoksi... mukava että löytyy edes joku samankaltaisten ongelmien kanssa painiva.Kiitos erittäin paljon sinulle, odotan mielenkiinnolla vastaustasi. Kirjoittele sitten vaan kun ehdit. Toivon todella, että saat asiantuntevan lääkärin, ja että saat kerrottua asiat niin kuin ne ovat. Tuo asioiden paperille laittaminen voisi ihan oikeasti olla hyvä idea. Muista, ettet missään vaiheessa ala vähättelemään oireitasi (niin kuin minä teen aina silloin kun mietin lääkäriajan tilaamista!). Olet ottanut jo askeleen oikeaan suuntaan kun olet uskaltanut hakea apua!
- psykoosimasentunut
Mielestäni saisit parhaiten apua mielenterveystoimistosta,siellä ihmiset on koulutettu tällaisiin juttuihin.Mä olen sairastanut masennusta toistuvasti kuutisen vuotta,vaikka lääkitystä on ollut jos jonkinlaista.
Hyvä ja sopiva lääkitys terapia yhdessä antavat parhaan tuloksen.Itselläni tämä viimeinen vieläkin syötävä lääkekuuri on kestänyt yli vuoden.Lääkkeitä on vaihdettu monet kerrat ja nytkin tuntuu että pitäis ehkä kokeilla joitain muita.
Toivotan sulle onnea avun etsinnässä,pyydä vaikka äitiäsi tai muuta läheistä ihmistä tueksesi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, yrittäessäsi olla vahva olet heikoksi tullut
Tiedätkö mitä todellinen vahvuus on? Selviätkö, kun valtakunnat kukistuvat? Miten suojaudut kun menetät kaiken? :/1911304Miettimisen aihetta.
Kannattaa yrittää vain niitä oman tasoisia miehiä. Eli tiputa ittes maan pinnalle. Tiedoksi naiselle mieheltä.1221128- 48854
- 70850
Just nyt mä
En haluais sanoa sulle mitään. Voisi vaikka istua vierekkäin hiljaa. Ehkä nojaten toisiimme. Tai maata vierekkäin, ilman53780Nainen miltä tuntuu olla ainoa nainen Suomessa, joka kelpaa ja on yheen sopiva minulle
Sydämeni on kuin muuri, valtavat piikkimuurit, luottamusongelmat, ulkonäkövaatimukset, persoonavaatimukset ja älykkyysva50725- 33692
- 60689
- 50665
- 52657