1.Kor.14:1-5
"Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.
Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle, kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia.
Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa.
Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan.
Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi."
Apostolien teot 2:14-18
"Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä:
Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä:
Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:
Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin.
Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset enneunia.
Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päiviä ja he profetoivat."
Te vl:t sanotte noudattavanne Raamattua juuri täsmälleen kuin siihen on kirjoitettu. Miksi te ette sitten puhu kielillä tai profetoi? Ettekö olekaan täyttyneet Pyhällä Hengellä kun ette ole tällaisia armolahjoja saaneet?!
"Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.
Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle, kukaan ei ymmärrä häntä, Hengen valtaamana hän puhuu salaisuuksia.
Mutta se, joka profetoi, puhuu ihmisille: hän rakentaa, kehottaa ja lohduttaa. Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa.
Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan.
Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi."
Apostolien teot 2:14-18
"Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä:
Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä:
Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:
Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin.
Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset enneunia.
Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päiviä ja he profetoivat."
Te vl:t sanotte noudattavanne Raamattua juuri täsmälleen kuin siihen on kirjoitettu. Miksi te ette sitten puhu kielillä tai profetoi? Ettekö olekaan täyttyneet Pyhällä Hengellä kun ette ole tällaisia armolahjoja saaneet?!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Viestisi loppu sisältää kaiken olennaisen - paitsi henkilahjojen tavoittelemisen puutteen.
huomata että vl:t eivät ole vastanneet tähän viestiini ja kysymyksiini ainakaan vielä. Syy on mitä luultavimmin se että heillä ei ole vastausta. He eivät osaa vastata miksi heillä ei ole Raamatussa kerrottja armolahjoja.
Tällainen mielikuva väkisinkin syntyy. Hyvä aloitus!
Minä puhun kielillä ja profetoin.
Toisaalta lahjat ovat lahjoja, eikä mielivaltaisesti otettavissa tai ostettavissa.
aika harvinainen joukossanne. Esimerkiksi ainakin helluntailaisuudessa lähes kaikki puhuvat kielillä.
Ne ovatkin lahjoja. Toisaalta, Raamatussa on lupaus, että jokainen kyllä voi täyttyä Pyhällä Hengellä ja täten alkaa puhumaan kielillä ja profetoida.Se on Jumalan teko. Pyhän Hengen täyteyttä voi myös anoa.
Niinhän se on, että Raamattu tuntee vain erikielenlahjan. Sitä tarvittiin eritoten silloin, kun evankeliumia vietiin pakanakansoille.
Mutta, mitä tulee tohon teidän kieleen, sitä ei Raamattu tunne. Sitä mäkin osaan, kun olen joskus toisessa hengellisyydessä teillä käynyt kylässä. Ihan oikeesti, tämä ei ole mitään pilkkaa, vaan totta.
Siinä yhdessä seurakunnassa (Korintto), jossa kielet olivat tavallisia, niistä tuli vakavien ongelmien lähde. Varmastikaan kielten lahja ei ole jotain, jota jokaisen kristityn tulisi odottaa sen saadakseen. Sen sijaan, että haluaisimme tuota kykyä, meidän tulee ottaa vaarin Paavalin neuvosta ja asettaa korostus selkeään Sanan julistukseen. "jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun? Samoin tekin: jos ette kielellänne saa esiin selvää puhetta, kuinka voidaan sellainen puhe ymmärtää? Tehän puhutte silloin tuuleen... Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti” (1. Kor. 14:8,9,12).
Paavali sanoo: "yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
Vuonna 1535 Lutherin opettaa, että sellaiset ihmemerkit ovat lakanneet ja sellaiset ruumista koskevat ihmeet ja merkit eivät ole ikuisia eivätkä yleisiäkään’ (Saarna Matt. 8:1- 13 johdosta, ST.L. XII,1181s.). Hän samalla sanoo: Ei pidä kysyä, miksi sellaiset ihmemerkit ovat lakanneet. Sillä miksi niitä pitäisi tapahtua, kun oppi on nyt varma ja vahvistettu?’ Tämän kantansa hän toistaa vielä myöhemminkin.
Raamattu ei opeta, että erityiset apostolisen ajan armolahjat kuuluvat kaikkina aikoina kirkon välttämättömään varustukseen. Niitä ei tarvita kirkon säännönmukaisessa työssä. Ne olivat poikkeuksellisia armolahjoja. Jumala yhä tekee ihmeitä kirkossa, mutta hän yksin ratkaisee annettavien lahjojen tarpeen ja määrän, 1 Kor. 12: 11 ( "niinkuin tahtoo" ). "Sen tähden missä on kristitty, siellä on vielä valta tehdä sellaisia merkkejä, jos siihen on tarvetta... Mutta koska evankeliumi on levinnyt kaikkeen maailmaan ja tullut tunnetuksi, ei ole tarpeen tehdä merkkejä kuten apostoleitten aikana." Luther, St.L. Xl, 957. (Ks. myös Kirkkopostilla Ill,s. 518.)
Irvingiläisten [tai nykyisin uushelluntailaisen liikkeen], pyhitysliikkeiden, jotka opettavat "Pyhän Hengen kastetta", joka ilmenee kielilläpuhumisena, parantamisina jne. ja muiden opetuksesta, että apostolisen ajan ihmelahjat kuuluvat kaikkina aikoina kirkon välttämättömään varustukseen tai että Jumala on luvannut palauttaa ne näinä viimeisinä aikoina, on tehtävä seuraavat huomiot: Kirkko omistaessaan armonvälineet ja niitä käyttäessään on täydellisesti varustettu työhönsä, Matt. 28:19s.; Room. 10: 17; 1 Kor. 11:26; Luuk. 16:29. Hurmahenkisyys, joka hylkää turhana ulkonaisen sanan (Schmalkaldenin uskonkohdat, III, rippi, 10: "Kaikki se, mistä ilman tätä sanaa ja sakramentteja Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä." Ks. myös Puolustus XIII, 12 s. Yks. ohje, Täyd. selitys, II, 4, 80), on vain omaksunut toisen muodon julistaessaan, että pelkästään sana ja sakramentit eivät ole kykeneviä rakentamaan kirkkoa. Raamattu varoittaa mieltymyksestä ihmeisiin, Joh. 4:48; 1 Kor. 1:22; 12:31.
1. Meidän asiamme ei ole määrätä Jumalalle, milloin ja missä määrin hänen täytyy antaa lahjojaan, 1 Kor. 12: 11 ( "niinkuin hän tahtoo" ).
2. Merkit annettiin puhtaan evankeliumin vahvistamiseksi; harhaoppisten tekemät merkit ovat saatanan työtä, 5 Moos. 13: 1-3; Matt. 24:24; 2 Tess. 2:9s. [Uushelluntailaista liikettä ajatellen katso myös Matt. 7:21-23.]
3. Ne kirkot, jotka väittävät apostolisen ajan erityisten ihmelahjojen vironneen keskuudessaan, ovat velvollisia osoittamaan kykenevänsä tekemään niitä kaikkia, kuten nauttimaan myrkkyä sen vahingoittamatta, Mark. 16:18, ja herättämään kuolleita, Matt. 10: 8. Mark. 16:7-20 ("Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia" jne.) ei tue puheena olevaa opetusta. Se todella opettaa, että uskovat, Kirkko, saatuaan Pyhän Hengen helluntaina, omistaa myös vallan tehdä ihmeitä. Missä siihen syntyy tarvetta Jumalan arvioinnin mukaan, hän tekee ihmeitä kenen tahansa uskovan välityksellä. Tarve esiintyi evankeliumin saaman alussa ja monilukuiset armolahjat tyydyttivät sen Kirkossa. Teksti ei kuitenkaan sano, että missä tahansa on uskovia, kaikkina aikoina, joka yhteisössä, siellä tulee esiintymään ihmeitä aikaansaavia voimia. Kaikkien niiden, jotka ymmärtävät sen missä tahansa sellaisessa ehdottomassa merkityksessä, tulisi soveltaa sitä jokaiseen yksityiseen ihmiseen, kaikkiin niistä, "jotka uskovat". Mutta ei edes apostolisena aikana kaikki, jotka uskoivat, puhuneet kielillä jne. Lisäksi, jos Jeesus olisi luvannut erityisten armolahjojen toistuvan Kirkon jokaisena aikana, hän olisi lausunut täyttymättömän ennustuksen. Jae 20 ei sano, että Herra "tulee vahvistamaan" sanansa merkeillä, jotka seuraavat Kirkon kaikkina aikoina. Se lausuu Herran "vahvistaneen" Raamatun sanan sitä seuraavien merkkien kautta. Hän vahvisti sen alkuajan ja jokaisen sitä seuraavan ajan hyödyksi.
"sitä oikeaa oppia" Kyllä kuule perustelut kielillä puhumiselle löytyy täysin Raamatusta. Sinä Larssi näytät vastaavan täällä vanhoillislestadiolaisten palstalla lähes jokaisen viestiin. Älä tule selittämään niitä omia johtopäätöksiäsi.
Tosiasia on se, että vanhoillislestadiolaiset eivät ole täyttyneet Pthällä Hengellä, koska heillä ei ole edes kielillä puhumisen lahjaa. "Eivät kaikki sellaiset jotka hokevat Herra Herra pääse taivasten valtakuntaan."
Keitä ovat Raamatun väärät, jotka väärää puhuvat ja tekevät ihmeitä? ja sanovat Herra, herra?
Siis asianyhteys puhuu ihmeiden tekijöistä, jotka sanovat Herra, herra:
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23. Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.
Näin te vääristatte henkinenne Jumalan sanaa.
teksti oli siis minun.
Maltahan, niin luetaan yhdessä lisää Raamattua.
Itse en ole vanhoillislestadiolainen, mutta kylläkin sellaisesta perheestä lähtöisin. Olen käynyt niin jehovantodistajien että vapaa kirkkolaistenkin piireissä sekä siltä väliltä, sillä omaan mielenkiintoisen ystäväpiiriin kuuluu eri näkökantoja omaavia ihmisiä.
Olen kuunnellut lapsuuden parasta ystävääni iltaisin korkeilla kallioilla auringonlaskiessa edessämme mereen, kun hän on puhunut omalla kielellään.
Kaikkea tätä olen seurannut ja tullut siihen lopputulokseen, että kielillä puhumisen lahja sekä moni muu asia elämän piirissä ei ole niitä kaikkein merkityksellisimpiä asioita ihmisen elämän läksyn kannalta.
Tärkein ja merkityksellisin asia lienee loppujen lopuksi se, onko ihmisellä suhteessa Jumalaan rauha.
Eihän kukaan ole väittänytkään että armolahjat olisivat elämän tärkein asia. Kysymys kuuluu edelleenkin, miksi vl:llä ei ole armolahjoja?
Kun ihminen puhuu kielillä, hän puhuu Jumalalle, jota vain Jumala ymmärtää. Tosin toisilla on myös sellaisia lahjoja, että pystyvät ymmärtämään tätä kieltä. Profetoimisen lahja on myös tärkeä ja hieno armolahja. Nämä armolahjat ovat sellaisia, joita vain uskovilla voi olla. Ei Jumala anna Pyhää Henkeään eikä armolahjojaan uskomattomille. Näinhän Raamattukin sanoo.
Olet irroitellut nytkin yhteydestään Raamatunkohtia. Ethän tee sitä enään? Koska niin tekevät villihenget. Sellainenhan sinä et tahdo olla?
Voi kun niin monet ovat saaneet maistaa väärää hengellisyyttä so. ”show’ta”, josta niin monet ovatkin joutuneetkin eksyksiin. Esim. juuri helluntailaisuudessakin on sellaista opetusta, että jollei puhu kielillä, ei ole saanut henkikastetta ts. täyttynyt hengellä. Helluntailaiset siis ovat tehneet kielilläpuhumisesta sakramentin. Tästä taas seuraa, että on kahdenluokan kristittyjä, pidemmälle päässeet ovat täyttyneet hengellä ja sen merkkinä ”kielet”, sekä alemmanluokan kristittyjä jotka hakevat ”kielilläpuhumista” ja henkikastetta, keinolla millä hyvänsä. Koskaan tästä ei tule loppua, sillä antautua ja antautua pitäisi.
Eräs hellari kaverini sanoi: ”sata kertaa, kiitos Jeesus, ja sai kielet”. Huomionarvoista on, että kysymyksessä on ns. ”siansaksa”, jota kukaan ei ymmärrä. On syytä tarkata pyhän Raamatun opetuksia: 1. maailmassa ei ole yhtään kieltä, joka ei olisi ymmärrettävissä (1.Kor.14:10). 2. Raamatussa kielilläpuhuminen oli, jo jotain olemassa olevaa kieltä, so. erikieliä (Apt.2:6; 11:15; 1.Kor.12:28). 3. Raamatussa kielilläpuhuminen oli vain muutamille tarkoitettu lahja (1.Kor.12:28) ja Paavali nimenomaan sanoo, etteivät kaikki puhuneet kielillä (1.Kor.12:30). Helluntailaisten kielilläpuhuminen, joka heidän mielestään kuuluu kaikille, on joko sielullista läpikiitoksella saatua, matkittua. Pakanauskossakin puhutaan kieliä, jotka ovat valheen isästä ja mestarista.
Myös se kieli minkä Paavali sanoo olevan salaisuuksia Hengessä (1.Kor.14:2), oli jotain jo olemassa olevaa kieltä, sillä hän (jakeissa 13-15) opettaa, että on rukoiltava Hengellä ja myöskin ymmärryksellä, koska muuten ymmärrys on hedelmätön. (1.Kor.14:19-20), Paavali taas kiittää Jumalaa, että hän puhuu kielillä enemmän kuin muut, mutta sanoo, ettei tule olla ymmärrykseltään lapsi. Vielä kun (jakeessa 26) nimenomaan sanotaan: ”mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoot rakennukseksi”. Jumalanlapsina emme tahdo asettaa kielilläpuhumista jalustalle kenenkään ihailtavaksi. Jumalan sana ja sakramentit synnyttävät uskon ja pitävät sitä yllä. Mitkään muut armolahjat, eivät yllä samaan. Me ihmiset kun olemme niin taipuvaisia ”sekoilemaan”, niin on hyvä rukoilla ja pyytää Jumalalta, että hän puhuisi meille yhä selkeästi saarnojen ja laulujen ynnä todistuksien kautta.