Yritän uutta aloitusta, kun edelliseen saamani vastaukset eivät juuri auttaneet. Jospa nyt. Antakaa neuvoja, asiallisia.
Olen palavasti ihastunut vaihto-oppilaaseen koulussani. Katseita joita saan, on vaikea ohittaa, joten voin päätellä tuntemusten olevan molemminpuolisia. Olen aikuisopiskelija, joten en aivan lapsi enää. Tämä mieskin on hieman vanhempi kuin nuo muut opiskelijat.
Mutta mikä sitten mättää? No, minä olen varattu. Suhteeni kävi läpi kovan kriisin, kun mieheni petti minua. Siitä luulin että voitais olla pikku hiljaa kuivilla vesillä, mutta enpä tiedä... Itsetuntoni on yhä melkoisen ruvilla tapahtuneesta. (puolisen vuotta sitten)
En halua luovuttaa mieheni kanssa, kun niin paljon on jo yhdessä läpi käyty. Enkä varsinkaan halua luovuttaa sellaisen miehen takia, joka palaa vajaan vuoden päästä viimeistään kotimaahansa. Eli vaikka suhde kehittyisikin vakavaksi, niin ei kuitenkaan ehkä loppupeleissä kestäisi. Tai en tiedä... Ajatukseni ovat niin ruusunpunaisia siitä miehestä -tyypillisesti ihastuneena. Ehkäpä tämä ihastus, ja katseista nauttiminen, ovatkin vain itsetuntoni pönkitystä.
Ei se mitään, jos tämä olisikin vain hyvää mieltä tuova, viikon kestävä flirttailu. Mutta kun mielessä ei muuta pyörikään, kuin tuo vieras mies. Toki siis olen puhunutkin hänen kanssaan, kun samoilla kursseilla ollaan oltu jne. Täysin pelkkää ulkonäön kemiaa juttu ei vain ole. Emme kuitenkaan ihastuksesta ole mitään puhuneet ja olen koittanut vältellä miestä, koska jännitän niin paljon niitä tilanteita. Pysyn katseluetäisyydellä... Pelkään kai, että menenkö sallitun rajan yli. En halua mennä. Tiedän miten petetyksi tuleminen sattuu, enkä sitä aio miehelleni tehdä.
Mutta kuinka saan tehtyä tästä ihastuksesta vähemmän vakavaa. Tätä on nyt jatkunut jo syksystä, kun koulu alkoi. Ei siis kovin nopeasti ole pois haalistunut... Miten ihastuksesta pääsee eroon? Tai miten siitä saa vähemmän vakavaa? Mistä näin pitkänkin ajan jälkeen löytää itsekuria, ettei heitä suhdettaan romukoppaan, vaikka on vaikeaa ja toinen tarjolla?
Olen koittanut keskittyä omaan mieheeni. Aamiaista vuoteeseen, kynttiläillallinen, rakastelua ajan kanssa... Ja kyllä minä kaikesta tästä nautin, mutta mielessä pyörii monissa tilanteissa toinen mies... Tunnustan ajattelevani tätä toista esimerkiksi rakastellessani mieheni kanssa. Hävettää ja ahdistaa.
Aikuinen nainen, ja mies saa näin sekaisin...
Olen palavasti ihastunut vaihto-oppilaaseen koulussani. Katseita joita saan, on vaikea ohittaa, joten voin päätellä tuntemusten olevan molemminpuolisia. Olen aikuisopiskelija, joten en aivan lapsi enää. Tämä mieskin on hieman vanhempi kuin nuo muut opiskelijat.
Mutta mikä sitten mättää? No, minä olen varattu. Suhteeni kävi läpi kovan kriisin, kun mieheni petti minua. Siitä luulin että voitais olla pikku hiljaa kuivilla vesillä, mutta enpä tiedä... Itsetuntoni on yhä melkoisen ruvilla tapahtuneesta. (puolisen vuotta sitten)
En halua luovuttaa mieheni kanssa, kun niin paljon on jo yhdessä läpi käyty. Enkä varsinkaan halua luovuttaa sellaisen miehen takia, joka palaa vajaan vuoden päästä viimeistään kotimaahansa. Eli vaikka suhde kehittyisikin vakavaksi, niin ei kuitenkaan ehkä loppupeleissä kestäisi. Tai en tiedä... Ajatukseni ovat niin ruusunpunaisia siitä miehestä -tyypillisesti ihastuneena. Ehkäpä tämä ihastus, ja katseista nauttiminen, ovatkin vain itsetuntoni pönkitystä.
Ei se mitään, jos tämä olisikin vain hyvää mieltä tuova, viikon kestävä flirttailu. Mutta kun mielessä ei muuta pyörikään, kuin tuo vieras mies. Toki siis olen puhunutkin hänen kanssaan, kun samoilla kursseilla ollaan oltu jne. Täysin pelkkää ulkonäön kemiaa juttu ei vain ole. Emme kuitenkaan ihastuksesta ole mitään puhuneet ja olen koittanut vältellä miestä, koska jännitän niin paljon niitä tilanteita. Pysyn katseluetäisyydellä... Pelkään kai, että menenkö sallitun rajan yli. En halua mennä. Tiedän miten petetyksi tuleminen sattuu, enkä sitä aio miehelleni tehdä.
Mutta kuinka saan tehtyä tästä ihastuksesta vähemmän vakavaa. Tätä on nyt jatkunut jo syksystä, kun koulu alkoi. Ei siis kovin nopeasti ole pois haalistunut... Miten ihastuksesta pääsee eroon? Tai miten siitä saa vähemmän vakavaa? Mistä näin pitkänkin ajan jälkeen löytää itsekuria, ettei heitä suhdettaan romukoppaan, vaikka on vaikeaa ja toinen tarjolla?
Olen koittanut keskittyä omaan mieheeni. Aamiaista vuoteeseen, kynttiläillallinen, rakastelua ajan kanssa... Ja kyllä minä kaikesta tästä nautin, mutta mielessä pyörii monissa tilanteissa toinen mies... Tunnustan ajattelevani tätä toista esimerkiksi rakastellessani mieheni kanssa. Hävettää ja ahdistaa.
Aikuinen nainen, ja mies saa näin sekaisin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos kerran olet alkanut harrastaa aamiasia sänkyyn ja kynttiläillallisia, aivan selvästi ihastuksellasi on postiivistä vaikutusta omaan parisuhteeseesi: ja näin asia kannattaa luultavasti pitääkin. Tunnut olevan hyvin epävarma ihastumista ja sen mahdollisia seurauksia kohtaan, ja jos ynnää siihen sen, että et halua miestäsi pettää etkä lopettaa suhdetta hänen kanssaa, taitaa asia olla aika pihvi. Nauti ihastumisen tuomasta kipinästä ja käytä sitä rakennusaineena oman miehesi kanssa. :)