Jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin sen. Viikko sitten minulla oli rakastava poikaystävä jonka kanssa viihdyin, jonka kanssa oli hauskaa ja hyvä olla. Vaikka näimme vain kerran kuussa tai kahdessa, tuntui silti siltä että tämä on se oikea. Hän oli paras ystäväni ja ihminen jolle soitin kun tuntui pahalta, tai hyvältä. Ihminen joka kuunteli ja jonka uskoin olevan aina vierelläni. Yhtä äkkiä vaan mitään ei enää ollutkaan. Hän sanoi että hänen täytyy miettiä tunteitaan, tunteeko mitään muuta kuin ystävyyttä ja soittaa sitten. Olen varma että hän soittaa kun on päätöksensä tehnyt haluaako jatkaa, mutta sen keskiviikon jälkeen mitään ei ole kuulunut ja pahinta on se odotus. En tiedä kumpi sattuu enemmän, ajatus siitä että kaikki olisi ohi vai se ettei mitään ole kuulunut. Vaikka sitten miettisikin rauhassa haluaako jatkaa, vaikka sekin sattuu enemmän kun voin kuvailla, niin jos vain voisin kuulla hänen äänensä ja puhua asioista. Ehkä syynä ei ollut se ettei hän tiedä tunteeko muuta kuin ystävyyttä koska kaikki merkit viittasivat muuhun vielä viime viikon sunnuntaina, ehkä syynä oli se sen ikäisten (17) poikien kohdalla havaittu juttu, että pelästytään toisen tai omia tunteitaan ja otetaan siksi etäisyyttä. Nyt voin vain muistella sitä kaikkea mitä meillä oli. En tiedä mitä sanoa enkä kai uskalla soittaa ja kuulla sitä että kaikki olisi ohi, voin vain odottaa kunnes kuulen päätöksen ja haluan sen kuulla oli se sitten mikä hyvänsä:(
Yksinäisyys sattuu
Johanna
5444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sun on pakko soittaa itse koska, muuten et saa mielenrauhaa itsellesi,älä anna toisen ihmisen stresaa itseäsi,onhan se sinulle tärkeää että tiedät mitä ja missä mennään jotta voit jatkaa eteenpäin.
Ole rohkea ja soita,eihän se nyt maailman loppu ole? saat ainakin vastauksen ja rauhaa! tsemppiä!
Soitin ensin puhelinvastaajaan koska en uskaltanut suoraan puhua, sitten lähetin tekstiviestin ja lopulta soitin, mutta viestiin hän ei vastannut eikä vastannut puhelimeenkaan. Todennäköisesti on laittanut puhelimensa äänettömälle, toisaalta lohduttavaa se että on miettinyt jo niin kauan ettei ainakaan ole helppo päätös lopettaa, mutta toisaalta odotus on tuskaa.
Oli ihan pakko vastata.Olen miespuolinen 25v.
Jotenkin mua riipaisi toi sun tarinasi.Ikävä
sanoa tätä,mutta tuntuu kuin kaverisi olisi löytänyt toisen tytön.Toivoakseni olen väärässä.
Ikävä juttu.Koita pärjätä.Jos haluat jutustella
kerro niin lähetän sähköposti-osoitteeni
Ei se ollu sen tyyppinen, päättelin vaan, että liian lapsellinen. Siitä se johtu. Jätkä on 17, eikä se tajunnu rakkaudesta vielä mitään. Kiva se oli, kivempi kun kukaan muu, mutta hyvä että lopetti nyt jos ei kerran tunne mitään. Niin, tosiaan kun en sen jälkeen ole kirjoitellut tänne, mutta mietti viikon verran ja sano tulleensa siihen tulokseen ettei kannata. Ei sitä enää osaa surra kun sitä sillon sen viikon jo itki kun se mietti, pakkohan se niin oli ottaa että se mut oli jättäny jo sillon. Nyt yritän vaan keskittyä muihin asioihin ja ainakin uskotella ittelleni niin ettei ollu mun arvonen poika. Tai en tiä uskotella, mutta eiköhän se niin ollu kun oli raukka vielä niin kypsymätön ettei muita ihmisiä nähnyt kun itsensä. Elämä jatkuu, mutta voinhan mä sulle tietysti kirjottaakin jos haluat.
Kirjoitat ihan oikein ja syvällisesti.Ainoa tapa jolla pääset eroon ajatuksistasi ja varmastikin vielä sisälläsi vellovasta ikävästä..on aika.
Hiljalleen tuska helpottaa ja tuntuu paremmalta.
Olen itsekkin kokenut samankaltaisia tuntemuksia.
Silloin oli tosin kyse jo seurustelusta ja jäte-
tyksi tuleminen tuntui siis aivan kamalalta.
Jos haluat jutustella on osoitteeni:
Kristian [email protected].
Tsemppiä Johanna.Lumipöllö hymyilee:))