Kirjoittajan huomautus: Hän opettaa valheita jotka koskevat perisyntiä ja sen olemusta.
Martti L.
65. PERISYNTI
Tässä meidän täytyy tunnustaa, että, niinkuin pyhä Paavali Roomalaiskirjeen 5. luvussa sanoo, synti on tullut yhden ainoan ihmisen, Aadamin kautta, ja kaikki ihmiset tämän tottelemattomuuden kautta ovat....
,,, joutuneet syntisiksi, ...
...kuoleman ja perkeleen alaisiksi.
Tätä sanotaan perisynniksi eli pääsynniksi.
Tämän synnin hedelminä ovat sitten ne pahat teot, jotka Kymmenessä käskyssä ovat kielletyt, esimerkiksi epäusko, väärä usko, epäjumalisuus, jumalanpelon puuttuminen, ylimielisyys, epätoivo, sokeus, kaiken kaikkiaan se, ettei tunneta Jumalaa eikä hänestä välitetä; edelleen valhetteleminen, Jumalan nimen turhaan lausuminen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus, petos jne.
Perisynti on niin äärettömän syvä ja vaikea luonnossamme oleva turmelus, ettei mikään järki pysty sitä tuntemaan; ....
.... se täytyy uskoa Raamatun ilmoituksen perusteella: Ps. 50; Room. 5; 2. Moos. 33; 1. Moos. 3. WA 50, 221.
Martti L.
65. PERISYNTI
Tässä meidän täytyy tunnustaa, että, niinkuin pyhä Paavali Roomalaiskirjeen 5. luvussa sanoo, synti on tullut yhden ainoan ihmisen, Aadamin kautta, ja kaikki ihmiset tämän tottelemattomuuden kautta ovat....
,,, joutuneet syntisiksi, ...
...kuoleman ja perkeleen alaisiksi.
Tätä sanotaan perisynniksi eli pääsynniksi.
Tämän synnin hedelminä ovat sitten ne pahat teot, jotka Kymmenessä käskyssä ovat kielletyt, esimerkiksi epäusko, väärä usko, epäjumalisuus, jumalanpelon puuttuminen, ylimielisyys, epätoivo, sokeus, kaiken kaikkiaan se, ettei tunneta Jumalaa eikä hänestä välitetä; edelleen valhetteleminen, Jumalan nimen turhaan lausuminen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus, petos jne.
Perisynti on niin äärettömän syvä ja vaikea luonnossamme oleva turmelus, ettei mikään järki pysty sitä tuntemaan; ....
.... se täytyy uskoa Raamatun ilmoituksen perusteella: Ps. 50; Room. 5; 2. Moos. 33; 1. Moos. 3. WA 50, 221.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tähän vastaa Augustinus näin:
Perisynti annetaan kyllä
kasteessa anteeksi,
ei kuitenkaan niin, etteikö se meissä yhä vaikuttaisi, vaan sen tähden, ettei Jumala sitä enää lue meidän syyksemme.
Samoin ei samarialainenkaan, joka kaatoi öljyä ja viiniä ryöstetyn haavoihin, tehnyt häntä heti terveeksi, vaan vei hänet sisälle majataloon sekä antoi isännän hoitaa häntä, kunnes hän parantuisi.
----------------------------------------------
*) Kaikki synnit saadaan siis kasteessa anteeksi, ...
----------------------------------------------
... mutta kuitenkin siten, ettei Jumala enää lue niitä meidän syyksemme.
Syntiä ei siis ole kokonaisuudessaan otettu pois, vaan se tarvitsee jatkuvaa parantamista, koska parantuminen on jo kerran alkanut. Mutta jos me nyt kuolisimme, olisivat syntimme täydellisesti parannetut. WA 17 II, 285. A. H.
Jumalan armon hylkääminen on siis raskain ja yleisin synti; ...
.... sen tekevät kaikki tekopyhät. WA 40 I,304.
Emme opeta, että "kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa". Tämä oppion, room.kat "ex operate, operatio" oppia. Useat kirkolliset väittävät, että kaste antaa lapselle armon ja uskon, siis tehtynä tekona. VL:ssä opetetaan, sitä vastoin, että pienet lapset uskovat, jo äitinsä kohdussa. Kaikki kansat syntyvät Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden. Niinkuin Nooa perheineen oli jo vanhurskas, kun arkkiin menivät, ja pelastuivat veden kantamana. Samoin kastekkin on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona. Näin siis kaste kuuluu sille, joka on sovitettu ja, jolla on hyvä omatunto, kuten on pienen lapsen tila syntyessään. Raamattu käyttää tästä kasteen kohdasta 1.Piet.3:21, sanaa "eperooteema" , LIITTO. Tätä sanaa käytettiin jo ennen uudeentestamentin kirjojen syntyä vanhoissa papyruksissa. Luther käänsi tämän myös liitoksi. Näin myös tätä liittoa korostaa, yksi kaste opetus.
Laestauduis Ja Luther opettivat lapsikasteen olevan raamatullinen, koska he uskovat. Vanhoillislestadiolainen käsitys on Raamatun ja luterilaisen opin mukainen.
Lutherin opetuksia
Tätä asiaa Luther käsittelee laajasti Genesis luennossaan ja päätyy ympärileikkausta ja kastetta vertailtuaan seuraavaan lausumaan: ”Mitä on sanottava lapsista , jotka kuolevat ennen kastetta äidin kohtuun tai syntymän jälkeen. Ennen kahdeksan päivää kuolleesta lapsesta on helppo vastata , kuten myös meidän lapsistamme, jotka kuolevat ennen kastetta. Hei eivät tee syntiä ympärileikkauksen eikä kasteen liitossa. Kun laki ei tuomitse kahdeksan päivän ikäisiä ympärileikattuja, kuinka laki tuomitsisi ennen kahdeksan päivän ikäisinä kuolleita. W A 42, 621.
Augsburgin tunnustuksessa todetaan, että sakramentit vaativat uskoa ja ”niitä käytetään oikein silloin, kun ne uskossa otetaan vastaan ja niillä uskoa vahvistetaan”.
Lutherin käsityksen mukaan Jumala vaikuttaa (lahjoittaa ensin uskon, jonka hän lukee vanhurskaudeksi. Tämän käsityksen lähtökohtana on seuraavat Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi, mutta joka ei usko se kadotetaan”. (Mark.16:15-16). Ensin siis evankeliumin sana, joka synnyttää uskon, sitten kaste. Usko on selvästi pääasia, joka ottaa huomioon kasteen.
Aivan samoin, Paavali oli synnyttänyt korintialaiset evankeliuminsanalla:
1.Kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.
Paavalihan oli kastanut vain muutaman korintossa:
14. Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
15. niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun nimeeni kastetut.
16. Kastoinhan tosin Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko ketään muuta kastanut.
17. Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan
Apt.22:16
apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.
Tapahtumahan oli seuraava: apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.
Mikä oli kasteen merkitys tässä? Tämän mukaan näyttäisi sille, että Paavali sai Pyhän Hengen, eli uudestisyntyi ennen kastetta. Kaste on Pyhän Hengen merkki ja sinetti, uskon vahvistus. Näin tämän mukaan on…
Apt.2-luku
38. Vaan Pietari sanoi heille: tehkäät parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jesuksen Kristuksen nimeen, syntein anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 39. Sillä teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu, ja kaikille, jotka taampana ovat, kutka ikänä Herra meidän Jumalamme kutsuu…
41. Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
V: Eli tässäkin on ensin, parannuksen teko ja usko ja sitten kaste. Kaste on sen merkki ja vahvistus. Tässä yhteydessä voi mainita, että molemmat tulee olla.
Tunnustuskirjoissamme sanotaan: "Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).
(Ef.2:1)
Kirjoittaessaan pakanuudesta uskoon tulleille efesolaisille Paavali totesi, että Jumala oli herättänyt heidät, kun he olivat kuolleet ”. ylitsekäymisten ja syntein tähden”. Nämä pakanat olivat siis olleet hengellisesti eläviä jossakin elämänsä vaiheessa. Ainoa mahdollinen vaihe on ollut se, kun he olivat pionokaisia.
Nuo kohdat mitä tunnustuskirjoissa on, eivät ole siis ristissä VL-opin kanssa, koska opetamme, että ihminen on syntyessään syntinen ja kadotettu, mutta myös yhden ihmisen kautta sovitettu.
Tunnustuskirjat opettavat kasteesta tässä siten, että uskovaisetkin voi siihen yhtyä:
"Myös ne jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä" (s.276 kohta 7).
Esim. Lutherin selkeä kanta uskon syntymiseen 19:toista kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina
Matt.9:1-8, Luther toteaa: "Siksipä minä olen aina opettanutkin, että ensiksi, ennen kaikkea muuta, täytyy olla käsillä suullisen sanan, ja että tämä sana on käsitettävä korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen, Pyhän Hengen, joka sitten sanan avulla ja välityksellä valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko siis ei tule eikä se pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä. Näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu. (Kirkkopostilla III).
Toinen esimerkki Lutherin saarnasta joulun jälkeisenä sunnuntaina, tekstinä Gal.4:1-7. Tässä saarnassaan hän toteaa: Apostolin tarkoituksena on lausua se totuus, että laki, mikäli uskoa ei ole, kaikkinen tekoineen synnyttää vain orjia. Usko yksin tekee lapsia. Eipä laki, eivät teot eikä luonto voi antaa uskoa; ainoastaan evankeliumi sitä kuultaessa tuo sen mukanaan, se kun on armon sana, ja kun Pyhä Henki on sen myötä siellä missä saarnataan ja hiljentyen kuullaan. Sen osoittaa apostolien tekojen 10-Luku (44. jae), jossa kerrotaan Korneliuksen omaisineen vain kuulemalla pyhää Pietaria saaneen Pyhän Hengen. (Kirkkopostilla 1).
1.Kor.4:15. Sillä vaikka teillä olisi kymmenen tuhatta kasvattajaa Kristuksessa, ei kuitenkaan monta isää, sillä minä teidät synnyttänyt evankeliumia julistamalla Kristuksessa Jeesuksessa.
Paavali oli siis synnyttänyt korintialaiset, evankeliumin sanalla (ei kasteella)...sillä, hän oli kastanut vain muutaman.
1.Kor.1:14. Minä kiitän Jumalaa, etten minä ole yhtään teistä kastanut, vaan Krispuksen ja Gajuksen:
15. Ettei kenkään saa sanoa, että minä minun nimeeni ketään kastin.
16. Minä kastin myös Stephanaan perheen; sitte en minä tiedä, jos minä jonkun muun kastanut olen.
17. Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
18. Sillä se puhe rististä on niille hulluus, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima.
Lutherin uskoontulo
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.
32. Kas niin, tästä nyt sait kaiken sen, mikä kuuluu kristillisen vanhurskauden uskonkohtaan!
Sen sisällyksenä on syntien anteeksiantamus, joka Kristuksen kautta on meille lahjoitettu sekä uskolla sanan kautta ja sanassa omistettu aivan sellaisenaan, ilman mitään omia tekojamme.
Emme kuitenkaan saa ajatella, ettei kristityn tarvitse eikä tule tehdä hyviä tekoja. Niitä älköön kuitenkaan sekoitettako ja pujoteltako uskon oppiin, sitä verhoten sillä häpeällisellä käsityksellä, että ne muka vaikuttavat jotakin siihen vanhurskauteen, joka Jumalan edessä kelpaa. Näin tärvellään ja turmellaan sekä teot että uskon oppi.
Onhan ennen kaikkea tärkeätä, että tämä uskonkohta säilytetään puhtaana ja sekoittamattomana, erillään kaikesta meidän tekemisestämme.
Sitten kun meillä on vanhurskaus, on kuitenkin tekojen seurattava, mutta ne jääkööt tänne maan päälle muovailemaan ja säilyttämään maallista vanhurskautta.
Näin molemmat ovat oikeassa käytössä, tosin kumpikin erikseen, oman olemuksensa ja arvonsa mukaan: edellinen Jumalan edessä, uskossa, kaikkien tekojen ulkopuolella ja ennen niitä, jälkimmäinen rakkauden teoissa lähimmäistä kohtaan, sen mukaan kuin me jo yllä siitä puhuimme.
On helppoa irtirepäistä jotain sopivia Lutherin tekstejä, mutta kyllä Lutheri ja Raamattu opettaa, että teot ovat välttämätön seuraus. Sanoohan Raamattu: "Hedelmistään puu tunnetaan" Ja "Ilman pyhitystä ei ole näkevä Juamalan valtakuntaa". V-Lestadiolaisuudessa, ei pyhityskään ole mikään ansio, eikä sillä ansaita taivaspaikkaa...muta kaikenkaikkiaan: "Ei tule elää, niinkuin maailma elää".
Eihän se liha mihinkään tässä elämässä katoa uskovaisestakaan. Ihminen syntyy kaksiosaisena, siis syntisenä ja sovitettuna. Näin opettaa Raamattu:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Tässä on siis yleisestä synnistä, joka yleiseti sovitettiin. Tässä ei sekoiteta objektiivista ja subjektiivista vanhurskauttamista kuten eräät eriseurat väittävät, kun sitovat uudestisyntymisen kasteeseen. Tässä on myyös kysessä ex-oprate oppi. Kun lapsi kastetaan, sielu taivaaseen vilahtaa, eli kaste antaisi lapselle uskon ja uudestisyntymisen. Tuo oppi myös johdonmukaiseti opettaa, että pienet kastamattomat lapset kuollessaan menisivät kasotukseen. Toisin opettaa Raamattu ja uskonpuhdistaja.
Toki aikuisenkin kaikki synnit sovitettiin, mutta parannusta tehdään omista tekosynneistä, uskon ja ymmärryksen kautta.
Lapsen autuaalisesta tilasta kertovat monet Raamatun kohdat:
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja Jeesus on myös heidän puolesta kuollut ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen:
Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
"Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kasteessa, Jumala tunnustaa nimellänsä Uskovaisen ja pienen lapsen omakseen (Matt.28:19-20).
kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Lapset kastetaan siksi, että he säilyisivät autuaina. Niin kuin kasteen vesi pelasti Nooan.
Martti Lutherin kirje kahdelle papille (Kirjassa Huovinen "Kaste ja "usko": Mutta meillä on Raamattu , joka sanoo, että lapset kyllä saattavat ja voivat uskoa, vaikka he eivät puhukkaan, eikä heillä olekkaan järkeä. niimpä Raamattu kertoo psalmissa 72 (ps.106:37), kuinka juutalaiset uhrasivat poikiaan ja tyttäriään epäjumalille ja vuodattivat näin viattoman veren. Jos se on ollut viaton veri (kuten teksti sanoo), niin lapset ovat varmasti olleet puhtaita ja pyhiä, ja sellaisia he eivät ole voineet olla ilman Henkeä ja uskoa. -Jos joku on Jumalan oma ja pyhittämä, on hänelläkin Henki ja usko.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi jo vanhurskaita ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Vanhoillislestadiolaisia on toisinaan syytetty helluntailaisten kastekäsityksen omaksumista. Käsityksemme mukaan, usko Kristukseen vanhurskauttaa ja sakramentti tulee ottaa uskolla vastaan. Edellä on osoitettu, että vanhoillislestadiolaisuudessa on aina opetettu kasteesta vastoin helluntailaisten käsitystä. Helluntailais-karismaattiset liikkeet kieltävät lapsikasteen epäraamatullisena, koska lapset eivät heidän mielestään voi uskoa, eivätkä näin vastaanottaa kastetta. Näin he perustavat kasteensa omaan vanhurskauteensa ja ratkaisuunsa. On harhaoppia, että kaste vaikuttaa pelkkänä tekona, ilman kastettavan uskoa. Lapsikasteen hylkäämistä ja uudelleen kastamista, on niinikään pidettävä harhana, jota vastaan tulee taistella Jumalan sanalla. Vanhoillislestadiolainen kaste on Raamatun mukainen.
Kastamattomana kuolleet
”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”
Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).
Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.
Lähde: Luther St. Luisin laitos I, 1040 – Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa, ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.
Kaksi kohtaa kirkkopostillasta koskien kastetta ja uskoa. Näin me uskovaisetkin olemme ymmärtämässä.
Miksi kaste seuraa uskoa?
Luther vastaa (Kirkkopostilla osa-2, helatorstai, 2. evankeliumisaarna, kohdat: 25, 26):
väliotsikko: Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi.
25. Jumala on aina sanansa rinnalle antanut ulkonaisen merkin voimakkaasti tehostamaan hänen sanaansa, niin että me vahvistuisimme sydämissämme emmekä, sanaa epäillen, horjuisi. Niinpä hän Nooalle antoi taivaalla näkyvän sateenkaaren sen merkiksi, että oli pitävä sanansa eikä enää vedenpaisumuksella hävittävä maata. Näin sateenkaari oli Nooalle ja on meillekin aivan kuin sinetti tai leima; kirjettäkin kirjoitettaessa siihen painetaan kirjoituksen varmemmaksi vakuudeksi leima. Ja aivan samoin kuin valtaherroilla on omat eri väriset vaakunansa tai tunnuksensa, joista heidät tunnetaan, samoin Jumalakin on tehnyt meille: hän on vahvistanut sanansa merkeillä kuin sineteillä ikään, ettemme mitenkään epäilisi. Aabrahamille hän antoi ympärileikkauksen sen merkiksi, että Kristus oli tuleva siunaamaan maailman. Samoin Kristus on tehnyt tässä, lupaukseensa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi” lisäämällä ulkonaisen merkin, nimittäin kasteen ja lisäksi leivän ja viinin sakramentin, käytettäväksi erikoisesti kiusauksissa ja kuoleman korvalla vahvistamaan uskoamme ja vaatimalla vaatien muistuttamaan Jumalaa hänen lupauksestansa.
26. Saattaahan joku uskoa, vaikka ei olekaan kastettu. Kastehan on ainoastaan ulkonainen merkki, jonka on määrä muistuttaa meitä Jumalan lupauksesta. Jos kaste on saatavissa, niin kaikella muotoa se otettakoon, sillä kukaan ei saa sitä halveksia; mutta ellei sitä voida saada tai jos se evätään, ei silti kadotukseen tuomita, kunhan vain uskotaan evankeliumi. Siinä, näet, missä on evankeliumi, on myöskin kaste ja kaikki muukin, minkä kristitty tarvitsee, sillä kadotus ei ole minkään muun synnin seurausta kuin epäuskon. Sen tähden Herrakin sanoo: "Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" eikä sano: "Joka ei ole kastettu", näin vaieten kasteesta. Eihän kaste vähääkään hyödytä ilman uskoa, vaan se on kuin kirje, johon sinetti ripustetaan, mutta itse kirjeeseen ei ole mitään kirjoitettuna. Sillä ihmisellä siis, jolla on se merkki, jota me nimitämme sakramentiksi, mutta ei uskoa, on pelkkä sinetti kirjeineen, jossa ei ole mitään kirjoitusta.
Miksi kaste sitten on?
Luther vastaa (Kirkkopostilla osa-2, helatorstai, 1. evankeliumisaarna kohdat: 16, 17-20):
16. Ällös siis mitenkään ryhdy selittelemään näin: Usko ei yksin saa vanhurskaaksi tulemista aikaan, siihen kuuluvat teotkin; onhan sen perusteella, mitä me sanoimme, päivänselvää, etteivät teot asiaan vähääkään vaikuta. Ketään ei vahingoita mikään muu kuin epäusko, koska teot eivät riitä. Jos olisi käsillä usko, kaikki olisi hyvää. Yhtä vähän siis kuin teot, epäuskossa oltaessa, vaikuttavat sitä, että ne ovat pahoja, yhtä vähän ne uskossa oltaessakaan vaikuttavat sitä, että ne ovat hyviä. Epäusko yksin turmelee kaikki teot, usko taas tekee ne kaikki hyviksi.
17. Tässä on kuitenkin vielä yksi seikka. Kristus sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi”. Sanonet: Kuulenpa, että kastekin tässä tarvitaan. Tietysti se tässä tarvitaan, mutta kaste ei ole teko, jonka me itse teemme. Sen täytyy olla uskon mukana siitä syystä, että Jumala tahtoo, ettei usko jää sydämen salaisuudeksi, vaan että se purkautuu esiin, tullakseen maailman edessä tunnetuksi ja ilmeiseksi. Jumala on asettanut tämän ulkonaisen merkin sitä varten, että jokainen voisi osoittaa ja tunnustaa uskonsa, ja niin tultaisiin pyhään ristiin. Jos näet usko saa pysyä salassa sydämessä, voidaan olla varmoja siitä, ettei tarvitse kantaa ristiä eikä seurata Kristusta. Ellei näet maailma tietäisi meidän uskovan, meitä ei vainottaisi.
18. Toiseksi: kukaan ei meistä kostu eikä tule uskoon, ellemme julkisesti tunnusta evankeliumia ja ellei meillä ole julkista merkkiä, josta tiedetään, missä kristityitä on ja keitä he ovat. Jumala on siis järjestänyt siten, että meidän uskomme on tuleva ilmeiseksi pakanoille: ken vain on kristitty ja on kastattanut itsensä, on jo sellaisenaan vaarassa joutua pakanoiden ja epäkristittyjen käsiin ja surmattavaksi. On siis välttämätöntä, että me, jos olemme kristityitä, kastatamme itsemme, tai, ellei se ole mahdollista, ainakin sanomme: Halusta tulisin kastetuksi.
19. Tämä merkki on sitä paitsi annettu meille senkin tähden, että me Jumalan omalla armollisella avulla olisimme varmoja hänen armostansa, ja että jokainen voisi sanoa: Jumala on antanut minulle tämän merkin sitä varten, että olisin varma autuaaksitulemisestani, minkä hän on luvannut evankeliumilla. Hän on näet antanut meille sanansa, kirjeen, ja sanojen ohella kasteen, sinetin; näin usko, joka käsittää sanan, vahvistuu merkin ja sinetin avulla.
20. Mutta tässä et todellakaan havaitse mitään ihmistekoa: kaste ei ole minun tekoani, vaan Jumalan. Se näet, joka minut kastaa, on Jumalan sijaisena, eikä hän suorita mitään ihmistekoa, vaan kaikki on Jumalan käsialaa ja tekoa: Jumala siinä varsinaisesti toimii. Sen tähden sopii ja pitääkin minun sanoa: Itse Jumala, minun Herrani, on kastanut minut ihmiskäden välityksellä; siitä minä voin kerskata ja siihen minä nojaudun ja sanon: Jumala on minulle antanut merkin, hän ei tahdo eikä saata valhetella, ja näin minä olen varma siitä, että hän on minulle armollinen ja että hän tahtoo tehdä minut autuaaksi: Poikansa kautta hän on lahjoittanut minulle kaiken, mikä hänellä on. Meidän puolellamme siis ei ole mitään muuta kuin usko yksin, ja hänen puolellansa sana ja merkki yksin. Tästä olemme tarpeeksi usein puhuneet; nyt siis ei ole tarvis tätä kysymystä enempää eikä laajemmalta käsitellä.
Kovasti myös ihmetellyt 38-käännöstä, jonka lähetyskäskyssä sanotaan, että kastamalla thdään opetuslapsia (Matt.28:19-20): Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Mennään pakanamaahan vain kastamaan uskoon ihmisiä? Kyllä käännöksessä täytyy olla jotain mätää.
Pyhä Henki kirkastaa näitä asioita varmasti, juuri sen tarpeen mukaan, joka kullekin on sovelias. Ei kaikkea voi yksi ihminen tietää. Anna Jumalan hoitaa sinua armossaan, niin saat häneltä kaiken, mitä elämässäsi tarvitset, oikean ymmärryksenkin.
Varo ylpistymästä, ja kohoamasta yhdenkään ihmisen yläpuolelle, vaikka joku ihminen sinusta olisikin täysin väärässä ollessaan kanssasi eri mieltä uskon asioista. Aina kannattaa keskustella ja vaihtaa mielipiteitä uskonasioista. Ei vain pidä tehdä asioista uskontoa. Sehän voi tulla aivan epäjumalaksi ihmiselle, jos tutkii Raamattua vai sillä varjolla, että "miten minä nyt tuon toisen päihitän ja hiljennän."
Palaan alkuun ja totean vielä, että Pyhä Henki kirkastaa sen minkä Jumala tahtoo.
Olen seurannut kirjoitteluasi. Olet vilpitön, ja se on hyvä asia. Siunausta Larssi.
sanotaan, että seurakunta on totuuden patsas ja perustus, eli siellä on kaikki tiedon ja taidon aarteet.
erään VL-papin kanssa, joka sanoi, että tuo uudenkäännöksen kaksoispiste, onkin erään suuntauksen aikaansaannos. Aluksi se luvattiinkin kääntää toisin, mutta siten Raamatun komisio kuitenkin meni muuttamaan se. No uusikäännöskin on selkeämpi tuolta osin, varsinkin kun luettaessa pitää tauon kaksoispisteen kohdalla.
Kyllä luterilainen tunnustus on aika selvää tekstiä. Mutta sekin kirjoitus on tutkittava raamatun valossa (lainasin tekstiä, joka näyttäisi ollevan uskovaisen kirjoittama).
Aloitusviestissä lainataan myös muutamia raamatunkohtia. Keskustelun otsikosta päätellen kohdat ilmeisesti ovat osoittamassa että lapsi syntyy vailla uskoa.
Tässä on kuitenkin ongelma, koska raamattu opettaa että kaikki ihmiset, sekä uskovat että jumalattomat ovat täysin turmeltuneita omassa itsessään.
Jos jollaki on sellainen käsitys että tuollaiset raamatunkohdat jotka antaa ihmisestä todellisen kuvan eivät koske häntä, niin ymmärtääkseni kristinuskon olemus on hänelle vieras. (pahana sinut luetaan vanhurskaaksi, HUOM!! Sinä et muutu yhtään paremmaksi tullessasi uskovaiseksi, mutta sinä saat halun, mielen ja voiman kilvoitella puhtaalle omalletunnolle, uskomalla omat (ei Aadamin) syntisi anteeksi)
Ei raamattua tulisi niin tulkita että Jumalan ilmoituksen ilmestyy ristiriitaa. Se että Kristus voitti kuoleman vallan on esim. Hesekielin (1 kautta ilmaistu näin:
2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?
3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pidä enään oleman teidän seassanne Israelissa.
4. Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.
Lapset ovat siis vapaita perisynnin kirouksesta! He siis uskovat. (Matt 18:6)
Ei Jumalan sanassa ole ristiriitaa tämän asian suhteen. Turmeltunut ihminen saa lahjana omistaa Kristuksen ansion.
Näin alkuviestissä sanottiinkin:
"Entä mitä Raamattu sanoo ihmisen luonnollisesta tilasta – ilman uudestisyntymistä armonvälineiden kautta – Jumalan edessä syntiinlankeemuksen jälkeen? Ja mitä kaste vaikuttaa ihmisen tilaan suhteessa Jumalaan? "
Usko ei siis vaikuta ihmisen luonnolliseen tilaan, vaan ihmisen "tilaan suhteessa Jumalaan".
Miksi siis raamatusta otetaan kohtia jotka puhuvat ihmisen luonnollisesta tilasta ja niillä ollaan osoittamassa että sellainen ihminen ei voi olla autuaallisessa tilassa Jumalan suhteen ?
Tässä konkreettisesti, sama kysymys:
Ps. 51:7: "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt."
Sama Daavid sanoo myös:
Ps 22: 10. Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
11. Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
Onko tässä ristiriita ? Daavid oli ihminen ja perisynnin turmelema, siis Ps. 51:7 on totta. Mutta Ps 22 on myös totta, sillä onhan Jumala selvästi (Matt 18:6) esim. Hesekielin kautta ilmoittanut että lapset ovat Kristuksen ansiosta vapaita perisynnin kirouksesta:
2. Mitä te pidätte keskenänne Israelin maalla tätä sananlaskua, ja sanotte: isät ovat syöneet happamia viinamarjoja, mutta lasten hampaat ovat huoltuneet?
3. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, senkaltainen sananlasku ei pidä enään oleman teidän seassanne Israelissa.
4. Sillä katso, kaikki sielut ovat minun, isän sielu on niin minun kuin pojankin sielu; se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman.
_________________
..."Sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).