Kiina ja Venäjä kävivät historialliset ensimmäiset yhteiset "Rauhan missio" sotaharjoitukset Kauko-idässä alkusyksystä.
Kuusikymmentäluvulla idän jättiläiset vielä tuijottivat toisiaan kiväärin piipun yli Ussurijoella, mutta nyt lähentyminen on tosiasia. Miksi?
Miksi idän jättiläiset lähenevät juuri nyt?
Venäjän ja Kiinan lähentyminen on nopeutunut sen jälkeen, kun Euroopan puolella on tapahtunut suuria muutoksia. Vuonna 2000 Puola, Tsekki ja Unkari liittyivät Natoon. Marraskuussa 2002 Nato Prahan kokouksessaan päätti ottaa uusiksi jäsenikseen Baltian maat, Slovenian, Slovakian, Romanian ja Bulgarian.
Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon tekisi Itämerestä Naton sisämeren. Itämeri taas on Venäjän tärkein vesiyhteys länteen.
Kun Nato ja Euroopan Unioni tunkeutuvat itään, Venäjä hakee uusia liittolaisia Kauko-Idästä ja Keski-Aasiasta. Se hakee liittolaisia maista, joita Nato myös uhkaa. Ei ehkä ollut sattuma, että Venäjän presidentti matkusti heti Kiinaan sen jälkeen, kun Nato otti uusia jäseniä Prahassa syksyllä 2002. Matka nähtiin reaktiona.
Alkaisiko Suomen hallituksella olla jo heräämisen aika ja alkaa miettimään vakavasti nykyistä geopoliittista asemaansa maailmassa? Eikö olisi jo aika tehdä rationaalinen ratkaisu siitä, kenen joukoissa Suomi täysin rinnoin seisoo.
Natomaata vastaan ei olla hyökätty koko sen olemassaoloaikana.
Kuusikymmentäluvulla idän jättiläiset vielä tuijottivat toisiaan kiväärin piipun yli Ussurijoella, mutta nyt lähentyminen on tosiasia. Miksi?
Miksi idän jättiläiset lähenevät juuri nyt?
Venäjän ja Kiinan lähentyminen on nopeutunut sen jälkeen, kun Euroopan puolella on tapahtunut suuria muutoksia. Vuonna 2000 Puola, Tsekki ja Unkari liittyivät Natoon. Marraskuussa 2002 Nato Prahan kokouksessaan päätti ottaa uusiksi jäsenikseen Baltian maat, Slovenian, Slovakian, Romanian ja Bulgarian.
Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon tekisi Itämerestä Naton sisämeren. Itämeri taas on Venäjän tärkein vesiyhteys länteen.
Kun Nato ja Euroopan Unioni tunkeutuvat itään, Venäjä hakee uusia liittolaisia Kauko-Idästä ja Keski-Aasiasta. Se hakee liittolaisia maista, joita Nato myös uhkaa. Ei ehkä ollut sattuma, että Venäjän presidentti matkusti heti Kiinaan sen jälkeen, kun Nato otti uusia jäseniä Prahassa syksyllä 2002. Matka nähtiin reaktiona.
Alkaisiko Suomen hallituksella olla jo heräämisen aika ja alkaa miettimään vakavasti nykyistä geopoliittista asemaansa maailmassa? Eikö olisi jo aika tehdä rationaalinen ratkaisu siitä, kenen joukoissa Suomi täysin rinnoin seisoo.
Natomaata vastaan ei olla hyökätty koko sen olemassaoloaikana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Globaalin strategisen kokonaisnäkemyksen puute vaivaa suomalaista vallassa olevaa poliittista eliittiä synkällä tavalla.
Poissa silmistä, poissa mielestä, näyttää olevan vanha(s)haloslainen linjan määrittely.
Mitä tällainen pelottelu palvelee?
HEi Haloo, tulee tosi kuusesta tuo Kiinalla pelottelu. Kiina just hyökkää Eurooppaan jep, jep
Valtaosa ihmiskunnasta kykenee ajattelemaan tulevaisuutta vain maksimissaan kuukauden perspektiivillä, jotkut vielä lyhyemmällä jänteellä.
Turvallisuuspoliittisia ratkaisuja tehtäessä täytyy olla kyky näkemään asiat pidemmässä perspektiivissä vuosikymmeniä eteenpäin.
Strategiset valinnatkin voivat toki mennä joskus pieleen, mutta niitä voidaan korjata ajan myötä oikeaan suuntaan, mikäli jokin osa strategisesta kokonaisuudesta näyttää osoittautuvan vääräksi.
Tällä hetkellä Suomella on todellakin strategisen uudelleenarvioinnin paikka.
Kiina ja Venäjä ovat etulyöntiasemassa tulevaisuuden suhteen. Siellä toteutetaan jo nyt tulevaisuudessa ylivoimaiseksi osoittautuvaa hallintojärjestelmää - totalitarismia.
Se ei ole samaa totalitarismia kuin Hitlerin, Stalinin tai Maon aikana, vaan nykyaikaista demokratian kaapuun puettua.
Yhteistä vanhaan on valtion täydellinen (sen niin halutessa) ja mistään piittaamaton kuristusote yksilöön.
Kiina on pisimmällä mutta Venäjä on kirimässä muutaman vuoden epämääräisen haahuilun jälkeen ripeästi Kiinan viitoittamaa tietä pitkin. Venäjän onneksi demokratia ei ehtinyt vielä syntyä - silloin peli olisi menetetty.
Nykyisillä "länsimailla" ei ole muuta mahdollisuutta kuin seurata perässä. Ongelmana on demokratiaan tottuneet kansalaiset. Tarvitaankin kansalliset rajat ylittävä yhteinen organisaatio, jonka avulla metelöivät, omaa etuaan ymmärtämättömät kansanjoukot saadaan kuriin. Tähän tehtävään tarvitaan Natoa.
Nykyaikaisen länsimaisen demokraattisen järjestelmän viivytystaistelussa uudenlaista totalitarismia vastaan tarvitaan Natoa.
ottaa etäisyyttä Natoon - olla menemättä mukaan hulluuteen - pitää demokratian synnyinsijat demokraattisina.
Siis, kun Venäjä hakeutuu itään ja etelään ja samalla tulehtuu NATOn (uudet nato-,entiset varsovanliitonmaat) suhteet, niin meidän pitäis hakeutua siihen märkäpesäkkeeseen? Muistelenpa vain että maat jotka pysyy poissa selkkauksista, ja myyvät samaan aikaan näille ko. maille kulutus- ja sotatarvikkeita, ovat sotien hiljaisia voittajia.
Ja sitä paitsi, kerta se on ensimmäinenkin.
Niin, ja sun mielestä Suomen tulisi seisoa täysin rinnoin jossain ihmesekasotkupuolustusliitossa portugalilaisten, romanialaisten, englantilaisten... whatever kanssa. Mahtaakohan tuo sekasikiöliitto seistä täysin rinnoin Suomen rinnalla?
Juuri kun uhka siirtyy hamaan kaukaasiaan niin sää hamuat sitä takas.
Pelle.
"Juuri kun uhka siirtyy hamaan kaukaasiaan niin sää hamuat sitä takas. Pelle."
Se mihinkään kaukaasiaan siirry, vaan sieltä Venäjä hakee voimatasapainoa, jolla pystytään osoittamaan läntiselle liittokunnalla voimaa.
Kun Nato laajeni itään, niin samalla Venäjä lähti rakentamaan uusia liittosuhteita kauemmasta Aasiasta.
Vähänkin jos sinulla on valtiotieteellistä koulutusta tai systemaattisen logiikan ymmärrystä, voit rakentaa tästä kuviosta peliteoreettisen mallin, joka itseasiassa oli tämän vuoden kansantaloustieteenkin Nobel palkinnon kohteena.
Meillä mitään myytävää ole. Toisaalta silloin jos jäämme kahden liittokunnan väliin, luuletko diletantti, että kukaan kunnioittaisi tiukan paikan tullen tällaisen valtiorääpäleen itsemääräämisoikeutta.
Tuollaisten naiivien idealistien käsissä on moni valtio tuhonnut itsensä. Baltit jotka toivottivat NL:n tervetulleeksi 1940 ja melkein brititkin menivät Chamberlainin johdolla samaan miinaan. Onneksi tuli Churchill ajoissa ohjaksiin, vaikka juoppo olikin.