Mies tykkää, ei rakasta

Mun kulta sanoi mulle ehkä parin viikon jälkeen että hänestä tuntuu että on rakastunut muhun. Ja nyt huom... normaalisti mun silmät muljahtaa epäuskosta kun joku on pian tunnustanut tollasta, ja sen "rakastan sua" arvo tippuu sillon roimasti, kun ei voi uskoa että toinen on nyt ajatellut asiaa tarpeeksi ja loppuun asti. Nyt, ekaa kertaa elämässä tuntui todella hyvältä että juuri hän niin sanoi ja juuri sillä hetkellä. Tuntui siltä että niinhän sen pitääkin olla, ja todellakin mustakin tuntui että olen rakastunut. Ja tuntuu että se tunne vaan voimistuu joka päivä vaikka luulee ettei se voisi olla edes mahdollista enää rakastaa enempää. Asutaankin jo yhdessä vaikka ei todellakaan kauheen kauaa olla seurusteltu. Kaikki vaan tuntuu niin oikealta ja olen onnellisempi kun koskaan kenenkään muun kanssa. Molemmista tuntuu kun oltaisiin tunnettu toisemme jo paljon pitempää. Edellisessä elämässä tai jotain :)
Kyllä tossa teidän seurusteluajassa mun mielestä pitäisi jo toisenkin tietää mitä tuntee, ainakin jos itse tunnet miten tunnet. Mä varmaankin lähtisin kävelemään sun tapauksessasi, sillä en voisi olla onnellinen ihmisen kanssa kenestä huomaisin ettei se ota mua tosissaan. Olen kyllä roikkunut pari vuotta suhteessa missä ehkä yli vuoden jälkeen sain vihdoin sanottua että rakastan, mutta toinen ei kyennyt sitä koskaan sanomaan. Suhde tän ihmisen kanssa söi mua muutenkin ihan hitosti kun tiesi kokoajan että ei ole "otetta" tähän juttuun ja sua itteesi dissattiin tavallaan joka päivä. Olen semmonen ihminen joka tarvii tosi paljon huomiota ja hellyyttä ja haluan sitä itsekin paljon antaa. Voi myös olla että en häntä siltikään rakastanut, vaan se oli joku ihme pelkkä addiktoitunu suhde, sillä rakkaushan on molemminpuolista huolenpitoa, välittämistä ja kunnioittamista. Kaikkea mitä se ei antanut. Ja olen sitten elänyt periaatteessa 5 vuotta sinkkuna, mitä ny jotain epäonnistuneita ihme säätöjä, että en sitten seurustele ihan vaan huvin vuoksi vaan siksi että mies on mulle mun mielestä oikea. Ehkä oot samanlainen? Niin että en kehottaisi kauheen pitkää kattelemaan. Jos ei heti tunnu siltä, eikä edes kohta, niin mä en ainakaan usko että tilanne voisi yht'äkkiä muuttua kauheesti ainakaan.

Joillekkin on tosiaan vaikeampi sanoa ne kolme sanaa. Mielestäni kuitenkin ne teot kertovat enemmän eli jos hän kohtelee sua hyvin, hellästi jne. Niin sekin kertoo jo paljon.
Jos vietätte paljon aikaa yhdessä ja on hyvä olla toisen kanssa niin vaatiiko se välttämättä niitä rakkauden tunnustuksia?
Jos koet ettei hän ota sinua ns.vakavissaan, on parempi kerätä kimpsunsa ja kampsunsa ja lähteä suhteesta.
Toisaalta sekin jo kertoo jotain suhteen laadusta jos olet onneton tästä asiasta.
Jos toinen ei rakasta, niin ei rakasta.
Ehkä on parempi etsiä ihminen joka osaa/haluaa sua rakastaa. Sellaisena kuin olet. Musta pahinta on olla suhteessa josta ei saa vastakaikua tunteilleen. Olen kokenut itse sen. Jotkut tyytyy tähän "pitämiseen", mutta en usko sellaisen suhteen pitkään kestävän.
Tsemppiä päätöksen tekoon!