En oikein tiedä, minkä otsikon alle minun olisi pitänyt kirjoittaa, mutta päädyin tähän, koska minulla on myös rakkauteen liittyvä ongelma! Toivoisin, että joku jaksaisi lukea... ja toivottavasti löytyy ihminen/ihmisiä, jotka voisivat auttaa ja tukea minua... vaihtaa sähköpostiosoitteita ja kirjoitella tms.!
Siis... olen 20-vuotias neitokainen ja aloitin pari kuukautta sitten opiskelun ammattikorkeakoulussa! Tän hetkistä olotilaani kuvaan luultavasti parhaiten, kun sanon, että olen sekaisin...! Ehkäpä se kaipaa pientä selitystä... :
Seurustelen miehen kanssa, joka pitää tiiviisti yhteyttä exäänsä... olemme seurustelleet nyt 7 kuukautta ja rakastan häntä... mutta vaikka hän sanoisi mitä, tuntuu että hän rakastaa entistään! He erosivat vuosi sitten ja olivat viisi vuotta yhdessä, asuivat yhdessä ja olivat kihloissa! Ymmärtäisin kyllä sellaisen yhteisen historian jälkeen kaveruuden, mutta en ymmärrä sitä, että hänen entisensä menee minun edelleni aina... rakkaani löytää minusta paljonkin vikoja, mutta exästään ei mtn vikaa! Olen sanonut hänelle, kuinka paljon tilanne painaa minua, mutta hän ei ota sitä kuuleviin korviinsa ja on tehnyt selväksi, ettei aio muuttaa välejään exäänsä! Tässä vaiheessa moni varmasti ihmettelee, että miksi vielä olen tässä suhteessa... mutta rakastan häntä... ja niinä hetkinä, kun minusta tuntuu, että exä ei ole millään tapana "läsnä", meillä on todella ihanaakin! Mutta se hänestä... kysykää lisää, jos tulee jotain mieleen...
Sitten toiseen asiaan... luultavasti tämä on jotenkin ainakin liitteessä rakkauselämääni, mutta nyt on jotain muutakin... haluan todella opiskella, mutta minulla ei ole yhtään motivaatiota! Olen kadottanut itseni... olen suhteellisen positiivinen ihminen, mutta nyt tuntuu siltä, että olen ihan loppu... mikään ei kiinnosta.. ja asenteeni on todella pahaksi koulunkäynnilleni, varsinkin kun olen juuri vasta aloittanut siellä! Ennen välitin itsestäni, nykyään en... Nyt kuitenkin välitän sen verran, että yritän jotain kautta saada tukea, neuvoja ja apua.. Auttakaa minua löytämään itseni, saamaan motivaationi takaisin ja antamaan minulle voimaa tehdä joku ratkaisu suhteeni eteen!
Olkaa kilttejä!
Siis... olen 20-vuotias neitokainen ja aloitin pari kuukautta sitten opiskelun ammattikorkeakoulussa! Tän hetkistä olotilaani kuvaan luultavasti parhaiten, kun sanon, että olen sekaisin...! Ehkäpä se kaipaa pientä selitystä... :
Seurustelen miehen kanssa, joka pitää tiiviisti yhteyttä exäänsä... olemme seurustelleet nyt 7 kuukautta ja rakastan häntä... mutta vaikka hän sanoisi mitä, tuntuu että hän rakastaa entistään! He erosivat vuosi sitten ja olivat viisi vuotta yhdessä, asuivat yhdessä ja olivat kihloissa! Ymmärtäisin kyllä sellaisen yhteisen historian jälkeen kaveruuden, mutta en ymmärrä sitä, että hänen entisensä menee minun edelleni aina... rakkaani löytää minusta paljonkin vikoja, mutta exästään ei mtn vikaa! Olen sanonut hänelle, kuinka paljon tilanne painaa minua, mutta hän ei ota sitä kuuleviin korviinsa ja on tehnyt selväksi, ettei aio muuttaa välejään exäänsä! Tässä vaiheessa moni varmasti ihmettelee, että miksi vielä olen tässä suhteessa... mutta rakastan häntä... ja niinä hetkinä, kun minusta tuntuu, että exä ei ole millään tapana "läsnä", meillä on todella ihanaakin! Mutta se hänestä... kysykää lisää, jos tulee jotain mieleen...
Sitten toiseen asiaan... luultavasti tämä on jotenkin ainakin liitteessä rakkauselämääni, mutta nyt on jotain muutakin... haluan todella opiskella, mutta minulla ei ole yhtään motivaatiota! Olen kadottanut itseni... olen suhteellisen positiivinen ihminen, mutta nyt tuntuu siltä, että olen ihan loppu... mikään ei kiinnosta.. ja asenteeni on todella pahaksi koulunkäynnilleni, varsinkin kun olen juuri vasta aloittanut siellä! Ennen välitin itsestäni, nykyään en... Nyt kuitenkin välitän sen verran, että yritän jotain kautta saada tukea, neuvoja ja apua.. Auttakaa minua löytämään itseni, saamaan motivaationi takaisin ja antamaan minulle voimaa tehdä joku ratkaisu suhteeni eteen!
Olkaa kilttejä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuossa käy... tunteet ovat vahvat entistä kohtaan. Älä suostu olemaan korvike! Sinuna ottaisin pienen aikalisän, saisitte molemmat koota vähän ajatuksia.
Keksi itsellesi jotain minkä tekemisestä nautit, että saisit ajatukset pois tuosta ikävästä tilanteesta. Kyllä tuollainen vaikuttaa väistämättä opiskelumotivaatioonkin. Sinähän olet selkeästi masentunut. Pidä myös huoli, että saat tarpeeksi vitamiineja, syksy on sellaista aikaa ainakin itselle, että tuntuu olevan vähän hukassa. D-vitamiini auttaa kaamosmasennukseen :)
Kiitos paljon sydämellisestä viestistä! Sai kyyneleet silmiin, koska puhuit ihan asiaa... on vaan niin vaikea lähteä siitä suhteesta, edes aikalisälle! Mut toivottavasti löydän voimaa jostain!
Kaikkea hyvää sinulle! :)
Tämäkö kaikki liittyen siihen kun epäilet miestä? No jätä se sitten, niin ei tarvitse enää pillittää! Mies vain haikailee sen täydellisen exänsä perään ja varmaan käy vielä paneskelemassakin sen kanssa. Mutta jos haluat tossa miehessä roikkua, niin roiku pois. Yritä nyt taas motivoida itseäs siihen opiskeluun. Ei se saa olla yhdestä vitun miehestä kiinni!
En usko, että kaikki välttämättä johtuu mun miehestä... Onhan sillä suuri vaikutus kaikkeen, mutta luultavasti olen myös vaan väsynyt! Ja en usko, että johtuu täysin myöskään miehestäni, että tuntuu että olen kadottanut itseni! Ja voi kun se olisikin niin helppoa jättää vaan...! Mutta kiitos kuitenkin kommentistasi, kyllä siitäkin oli apua! :)
Oihvoih..täytyy sanoa että löysin todella paljon samaa tekstistäsi kuin mikä oma tilanteenikin on.
Samoja tunteita ja vähän muutakin..täytyy kyllä myöntää että kellonaika on liian myöhäinen antamaan neuvoja.Jos vaikka paremmalla ajalla.Harmi tämmöinen viesti vain laittaa tulemaan,mutta ajattelin ilmoittaa että sinut on kyllä kuultu =)
Hyvä tietää, että joku on kuullut ja ehkä juurikin löytänyt samanlaisia tuntemuksia.. kirjoitappa ihmeessä paremmalla ajalla! :)
Etsi ja löydä ensin itsesi ja seurustele vasta sitten, kun olet siihen valmis ja se oikealta tuntuu!
Mulla on kans se tilanne,että saman verran olen seurustellut nykyiseni kanssa(7kk),ja itsekkin lähestyn 20ikävuottani,ja todella usein tulee sellainen olo että "joudun kilpailemaan" hänen entistensä kanssa..oikeastaan tiedän että hän ei kuitenkaan olisi uskoton ja ne jutut ovat todellakin menneen talven lumia,MUTTA,kun hän sattui olemaan 3½vuotta erään kanssa ja asuikin hänen kanssaan ja juuri vähän ennen minua hänellä oli yksi lyhyt suhde ja tiedän siitä sen verra,että hän tuli jätetyksi ja oli todella kiintynyt tähän naiseen.Eli ei tuntunut hänestä helpolta ja usein tuntuu että hän tuskin oli edes yli tästä kun aloitti minun kanssani..
Hän monesti mainitsee existään jotain ja itsestäni tuntuu että ei hän tule välittämään minusta ikinä niin paljo ja että olen jotenkin vähäpätöisempi kuin nuo aiemmat jne jne..
On poikaystävänikin kaveri edelleen tuon 3½-vuotisen jutun kanssa,mutta tuo tyttö asuu eri kaupungissa ja se oli alunperinkin sitten syy heidän eroonsa,eli etäisyys.
Oikeasti en tiedä noista aikasemmista yhtään mitään oikeina henkilöinä..(ulkonäköä,luonnetta..)en paljon mitään.
Usko pois,se että teet asiasta ison ongelman,niin miehesi ei luultavasti näe asiaa niin,eli et edistä asiaa jos kinaat siitä miehesi kanssa,sillä jos hän on osoittanut välittävänsä sinusta ja teillä on yhdessä asiat hyvin,niin koita antaa muun olla.
Ajan kanssa hän luultavasti kiintyy sinuun enemmän,ei hän ikuisesti voi rakastaa exiään.
Ja juttuhan on niin,että usein aika kultaa muistot,sillä jokaisesta meistä löytää vikoja,myös hänen exästään.Ehkä tuo entinen tuntuu niin kultaiselta kun hänen kanssaan ei enää seurustele.
Itse sinä parhaiten tiedät,kuinka paljon hän sinusta välittää ja jos "vikasi" olisivat ylitsepääsemättömiä,hän varmaan ei haluaisi seurustella kanssasi?
Sitten,itselläni on myös ollut aina suuria ongelmia koulun kanssa jos ihmissuuhteet rakoilevat tai on muita ongelmia jotka pitkään vaivaavat päätä.
Itsekkin pidän opiskelusta mutta muu elämä vaikuttaa motivaatioon..toisaalta,onko sinulla ollut koulusta missään vaiheessa vähän pidempää taukoa?Pidempää siis kuin pari kuukautta.
Sekin auttaa aina motivaation ja keskittymisen löytämisessä kun ottaa koulujen välillä rennommin (en kuitenkaan itse suosi mitään kokonaisia välivuosia).
Mutta jos sinulla on nyt koulu täyttä päätä alkanut,niin sittenhän asia on korjattava muin tavoin.
Mitä luulet,jos nyt sanoisit miehellesi että erotaa,niin kuinka hän reagoisi?Jos sanoisit syyksi vaikka että haluat tuntea itsesi rakastetummaksi ja se ei onnistu jos exät kummittelevat?
Vaikka tietenkään et haluaisi tuota toteuttaa,niin sen sanominenkin voisi valoittaa ehkä tilannetta..jos hän miehesi antaisi sinun mennä helpolla,hän ei ole arvoisesi ja ei luultavasti tule lähiaikoina pistämään sinua exänsä edellä vaikka sen pitäisi olla sinun paikkasi.
Mutta jos hän todella rakastaa,niin nuo seikat kannattaa jättää omaan arvoonsa,voin nimittäin sanoa että katuisit varmasti jos hän sinut nyt jättäisi.Miettisit kuinka typerien syiden takia asiat kaatuivat..turhat riidat kannattaa minimoida nimittäin miesten ajatusmaailma kun poikkeaa omastamme,niin heidän on vaikea ymmärtää miten voimme ahdistua näinkin paljon heidän ex-tyttöystävistään (:
No tässä tällaisia ajatuksia..toivottavasti saat ajatukset järjestykseen.Tiedän nimittäin mitä se on kun pää on todellakin noin sekaisin..
Kiitos paljon! Kirjoitit paljon ja asiaa! :) Minulla oli itseasiassa välivuosi, ennen tätä koulua, että voimavarat ovat kyllä sitä kautta kertyneet opiskelua varten...! Olenkin nykyään kyllä jättänyt riitelemättä kultani kanssa hänen exästään, mutta kun pidän pahan olon sisälläni, niin se vain kasvaa... joten pattitilanne! Mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä! Kiitos paljon avusta ja neuvoista! :)