Amk.ssa olin hemmetin masentunut, mikään innostanut. Kaikki intoili siitä korkeakoulu- jutusta. Masennuin. Syvästi. En uskonut ikinä pääseväni yliopistoon.
Nyt olen yliopistossa, en tiedä onko tämä vain minun fixautumiseni, mutta olen äärimmäisen onnellinen. Sumuinen aamu ja yliopiston luentosalit.
Uskokaa unelmiinne, älkää haudatko niitä. Hämmästyin lopultakin, kuinka helppoa yliopistoonkin oli päästä. Olen niin kaukana käytännöstä.
Nyt olen yliopistossa, en tiedä onko tämä vain minun fixautumiseni, mutta olen äärimmäisen onnellinen. Sumuinen aamu ja yliopiston luentosalit.
Uskokaa unelmiinne, älkää haudatko niitä. Hämmästyin lopultakin, kuinka helppoa yliopistoonkin oli päästä. Olen niin kaukana käytännöstä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taidat olla joku perkeleen humanisti...Mene takaisin sinne ammattikorkeaan ja äkkiä!
vertailepa kahta ensimmäistä postia ja pohdi oikein tarkkaan kuka tässä avauksessa edustaa idiotismia.
Mitä sä opiskelet?? Mulla on ihan sama homma, oon AMKissa, mutta NIIN ei-käytännön ihminen ku mahdollista! Teoriat menee huipusti, mut..:)
Amk. on hyvä koulu mutta se ei totisesti sovi kaikille. Mieti mitä haluat ja ala valmistautumaan pääsykokeisiin.
Toivotan Sinulle onnea.
Minäkin kokeilin ensin ammattikorkeaa ja todella huonolla menestyksellä. Parikin vuotta siellä olin, kun en tietenkään uskonut pääseväni yliopistoon, kun pärjäsin amk:ssakin niin huonosti. Uskaltauduin kuitenkin keväällä yrittämään ja nyt opiskelen yliopistossa vieläpä yhdessä Suomen halutuimmista tiedekunnista. Pitää uskoa itseensä. Yliopistoelämä sopii paremmin minulle. Tarkoitus ei kuitenkaan ole millään lailla arvostella amk:ta, se ei vaan ollut paras koulutusmuoto juuri minulle.
Jep. Minäkin toivoisin että ihmiset ajattelisivat
enemmän mitä itse haluaivat tehdä, missä ovat hyviä
jne., eivätkä pyrkisi johonkin koulutukseen vain sen
takia että ko. ala on hyväpalkkainen tai sillä on
statusarvoa.
Eihän minunkaan olisi ollut mitään järkeä hakea
johonkin oikeustieteelliseen, koska minulla ei ole
minkäänlaista mielenkiintoa sitä alaa kohtaan.
Minä haluan työstäni muutakin kuin ison tilipussin.
Opiskelutkin sujuvat paremmin kun on oikeasti
kiinnostunut alasta.
usein siltä, että opiskelijat valitsevat opiskelupaikkansa sillä perusteella minkälaiseksi kokevat opiskelupaikkansa. Jonkinlainen arvarakatseisuus puuttuu kohti tulevaisuutta. Näyttää siltä, että moni luopuu opiskelusta sillä perusteella, että siellä opiskeltiin sellaista ja sellaista. Ei mitään tällaista jne... Parempi olisi kohdistaa ajatuksia siihen, minkälaiseen työhön on sopiva. Vaikka opiskeleekin sitä mielenkiitoista aihetta, niin voi olla työelämässä ettei kyseinen ammatti sitten sovellu ollenkaan omalle persoonalleen. Tätä olisi mielestäni erittäin tärkeä pohtia!! Eli mieti, kun aloitat opiskelut, SOVELLUTKO SELLAISEEN TYÖHÖN, JOHON OPISKELUSI VALMENTAVAT?
on mielestäni erittäin hyvä pointti. Itse opiskelin aikoinani ensin diplomi-insinööriksi (konetekniikka). Jonkin aikaa alallani oletuani huomasin, etten minä halua tehdä tätä. Minua kauhistutaa kaikki nämä kaavat ja muut suunnitelmat. Tutkailin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin hakemaan fysioterpia koulutukseen. Nyt olen työskennelyt pari vuotta sairaalan osastolla fysioterapeuttina ja täytyy sanoa, että kyllä koen työni mielekkääksi. Olen mielestäni paljon parempi tässä hommassa kuin kehittelytehävissä. Toki tässäkin työssä vaaditaan kehittelyä taitoa, mutta erilaista. Kehoittaisin myös nuoria miettimään alaansa oman persoonallisuuden kannalta.
Jännä esimerkki sulla, pitää ihan nostaa sulle hattua tuosta "suunnanmuutoksestasi" :)
Se on vaan ikävää että koulutuspolitiikka (jota pitkälti määrittävät talouden vaihtelut) ei oikein enää halua suosia tuollaista että se omin asia löytyykin vasta vanhemmalla iällä. Tai siis koko ajanhan puhutaan sitä, että pitäisi aloittaa nuorempana (suoraan lukiosta yliopistoon) ja valmistua nopeammin ja sitten uraputkeen. No, voihan tässä tietty ajatella niin, että jää sitten aikaa sen tutkinnon jälkeen enemmän pohtia mitä haluaa ja sitten on aikaa vaihtaa alaa - ehkä. Ymmärtääkseni nimittäin lobbareiden ja politikkojenkin puheissa on ollut sellaistakin, että mahdollinen toinen tutkinto ei olisi enää suinkaan ilmainen suorittaa.