Huoh.Mitä se rakkaus on?Sitä että sen tietää?
On kuitenkin niin vaihtelevaista murrosiästä eteenpäin.
Silloin vuosia sitten kuvitteli rakastuneensa kaikkiin pikkujuttuihin,vaikka olen kyseistä sanaa käyttänytkin,en usko enää että ketään olisin tuolloin rakastanut.
Sen jälkeen tuli ensimmäinen oikea poikaystävä,kännissä tuli sanottua,sitten ajan kanssa totesin että ei se mitään rakkautta ollut koskaan.
Sitten tuli suhde jossa omat tunteeni olivat kyllä kuumat,rakkaus-sanaa aristin eikä tullut mieleenkään tunnustaa sellaisia tunteita kunnes sitten suhde loppui ja itkin ja kärsin ja sattui ja taas itkin.
En tiiä voiko suhteen päättyminen olla niin helvetillistä jos vain tykkäsin?Hirveä kiintymys,läheisyydenhaku,tunne että voisi katsoa toisen silmiin sanomatta mitään,kaikki kosketukset ja sitten se lopullinen suru,en tiiä mitä se oli.
Nykyinen suhde:jälleen suuri kiintymys,tunne että voi välillä tuijottaa toista ikuisuuden vaikka hiljaa,halu olla toisen lähellä koko ajan,tuntuu kuin mikään ei olisi tarpeeksi lähellä.Taas meinataan jättää ja suru on kaamea..vielä kaameampi on jos tämä varmistuu.
Enkä taaskaan tiiä oonko alkanut rakastumaan vai onko vain välittämistä.Tykätä on aivan liian pieni sana ollut kuvaamaan näitä suhteita.
Tuntuu mitä vanhemmaksi tulen,sen enemmän ihmettelen mitä se rakkaus on,kammoan hiukan koko sanaa ja tuhahtelen elokuville jossa rakkautta ollaan heti tunnustamassa.
Onko se jokin pamaus että linnut sirkuttaa ja sydän jyskyttää kun on toisen kanssa?
Oottelen vissii vaan jotain hetkellistä "valaistumisen hetkeä" aina näiden ihmisten kanssa,ja odotan milloin todella rakastan ja sen tunnustan,mutta sitten onkin jo liian myöhäistä:jätetään ja tuntuu kun sydän olisi oikeasti revitty hajalle.
Kovasti on "oireita" ollut ja tunteet vahvoja ja kaikki löytyy,mutta vieroksun vain kyseistä sanaa..en taida koskaan tietää mitä se on ja sanonko kellekkään..Koska en vain tiedä,tietääkö sen?
On kuitenkin niin vaihtelevaista murrosiästä eteenpäin.
Silloin vuosia sitten kuvitteli rakastuneensa kaikkiin pikkujuttuihin,vaikka olen kyseistä sanaa käyttänytkin,en usko enää että ketään olisin tuolloin rakastanut.
Sen jälkeen tuli ensimmäinen oikea poikaystävä,kännissä tuli sanottua,sitten ajan kanssa totesin että ei se mitään rakkautta ollut koskaan.
Sitten tuli suhde jossa omat tunteeni olivat kyllä kuumat,rakkaus-sanaa aristin eikä tullut mieleenkään tunnustaa sellaisia tunteita kunnes sitten suhde loppui ja itkin ja kärsin ja sattui ja taas itkin.
En tiiä voiko suhteen päättyminen olla niin helvetillistä jos vain tykkäsin?Hirveä kiintymys,läheisyydenhaku,tunne että voisi katsoa toisen silmiin sanomatta mitään,kaikki kosketukset ja sitten se lopullinen suru,en tiiä mitä se oli.
Nykyinen suhde:jälleen suuri kiintymys,tunne että voi välillä tuijottaa toista ikuisuuden vaikka hiljaa,halu olla toisen lähellä koko ajan,tuntuu kuin mikään ei olisi tarpeeksi lähellä.Taas meinataan jättää ja suru on kaamea..vielä kaameampi on jos tämä varmistuu.
Enkä taaskaan tiiä oonko alkanut rakastumaan vai onko vain välittämistä.Tykätä on aivan liian pieni sana ollut kuvaamaan näitä suhteita.
Tuntuu mitä vanhemmaksi tulen,sen enemmän ihmettelen mitä se rakkaus on,kammoan hiukan koko sanaa ja tuhahtelen elokuville jossa rakkautta ollaan heti tunnustamassa.
Onko se jokin pamaus että linnut sirkuttaa ja sydän jyskyttää kun on toisen kanssa?
Oottelen vissii vaan jotain hetkellistä "valaistumisen hetkeä" aina näiden ihmisten kanssa,ja odotan milloin todella rakastan ja sen tunnustan,mutta sitten onkin jo liian myöhäistä:jätetään ja tuntuu kun sydän olisi oikeasti revitty hajalle.
Kovasti on "oireita" ollut ja tunteet vahvoja ja kaikki löytyy,mutta vieroksun vain kyseistä sanaa..en taida koskaan tietää mitä se on ja sanonko kellekkään..Koska en vain tiedä,tietääkö sen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samaa r-sanaa olen pähkäillyt itsekin. Joku on sanonut, että rakkaus on toisen täydellistä hyväksymistä ehdoitta. Raamatussakin on kaunis kuvaus rakkaudesta, sen pitkämielisyydestä, lempeydestä, kadehtimattomuudesta jne.
Mutta rakkaudella on varmasti yhtä monta määritelmää kuin on ihmistäkin. Rakkaus on erilainen, se muuttaa muotoaan. Esimerkiksi lapsen ja vanhemman välinen, miehen ja naisen välinen, naisen ja naisen välinen rakkaus on erilaista. Rakkaus muuttuu myös rakastavaisten mukaan. Silti se kaikki on rakkautta.
Mistä sitten erottaa rakkauden ja tykkäämisen? Jos asiaa pitää kysellä, silloin se varmaan on "vain" tykkäämistä, mikä sinänsä on arvokas asia sekin. Rakkaus sisältää niin monia tunteita, välittämisen, anteeksiannon, luottamuksen. Rakkaus kyllä näkyy ja kertoo olemassaolostaan. Sitä ei tee sen oikeammaksi määritelmät, vaan rohkeus elää, tarttua tilaisuuteen, sanoa "Minä rakastan sinua.".
Rakkaus-sana ei kulu käytettäessä, vaikka nykymaailmassa se jonkilaisen inflaation onkin kokenut. Aidon tunteen ilmaisemiselle on aina tilaus.
Rakastetaan siis pelotta, sillä rakkaus ja pelko ovat vastakohtia. Rakkaus vie eteenpäin, avaa , kehittää, luo uutta. Pelko tekee päinvastoin.
Onnea sinulle matkaan ja rakkauden olemuksen selvitämiseen. Rakkaus ei koskaan kuole.