Ajelin töistä kotiin katua jonka varteen oli pysäköity autoja harvakseltaan, eli parkissa olevien autojen välissä oli vapaita paikkoja. Edessäni meni auto, joka ajoi katua niin että koukkasi aina jokaisen vapaan paikan kohdalla parkkiruutuun ja sitten taas takaisin tielle. Tyhjiä paikkoja oli tienveressä ainakin viisi ja edessäni ollut kuljettaja kävi autoineen niissä jokaisessa. Hehehee että oli tyhmän näköistä hommaa!
Toinen tapaus
Taloni lähellä on katu, joka on melko kapea ja joku oli peruuttamassa eräästä talon pihasta autoaan tielle. Pysähdyin ja annoin kohteliaasti tietä autolle. Kuljettaja ei ollut ilmeisesti niitä kaikkein parhaita peruuttajia sillä hän peruutti suoraan tienvieressä olevaa kalliota päin. Se nyt ei sinänsä ollut kauhean noloa,mutta kyseinen kuski ei noussut edes autosta vaan ajoi takaisin pihaan ja peruutti samaan kallioon vielä uudestaan. Kuskin ilme oli tässä vaiheessa näkemisen arvoinen,semmoinen hätääntyneen ja vitutuksen välinen ilme :) Tämän jälkeen hän sai auton joten kuten käännettyä ja lähti kovaa kyytiä paikalta. Ei voinut kun nauraa tällekin kuskille.
Muistaako kukaan muu vastaavia tilanteita noloista autoilijoista?
Toinen tapaus
Taloni lähellä on katu, joka on melko kapea ja joku oli peruuttamassa eräästä talon pihasta autoaan tielle. Pysähdyin ja annoin kohteliaasti tietä autolle. Kuljettaja ei ollut ilmeisesti niitä kaikkein parhaita peruuttajia sillä hän peruutti suoraan tienvieressä olevaa kalliota päin. Se nyt ei sinänsä ollut kauhean noloa,mutta kyseinen kuski ei noussut edes autosta vaan ajoi takaisin pihaan ja peruutti samaan kallioon vielä uudestaan. Kuskin ilme oli tässä vaiheessa näkemisen arvoinen,semmoinen hätääntyneen ja vitutuksen välinen ilme :) Tämän jälkeen hän sai auton joten kuten käännettyä ja lähti kovaa kyytiä paikalta. Ei voinut kun nauraa tällekin kuskille.
Muistaako kukaan muu vastaavia tilanteita noloista autoilijoista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kotikulmilla:
Ruuhkaa, en muista mistä syystä vastaantulevien puolella oleva paku antoi jollekin tietä, hän kimpaantui ensin kun joku "onneton" sählää. Hän alkoi peruuttamaan vauhdilla pari metriä mutta ei tullut sitten mieleen että hänen takanaan voi olla auto :) Kilinkolin, runks, pänks ryskkk....
2. Auronkolasit on keksitty:
Vastaan paistanut aamupäivä aurinko aiheutti sen että naiskuljettaja ajoi pihakadulla pysäköidyn auton perään, onneksi ei kenenkään päälle kuitenkaan, onni onnettomuudessa. Miten voi ajaa jos ei näe?
3. Arkipäivän tilanteita:
Kaistanvaihto, vaikeeta on kun ei osata suuntavilkulla kertoa aikeistaan :) itkeäkkö vai nauraa :) Ymmärrän, jos joku ei ole jossain tietyssä paikkassa ennen ajanut niin kuten jokainen tietää ei aina liikennejärjestelyt ole niitä maailman yksinkertaisimpia asioita että jos ei ole tarkkana voi olla tulla myöhäisiä kaistanvaihtoja. Esimerkiksi Espoo Suomenojan liittymä Helsingistä päin kun on noustu pois länäriltä. Liikenneympyrään aikovat, hieman helpommin voisi päästä sujuvasti kun laitetaan vilkkua vasemmalle, parhaimmmat parkkeeraa niin että vilkku jää oikealle vilkkuamaan kun se jäi päälle sieltä motarilta asti :)
Jatkakoot muut..
kerran kävin tuttavan luona sitten kun olin lähdössä pois niin tuttava alkoi pesemään autoansa painepesurilla ja kun aloin peruuttamaan autollani niin se ruiskutti pesurilla mun auton etulasiin eihän se peruutusta haitannut mutta sen johdosta peruutin autoni pihassa olevaan koivuun (:
Minä peruutin kerran betoniporsaaseen kun edessä oli auto jonka kuskin kanssa piti pitää katsekontaktia yllä :)
Olen noita nähnyt, mutta on joku nähnyt minutkin...
Joskus parikymmentä vuotta sitten talvella oli tuiskunnut melko paljon lunta. Parkkipaikalla oli vain yksi vapaa paikka, johon tuuli oli kinostanut lunta. No, ajattelin,että sehän on vain pehmeää pakkaslunta, joten ajoin siihen oikein vauhdilla. Auto pysähtyi kuin seinään. Se "lumikinos" olikin lumen peittämä betoniporsas. Autosta vääntyi vain puskuri hieman alaviistoon, mutta turvavyö teki aika komeat mustelmat. Aika kovalta se törmäys tuntui, vaikka vauhtia ei ollut paljon kävelynopeutta enempää. Henkiset vammat olivat paljon pahemmat, sillä silminnäkijöitä oli yllättävän paljon. Vähän ihmettelivät, että miksi piti ajaa päin betoniporsasta. Että sillee...
Ajelin kerran firman autolla (firma jääköön nimeämättä) liukasta teollisuushallin takapihaa ja innostuin hiukan irrottamaan perää känkällä. Piha oli siis aivan peilijäässä ja autossa absit. Yhtäkkiä huomasin edessä noin parinkymmenen metrin päässä olevan betoni tolpan ja nopeutta oli ehkä hölkkävauhti tai kork. 20kmh. Auto luisui suoraan kohti tolppaa, suoraan keula edellä. Jarruttaminen oli turhaa ja samoin ohjaaminen, mitään ei tapahtunut. Ei auttanut muuta kuin kokea kauhusekunti ja ottaa törmäys vastaan. Hitto että jymähti kovasti vaikka vauhtia ei ollut nimeksikään.
Autoon ei jäänyt jälkeäkään eli selvisin säihkähdyksellä. Jälkeenpäin mietin, että olipa hyvä etten yrittänyt enää luisu vaiheessa mitään uusia känkkäjuttuja, sillä silloin auto olisi tod.näk. luisunut tolppaan kylki edellä ja puskuri ei olisi ollut pelastamassa tuholta.
jeah.
viimeksi erään liikkeen pihalla.
Pysäköintipaikka oli kokolailla täynnä ja kuten aina, kaikki autot eivät suinkaan olleet kauniisti suorassa omissa ruuduissaan. Löysin tyhjän paikan, väli oli vähän ahdas, mutta peruutin siihen kuitenkin ja kyllä me kumpikin pääsimme autos ulos ilman kenkälusikkaa.
Auto ei kuitenkaan ollut läheskään keskellä ruutua kun tähtäsin vaan saman matkan päähän viereisistä autoista.
Kun tulimme liikkeestä ulos, oli autoni ainoa siinä rivissä. Miestäni ja minua alkoi naurattaa, niin hupaisalta se auto näytti siinä yksinään. Menimme autoon ja eikös siihen tupsahtanut juuri silloin n. nelikymppinen mieshenkilö 70-sarjan Volvolla.
Hän päätti ilmeisesti näyttää minulle peruutuksen mallia, tietysti siihen viereiseen ruutuun vaikka molemmin puolin oli tilaa sillä hetkellä yllin kyllin.
Peruutti...ja korjasi 3 kertaa ja edelleen auto oli niin vinossa kuin olla voi.
Meitä hymyilytti, enhän voinut ajaa siitä poiskaan kun en tiennyt mihin suuntaan Volvo seuraavaksi singahtaa. Miekkoselta ilmiselvästi paloi käämit ja hän hyppäsi ulos autosta ja oli ilmeisen kiukkuinen epäonnistuneesta oppitunnistaan.
Meillä oli hauskaa....niin se voi helposti ylimielisyys kopsahtaa omaan nilkkaan ;)
Aikoinaan ajelimme kavereiden kanssa rallia metsäautoteillä. Talvella oli mukava ajaa metrin korkeuteen nousseiden penkkojen välissä. Ei haitannut jos A-Ascona otti kosketusta penkkaan kun ei se auton arvokaan kummonen ollut.
Kerran vaan sattui hassusti, Ascona lähti hanskasta ja alkoi kyntää sivutain, kaasua lisää, ei oikene mutta jää keulasta ja perästä kiinni penkkojen väliin. Siinäpä sitten ihmetellään 02:00 aamuyöllä miten auto saadaan irti pihdeistä.
3km kävelyn jälkeen näimme auton jossa paloi sisällä valo ja ikkuna oli huurussa. Odottelimme aikamme ja kun nuoripari oli hoitanut hommansa niin pyysimme apua. Tyttö oli hieman nolona ja hämillään. Meitä hieman huvittu jo koko ralli episodi.