Hurmahenget tahtovat puhtaan seurakunnan
Meidän Herramme vertaus (Matt. 13:47 - 56) taivasten valtakunnasta, joka on nuotan kaltainen, joka heitetään mereen ja kokoaa kaikenlaisia kaloja, tallettaa kristityille sen toivon, että vaikka heidän täytyy tässä elämässä sietää pahoja keskellään, saavat kuitenkin olla varmat siitä, että pahat vihdoin erotetaan heistä sinä päivänä — samoin kuin enkelit erottivat Sodoman asukkaat Lootista.
Ja tämä vertaus puhuu hurmahenkiä vastaan, jotka eivät tahdo sietää pahoja hurskaitten joukossa ja sen vuoksi tahtovat erottaa heidät joukostaan, ennenkuin viimeinen päivä tulee.
Mutta tässä Kristus sanoo ensin, ettei tämä ero saa tapahtua ennenkuin viimeisenä päivänä, ja sitten, että se tapahtuu, ei ihmisten, vaan enkelien kautta.
Sentähden ovat hurmahenget syypäät ilmeiseen julkeuteen kuten muinoin donatolaiset.
Kun emme tahdo sietää jumalattomia ja jumalattomuutta, on se meissä myötäsyntynyt vika, joka johtuu perisynnistä. Me olemme heti valmiit rankaisemaan pahoja ja tuomitsemaan kaikkia, ja mielellämme me luulemme, että meillä on viisautta, vanhurskautta ja voimaa parantaa kaikki, aivan kuin olisimme muita viisaammat ja vanhurskaammat.
Niin kuin fariseus, joka kiitti Jumalaa, ettei ollut niinkuin muut ihmiset, niin Donatuskin puolueineen tahtoi olla synnitön, ja Müntzer halusi hukuttaa kaikki jumalattomat.
Tämä on rikan näkemistä veljen silmässä, vaikkei huomata malkaa omassa (Matt. 7:3).
Mutta tämä pahuus ei lopu ennen maailman loppua. Sellaisia ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, jotka tahtovat poimia pois pahat kalat, ennenkuin nuotta on vedetty maalle, eivätkä he huomaa, että he ovat itse niitä pahoja kaloja, jotka joutuvat poisviskattaviksi.
Jokainen tahtoo olla hurskas ja mestaroida toisia.
Hurmahenget vaativat synnitöntä seurakuntaa ja synnittömiä pyhiä. Ja kun niitä ei ole, he päättelevät näin: "Joko ei julisteta tosi sanaa, tai suullisesta sanasta ei ole mitään hyötyä."
Mutta vertaus kylvässtä, joka meni siementään kylvämään, näyttää meille, että siemen todella tuottaa hedelmän, mutta vain hyvässä maassa.
Näin on Jumalan sanankin: se tuottaa hedelmän vain hyvässä maassa.
Tämä tulee meidän ottaa varteen, ettemme pahentuisi suureen laumaan, johon sana ei vaikuta.
Ei kukaan usko, mitä suurmiehiäkin menee kadotukseen meidänkin aikanamme sen pahennuksen vuoksi, että luulottelevat, ettei seurakunnassa pidä ottaa huomioon muuta kuin sitä, mikä näyttää olevan sulaa pyhyyttä.
Meidän Herramme vertaus (Matt. 13:47 - 56) taivasten valtakunnasta, joka on nuotan kaltainen, joka heitetään mereen ja kokoaa kaikenlaisia kaloja, tallettaa kristityille sen toivon, että vaikka heidän täytyy tässä elämässä sietää pahoja keskellään, saavat kuitenkin olla varmat siitä, että pahat vihdoin erotetaan heistä sinä päivänä — samoin kuin enkelit erottivat Sodoman asukkaat Lootista.
Ja tämä vertaus puhuu hurmahenkiä vastaan, jotka eivät tahdo sietää pahoja hurskaitten joukossa ja sen vuoksi tahtovat erottaa heidät joukostaan, ennenkuin viimeinen päivä tulee.
Mutta tässä Kristus sanoo ensin, ettei tämä ero saa tapahtua ennenkuin viimeisenä päivänä, ja sitten, että se tapahtuu, ei ihmisten, vaan enkelien kautta.
Sentähden ovat hurmahenget syypäät ilmeiseen julkeuteen kuten muinoin donatolaiset.
Kun emme tahdo sietää jumalattomia ja jumalattomuutta, on se meissä myötäsyntynyt vika, joka johtuu perisynnistä. Me olemme heti valmiit rankaisemaan pahoja ja tuomitsemaan kaikkia, ja mielellämme me luulemme, että meillä on viisautta, vanhurskautta ja voimaa parantaa kaikki, aivan kuin olisimme muita viisaammat ja vanhurskaammat.
Niin kuin fariseus, joka kiitti Jumalaa, ettei ollut niinkuin muut ihmiset, niin Donatuskin puolueineen tahtoi olla synnitön, ja Müntzer halusi hukuttaa kaikki jumalattomat.
Tämä on rikan näkemistä veljen silmässä, vaikkei huomata malkaa omassa (Matt. 7:3).
Mutta tämä pahuus ei lopu ennen maailman loppua. Sellaisia ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, jotka tahtovat poimia pois pahat kalat, ennenkuin nuotta on vedetty maalle, eivätkä he huomaa, että he ovat itse niitä pahoja kaloja, jotka joutuvat poisviskattaviksi.
Jokainen tahtoo olla hurskas ja mestaroida toisia.
Hurmahenget vaativat synnitöntä seurakuntaa ja synnittömiä pyhiä. Ja kun niitä ei ole, he päättelevät näin: "Joko ei julisteta tosi sanaa, tai suullisesta sanasta ei ole mitään hyötyä."
Mutta vertaus kylvässtä, joka meni siementään kylvämään, näyttää meille, että siemen todella tuottaa hedelmän, mutta vain hyvässä maassa.
Näin on Jumalan sanankin: se tuottaa hedelmän vain hyvässä maassa.
Tämä tulee meidän ottaa varteen, ettemme pahentuisi suureen laumaan, johon sana ei vaikuta.
Ei kukaan usko, mitä suurmiehiäkin menee kadotukseen meidänkin aikanamme sen pahennuksen vuoksi, että luulottelevat, ettei seurakunnassa pidä ottaa huomioon muuta kuin sitä, mikä näyttää olevan sulaa pyhyyttä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yllä M. Lutherilta selitystä jokin aika sitten palstalla olleeseen "mätä kala"- keskusteluun.
Luettehan kaikki vl:set M. Lutherin tekstin huolella!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010964227