Minua on jo pitkään ihmetyttänyt jänisten, varisten ja harakoiden sopeutuminen kaupunkielämään ja erityisesti liikenteeseen. Varikset ovat niin tottuneita autoihin, että ne tietävät olevansa turvassa, kun nokkivat tien reunassa. Ne eivät enää reagoi autoihin millään tavalla. Joskus ne armollisesti ottavat pari askelta sivuun auton lähestyessä, mutta usein ei sitäkään, eivätkä ne edes kohota päätään katsoakseen, mikä sieltä tulee.
Jänikset taas eivät reagoi ihmisiin. Kyllä ne siirtyvät metrin verran sivuun, jos joku tulee lähelle, mutta siinä kaikki. – Jopa fasaanit, joita pidetään yleisesti tyhminä lintuina, osaavat odottaa tien laidassa autoja, ennen kuin ryntäävät tien poikki. Minusta tuntuu, että fasaanit ovat oppineet asian vasta muutaman vuoden sisällä. Aikaisemmin, noin 10 vuotta sitten, ne ryntäilivät sikin sokin autojen seassa. Nyt en ole nähnyt sellaista vuosiin, vaikka työmatkani varrella on kohta, jossa niitä on tien poskessä melkein joka päivä.
Valkoposkihanhet, jotka ovat yhä rauhoitettuja, ovat oikea maanvaiva esim. Tapiolassa. Ne valtaavat yhtäkkiä suuria alueita satapäisenä parvena, ja viis veisaavat, jos niitä yrittää hätistellä kauemmaksi.
Koskeeko tällainen eläinten ”urbanisoituminen” vain isoja kaupunkeja? Ovatko mainitut eläimet oppineet myös maaseudulla siihen, ettei ihmisistä ja autoista tarvitse välittää tuon taivaallista?
Siilejä minun käy surku. Ne eivät osaa kaupungissakaan väistää autoja.
Jänikset taas eivät reagoi ihmisiin. Kyllä ne siirtyvät metrin verran sivuun, jos joku tulee lähelle, mutta siinä kaikki. – Jopa fasaanit, joita pidetään yleisesti tyhminä lintuina, osaavat odottaa tien laidassa autoja, ennen kuin ryntäävät tien poikki. Minusta tuntuu, että fasaanit ovat oppineet asian vasta muutaman vuoden sisällä. Aikaisemmin, noin 10 vuotta sitten, ne ryntäilivät sikin sokin autojen seassa. Nyt en ole nähnyt sellaista vuosiin, vaikka työmatkani varrella on kohta, jossa niitä on tien poskessä melkein joka päivä.
Valkoposkihanhet, jotka ovat yhä rauhoitettuja, ovat oikea maanvaiva esim. Tapiolassa. Ne valtaavat yhtäkkiä suuria alueita satapäisenä parvena, ja viis veisaavat, jos niitä yrittää hätistellä kauemmaksi.
Koskeeko tällainen eläinten ”urbanisoituminen” vain isoja kaupunkeja? Ovatko mainitut eläimet oppineet myös maaseudulla siihen, ettei ihmisistä ja autoista tarvitse välittää tuon taivaallista?
Siilejä minun käy surku. Ne eivät osaa kaupungissakaan väistää autoja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ensimmäinen lapsenlapseni oli syntynyt, ja minäkin sain työnnellä häntä vaunuissaan. Silloin ensimmäisen kerran näin valtavat hanhiparvet siellä nurmikoilla. Niiden jätöksiäkin on siellä niin paljon, ettei lastenkaan kannata sinne juoksennella sotkemaan kenkiään. Miten niiden määriä voisi vähentää? Ei mitenkään varmaan.
Ei niille voi tehdä mitään.
Aivan äskettäin oli skandaaliuutinen siitä, että joku toimitusjohtaja ei saanut rangaistusta ammuttuaan kaksi valkoposkihanhea.
Tapiolassa niitä on niin paljon, että joku voi menettää hermonsa niiden takia. - Rauhoitettu mikä rauhoitettu. Ei niitä saa ampua. - Merkillistä, että muualla Espoossa niitä ei ole. Niitä on laumoittain vain Tapiolassa.
ennenkaikkea juuri Silkkiniityllä Tapiolassa. En ole muualla nähnyt minäkään.
Kai se mainitsemanne silkkiniitty on niille mieluinen. Helsingissä niitä kylläkin on useillakin alueilla.
Onneksi vesisade huuhtoo melko pian niiden ulosteen, sehän on melkeinpä pelkkää heinää.
Uskoisin, että nyt muuttaessaan - minne nyt sitten muuttavatkin talveksi - ne saavat sen lintujen kulkutaudin ja valitettavasti vähenevät.
Kauniita, pieniä sorsia metsästetään koirat apuna mutta näitä kunnon paisteja ei.
Ei näytä ihan sukupuutolta - eihän.
Ovat varmaan ihastuneet teihin kun kotinurkillanne tepastelevat. Täällä Naantalissa ei ole näkynyt.
Olisi nyt niitä suosittuja susia muutama joukossa. Kumpia mahdettaisiin suosia?
on kyllä näitä hanhia ihan vaivaksi asti. Tule vaikka katsomaan, kesäisin valtaavat ja sotkevat kaikki nurmikot. - Susia en tänne haluaisi, eikä ne taitaisi viihtyäkään.
Ovatko eläimet muualla maassa tulleet yhtä pelottomiksi kuin kaupungeissa? Susista puhutaan paljon. Miten niiden laita on?
Kyselen tämmöisiä ihan sen takia, kun en tiedä!
en tiedä, onneksi, mutta pelottomista eläimistä puheenollen niin valkoposkihanhet ovat meilläpäin saaristossa myös lisääntyneet. Ja röyhkeitä ovat. Tulivat kesällä joukolla jo rappusille huutamaan ruokaa. Enää en anna, kun likaavat rannat.
Onko ne pelkästään Valkoposkihanhia vai onko melko samannäköisiä Kanadanhanhia mukana myös?
Kanadanhanhejapa tietenkin olivat. Ensi esiintymisissään aikanaan oletin valkoposkihanheiksi, sitten kirjasta tarkistin kanadanhanheiksi. Tämä äskeinen sekoilu menee huolimattomuuden piikkiin. :)
Hyviä öitä!
satukirjoja ja huomaavat miten kilttejä ja ihanan höynättäviä ihmiset ovat,siitä vain paijattavaksi ja peiton alle,
talitiainenkin on lyhentänyt titityyn titi ,ksi, niin kiire silläkin ,kaiken ne oppivat,
varis on kuulemma autonkin varastanu jossain,ja harakalla salarakas,
Ennen korppi oli korpien lintu jonka tapasi harvoin talojen pihapiirissä.
Nyt 50 metrin päässä kuistiltani korppi on pesinyt useana vuonna ja sen laulu ei todella korvia hivele.
Kettu kiertelee lähistöllä, käy joskus pihalla tutkimassa löytyisikö jotain, ja pari vuotta sitten tappoi fasaanin tuossa nurkalla. Pesä on noin kilometrin päässä, mäen rinteessä, siellä käyn joskus tarkkailemassa arkoja eläimiä.
Ilveksiä oli pari, nyt viime talvena enää yksi liikuskeli jättäen jälkiä pihatielle. Ja supit lisääntyvät vauhdilla, näätä kiipeilee männyn ja kuusen rungoilla, makaa kuin rukkanen puun pinnassa silmät kiiluen, ihan tien reunassa.
Kyllä, eläimistä on tullut rohkeampia, kerroin muistaakseni pihallani "asuvasta" peuralaumasta jota monet pysähtyivat ohikulkiessaan ihailemaan ja ikkunastani katselemaan, sillä parkkeerasivat aina metrin päähän päätyikkunastani.
Nyt ovat kaikonneet metsän hakkuun jälkeen, ja hyvä niin, piha mäntykin on saanut pitää vuosikasvannaisensa, ei ole typistetty tänä kesänä. Kaikki alkoi orvoksi jääneestä vasasta jota aloin ruokkimaan, metsämiehet kun eivät aina kiireissään kerkiä katsomaan että vasa jäi tien toiselle puolelle, ja pam.
Että näin täällä maaseudulla, harakat ja varikset, suuret rastasparvet ja mustarastaitakin tänä kesänä melko paljon pihapiirissä asustellut.
Täällä taas jänikset ovat säilyttäneet luontaisen arkuutensa, toisin kuin jossain itäväylällä Hesassa oli jo vuosia sitten.
ruuantähteitä ja kuukkelit ja närhet lentelevät seillä,niistä ei ole haittaa, eikä lokkeja asusta koko järvellä,joskus käyvät mutkan, vesilintuja ja jousenia uipi,
ei muita haitta eläimiä kun porot,sen jaksaa kun kuulee mitä muilla on,eikä liikaa vielä,
jospa asutukeskus ovat linnuillekkin mielekkäämpi kun maaseutu,jossa harrastukset liian kaukana ja tyttölinnut menneet kaupunkiin, kepulaisten olisi paremmin houkuteltava , porvari ja sos.dem. omineet linnutkin,
kyllä eläimiin vielä joutuu ottamaan kantaa normaalisti,ammuttava,ihmisenkin on taisteltava omasta reviiristään,
Olen joskus kertonut täällä palstoilla parvekkeelleni pesineestä räksäperheestä.
Parissa päivässä rakensi räksäpariskunta pesän oranssinpunaisten pelargonioitten joukkoon kukkalaatikkoon.
Naaras muni munan päivässä, yhteensä 7 munaa, jotka kaikki kuoriutuivat mutta yksi poikasista ei selvinnyt hengissä.
Tasan kuukauden sain seurata niitten elämää suorana lähetyksenä tietokoneen välityksellä.
Kytkin videokameran tietokoneeseen ja niin minulla oli oma räksäohjelma seurattavana!
Kyllä tuo räksäperhe muistutti mitä tahansa suurperhettä ja antoi ajanvietettä ja huvia myös vierailleni, varsinkin lapsille!
Oli todella tyhjän tuntoista kun viimeinenkin poikanen uskaltautui parvekkeen kaiteelle ja lensi pois.