Olen Neitsyt (M) ja olen huomannut viihtyvän aika usein yksin. Ärsyttää kun kaverit koko ajan soittaa ja kysyy ulos, mutta ei vain huvita lähteä, sillä haluan ladata akkujani ihan omassa rauhassa. Ilmeisesti tätä piirrettä kavereiden on vaikea tajuta. Suoraan sanottuna olen joskus hyvinkin ärtynyt, kun kaverit soittelevat eivätkä anna olla rauhassa.... Olenko tyypillinen Neitsyt? Kuuluuko Neitsyt-luonteeseen tämä yksinolemisen tarve vai onko kyse vain ihmisestä? Viihdyn kyllä ihmistenkin parissa, mutta kaipaan akkujen latausta omassa hiljaisuudessa aika ajoin.Esim jos olen viikolla tekemisissä muiden ihmisten kanssa, niin viikonlopusta edes muutama tunti on oltava yksin.
Eli kuuluuko tämä yksinolemisen tarve tyypilliseen Neitsyt-luonteeseen vai olenko poikkeus elo-syyskuun aikana syntyneissä
ihmistyypeissä?
Eli kuuluuko tämä yksinolemisen tarve tyypilliseen Neitsyt-luonteeseen vai olenko poikkeus elo-syyskuun aikana syntyneissä
ihmistyypeissä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen aivan samanlainen ja kaipaan omaa rauhaa yksinäni. En kestä ainaista menemistä ja "biletystä" joihin ystävät pyytelevät mukaan. Toisinaan tämä sopii mutta rauhaa kaipaan ja tästä ystävät välillä suuttuvat. Että kai se tähän Neitsyen luonteeseen kuuluu...
Joo minäkin viihdyn hyvin yksin, myös työssäni saan olla hyvin paljon yksin ja se ei haittaa.
Vaimo lähti kaverilleen juttelemaan henkeviä ja varmaan tärkeitä naisten juttuja. mikä on sen mukavampaa kuin olla täysin rauhassa ja kuunnella hyvää musaa ja ottaa bisseä ja rauhoittua. Joskus elämä hymyilee pienin asioin.
Ratkiriemukasta iltaa kaikille vapautuneille...
Kyllä. Omaa rauhaa pitää säännöllisesti olla. Saada ajatella ihan mitä haluaa, kirjoitella, ottaa päikkärit tms. Se on ihanaa... Vaikka muuten seuralline olenkin.
sillä olemme "valveilla" muun ajan. Muuten kai olisi luonnonvastaistakin.
tuttua on. Muista kuitenkin se, että HYVISTÄ ystävistä kannattaa pitää huolta. Jos aina torjut kylmästi kaikki, niin lopulta saat olla todella rauhassa...
Tarkoitan, että kaikki eivät ymmärrä sitä, että oma yksinäisyys on joskus parasta aikaa (vrt. laumaihmiset) Onneksi Neitsyt on todella diplomaattinen näissä torjunnoissa.
Olen lapsesta lähtien viihtynyt omassa seurassa. Paras kaveri koira. Nyt ainoat yksinäiset hetket kotona on kun tytär on töissä. Nautin rauhasta enkä tunne olevani yksin. Huono omatunto on kun kaverit jää huomiotta. Siihen on olemassa lomat, jolloin pidän suhteita yllä. Viikolla soittelen parille tutulle. Yleensä se oon minun tehtävä muuten saa olla liiankin rauhassa. Kaverit on jo oppineet tapani ja jokaisella on omat menonsa.
Itse olen kalat,mutta tiedostan itsessäni juuri tällaisen samanlaisen piirteen...Joskus on aivan ihanaa oleilla omissa oloissaan ja tehdä just sitä mitä itsellä huvittaa...Tulisin varmaan hulluksi,mikäli en joskus saisi olla yksikseni...
Tämä viesti kiinnitti huomioni, koska minulla ainakin oli vielä vähän aikaa sitten jotain juttua neitsyt miehen kanssa ja tämä kuulosti hyvältä tiedolta...
Minulla on myös samaa tarvetta. Ärsyttää todella jos haluaisi olla rauhassa ja sitten kaverit kysyy että pääsevätkö käymään tai että pääseekö lähtemään johonkin.
Kuullostaa niiiin tutulle. Seurustelen kuudetta vuotta Leijona miehen kanssa, ja ajatus yhteen muuttamisesta ahdistaa. Varsinkin leijona-miehen joka täyttää egollaan huoneen niin kuin kaasu. Kukaan ei voi katsoakkaan muualle kun aurinkokuningas on huoneessa! Yhteisten viikonloppujen jälkeen on ihanan vapauttavaa pukata hänet kotiinsa ja ottaa aikaa itselle vaikkapa lempivideon parissa.
itse olen neitsyt ja hyvin seurallinen, mutta liika on aina liikaa. Välillä rakastan olla yksin. Keksin sitten aina kaikkee pientä hääräämistä.. Sellanen häärääminen on hauskaa. Asutaan jätkäkaverin kans pienes yksiös ja se aina välillä ihmettelee, oonko mä suuttunut kun ilmoitan, että mä lähden hetkeksi ajelemaan yksin. Lenkilläkin on paljon hauskempi käydä yksin kuin seuras, kun saa lyödä kuulokkeet korville ja ajatella omiaan. Shoppailukaan ei ole hauskaa, jos on joku kaveri marmattamas siinä vieres tai sitte pitää odotella kaveria koko ajan. Kyllä sitä tulee oltua kuitenkin ajoittain siinä omassa pienessä maailmassaan vaikka seurassa olisikin, niin, että vaan mietiskelee asioita vahdaten tyhjyyteen eikä kuule mitään...
Viihdyn yksin, toisten mielestän liiankin hyvin. Mieheni ollessa töissä, olen yksin kotona. Ja viihdyn. Näen töissä tarpeeksi ihmisiä., joten vapaa
-ajalla riittää keskustelu kaupan kassan kanssa... Joskus kyllä ihmettelen, milloin loppuu järki, mutten aina jaksa "viihdyttää ja miellyttää" ja keskustella, teen sitä töissä tarpeeksi. Vuosia sitten työterveyshuolto sanoi, etten saisi olla niin paljon yksin kotona, pitäisi olla harrastuksia jne. Saan ja pystyn menemään milloin haluan minnekin, ei vain huvita. Kaveritkin ovat kaikonneet, eivätkä halua käydä meillä lapsineen, koska meidän kämppä on sinkkukämppä ja siisti, ns. edustuskoti ehkä heidän mielestä. Koiran otan ensi vuonna, se on paras kaveri miehen ja perheen lisäksi.
Mä ainakin haluaisin olla melkein aina yksin. Kavereiden kans on ihan kiva välillä tehe jotain mut sit ku on ollu tarpeeks ni kaipaa jo omaa rauhaa. Kokoajan korvanjuuressa pölöttävä ihminen on ärsyttävä joten on kivempi olla yksin ja pohdiskella asioita. Eläinten kanssa kyllä voisin olla vaikka kokoajan sillä ne eivät hössötä, pölise eikä niillä ole kiire mihinkään. Luin juur jostain että eläin pystyy viisaudellaan antamaan sellaista ymmärrystä johon toinen ihminen ei kykene. Läheisyys avaa solmuja ja ihminen vapautuu olemaan oma itsensä. Joo nyt lähti vähän aihe harhaileen....