Yksinäisyys puhuttaa toisinaan.
Mitä se sisältää?
Itse en ole kovin seurallinen ihminen aina.
Sitten kun on kaveri kylässä ja tämä lähtee, jään yksinäisyyteen taas.
Näin noin kolmikymppisenä sitä kaipais, että olisi oma perhe, se veisi yksinäisyyden pois. Tässä elämäntilanteessa alkaa kaikkein eniten ajatteluttamaan, mitä pitäisi elämällään tehdä. Muut kaverit ovat perheellistyneet, ostaneet asunnon ja vaikka mitä, mutta itse elelen edelleen vuokra-asunnossa. Ennen vanhaan se olisi ollut vielä pahempaa kuin nyt.
Näinhän sen pitäisi mennä, että mun pitäis löytää tienaava ukko. Mutta ei mennyt.
Olen kai liian ronkeli.
Aiheutan itse itselleni ongelman. Muut olisivat varmaan valmiita ristiinnaulitsemaan mut, koska en ole toiminut sen kaavan mukaan mitä olisi pitänyt. En aina itsekään tiedä enää, mikä olisi parasta. Valitsinko väärin, kun en tehnyt niin kuin olisi virallisesti hyväksyttyä? Uskon, että saisin noottia monelta...mutta. Mitä mä muista välitänkään. Paskat, jokainen ajattelee itse omilla aivoillaan. Jokaisella on heidän oma elämänsä.
Mä en välitä, mitä minusta sanotaan. Kunhan itse oon onnellinen valinnastani, muilla ei ole sanomista tähän.
Nimittäin koska mielitiettyni ei ole suomalainen. Meillä on hyvä suhde, kemiat pelaa erittäin hyvin. Olen löytänyt sen, mitä odotin vaan en juuri hakemalla löytänyt. Se vain eräänä päivänä osui kohdalleni, siitä se alkoi tämä tarina.
Sitä se juuri on. Olen 3 vuotta elänyt sitä murrosta, kun en enää ole välittänyt ihmisten mielipiteistä. Opin yhtäkkiä, ettei ne muut voi tietää, mikä mulle on parasta. Kenelle mä elän? Kenen takia? Itseni tietysti.
Siihen asti olin toisten mielipiteiden armoilla, kun yhtäkkiä en enää voinut sitä sietää.
Kiltteys sai väistyä. Kyllästyin siihen.
Kuka muu on elänyt tämän vaiheen? Olis kiva tietää vain.
Mitä se sisältää?
Itse en ole kovin seurallinen ihminen aina.
Sitten kun on kaveri kylässä ja tämä lähtee, jään yksinäisyyteen taas.
Näin noin kolmikymppisenä sitä kaipais, että olisi oma perhe, se veisi yksinäisyyden pois. Tässä elämäntilanteessa alkaa kaikkein eniten ajatteluttamaan, mitä pitäisi elämällään tehdä. Muut kaverit ovat perheellistyneet, ostaneet asunnon ja vaikka mitä, mutta itse elelen edelleen vuokra-asunnossa. Ennen vanhaan se olisi ollut vielä pahempaa kuin nyt.
Näinhän sen pitäisi mennä, että mun pitäis löytää tienaava ukko. Mutta ei mennyt.
Olen kai liian ronkeli.
Aiheutan itse itselleni ongelman. Muut olisivat varmaan valmiita ristiinnaulitsemaan mut, koska en ole toiminut sen kaavan mukaan mitä olisi pitänyt. En aina itsekään tiedä enää, mikä olisi parasta. Valitsinko väärin, kun en tehnyt niin kuin olisi virallisesti hyväksyttyä? Uskon, että saisin noottia monelta...mutta. Mitä mä muista välitänkään. Paskat, jokainen ajattelee itse omilla aivoillaan. Jokaisella on heidän oma elämänsä.
Mä en välitä, mitä minusta sanotaan. Kunhan itse oon onnellinen valinnastani, muilla ei ole sanomista tähän.
Nimittäin koska mielitiettyni ei ole suomalainen. Meillä on hyvä suhde, kemiat pelaa erittäin hyvin. Olen löytänyt sen, mitä odotin vaan en juuri hakemalla löytänyt. Se vain eräänä päivänä osui kohdalleni, siitä se alkoi tämä tarina.
Sitä se juuri on. Olen 3 vuotta elänyt sitä murrosta, kun en enää ole välittänyt ihmisten mielipiteistä. Opin yhtäkkiä, ettei ne muut voi tietää, mikä mulle on parasta. Kenelle mä elän? Kenen takia? Itseni tietysti.
Siihen asti olin toisten mielipiteiden armoilla, kun yhtäkkiä en enää voinut sitä sietää.
Kiltteys sai väistyä. Kyllästyin siihen.
Kuka muu on elänyt tämän vaiheen? Olis kiva tietää vain.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämässä ja yhteiskunnassamme vellovat valitettavasti yleiset arvot ja normit, joiden mukaan tulisi elää.
On toimittava kaavamaisesti ja seurattava yhteisön osoittamaa mallia. Jos poikkeat tai olet erilainen, sinua valitettavasti katsotaan oudoksuen.
Kannattaa kuitenkin hieman pohtia, että mitä ne oikeat elämänarvot ovat. Niitä ei mitata rahassa, ne eivät ole asuntoja tai väkisin hankittuja avopuolisoja, vaan jotain aivan muut.
Nyt sinun olisi tärkeää sisäistää pari asiaa. Sinulla on todennäköisesti jo pienenä ollut joitakin unelmia. Juuri nyt elät vain itsellesi ja se on oikea suuntaus, toteuta itseäsi, anna muun elämän tulla omalla painollaan perässä.
Toinen asia, mikä on hyvä muistaa, on se, että elät tätä päivää. Toteutat itseäsi ja omaa elämääsi tässä ja nyt. Voi kuullostaa kliseiseltä, mutta pohtimalla ja pysähtymällä tukahdutat elämänrytmisi. Nauti omasta elämästäsi ja toteuta itseäsi, niitä haaveita ja unelmia, mitä olet aina halunnut.
Älä ajattele omistusasunnottomuutta ja perheettömyyttä negatiivisina asioina, vaan käännä ne vahvuudeksesi. Et ole sidottu mihinkään, eikä kukaan tai mikään velvoita sinua nyt, maailmasi on avoinna mille tahansa. Olet vielä verrattain nuori, sinulla on aikaa vielä vaikka mihin.
Jaksamista, kyllä se tilannekin siitä vielä selkiytyy!
Juu niin.. Eihän sitä toisten varsinkaan tuntemattomien paskapuheista mitään viitsis välittään! Sellaset ihmiset vaa itse kerjäävät turpaa itselleen. Pääasia on että sitä itse tietään asian niin kuin se on. Jokaisella ongelmansa kaikilla se ei vaa näy päällepäin. Jotkut kuluttaa turhaa energiaansa takerruttaakseen niitä toisiin siis ongelmiaan. Mäkin itse monta vuotta välitin toisten pilkkauksista, mutta vasta jokin aika sitte tajusin et mitäs niistä. En mä tässä maailmassa heidän takia elä. Mitäs menneestä!! Siellä pelkkiä ikävyyksiä... Paha mieli vaa tulee kun niitä muistelee. Mieluummin sitä elää tässä ja nyt, nyt kun asiat on kohdallaan paitsi Se Oikea tai mikä lie sopiva se nykyään onkaan. Ite oon tullut tulokseen et yksinäisyys on kuin tyhjyys.