moikka kaikille..
Mun on tosi paha olla. En oikeesti jaksa enää, en ole oikeastaan ikinä jaksanut, mutta nyt riittää. mieluummin tapan itseni kuin herään aamulla. jokainen päivä on paskaa, minua ei tarkoitettu tänne.
Mulla ei ole yhtään ystävää, on kavereita mut ei ketään joka välittäs. työkaverini hommailevat yhdessä kaikkea, mutta minua ei ikinä pyydetä mukaan ja jos kysyn päästä vaikka baariin heidän kanssaan, niin tuntuu kuin väkisin tuppautuisin. Enkä oikeastaan tahdo käydäkään missään, olen niin ruma ja lihava eikä kukaan oikeasti kaipaa mun seuraa. Laihdutan koko ajan, en syö just mitään ja kuntoilen kuin hullu. mutta silti en kelpaa edes itselleni, en jaksa. tää on ihan paskaa.
Moni äijä on pyytänyt mua ulos yms. mut en voi koska olen niin lihava ja paska ihminen. en uskalla rakastaa ketään. mun viimeses suhtees kihlattuni petti mua ja pilasi muutenkin mun elämän, raiskasi päivittäin. kaduttaa ne 4 vuotta jotka toimin rakastavana nyrkkeilysäkkinä ja lopulta kuulin vielä kaikista valheista ja pettämisistä. se oli viiminen niitti mun elämään, en jaksa luottaa kehenkään kun en uskalla. tuntuu kuin mut ois käytetty loppuun, en tahdo enää elää, kun ei ole mitään elättävää,.
Vihaan kaikkia ihmisiä. siksi on parempi että lähden itse. se tuntuu pelastumiselta. nään unia jossa kuolen tai joku muu kuolee ja kun unissa kuolen minut valtaa onnentunne, ei tämä niin kamalaa ole, ja kuolema on kuin turva.
En ole koskaan tyytyväinen itseeni, en silloin kun painan 35 kiloa, enkä silloin kun 2 kertaa enemmin aina olen yhtä ruma... en tiedä mitä tehdä, mutta en jaksa enää.
Tiedän valitan turhasta, anteeksi jollakin on varmasti oikeitakin ongelmia. mun oli vaan pakko vähä höpistä kun sisältä puristaa. kukaan ei edes huomaisi jos lakkaisin olla olemasta. hautajaisiini ei tulisi ketään, koska en ole kelleen mitään. enköhän lopeta tän paskan tähän
Mun on tosi paha olla. En oikeesti jaksa enää, en ole oikeastaan ikinä jaksanut, mutta nyt riittää. mieluummin tapan itseni kuin herään aamulla. jokainen päivä on paskaa, minua ei tarkoitettu tänne.
Mulla ei ole yhtään ystävää, on kavereita mut ei ketään joka välittäs. työkaverini hommailevat yhdessä kaikkea, mutta minua ei ikinä pyydetä mukaan ja jos kysyn päästä vaikka baariin heidän kanssaan, niin tuntuu kuin väkisin tuppautuisin. Enkä oikeastaan tahdo käydäkään missään, olen niin ruma ja lihava eikä kukaan oikeasti kaipaa mun seuraa. Laihdutan koko ajan, en syö just mitään ja kuntoilen kuin hullu. mutta silti en kelpaa edes itselleni, en jaksa. tää on ihan paskaa.
Moni äijä on pyytänyt mua ulos yms. mut en voi koska olen niin lihava ja paska ihminen. en uskalla rakastaa ketään. mun viimeses suhtees kihlattuni petti mua ja pilasi muutenkin mun elämän, raiskasi päivittäin. kaduttaa ne 4 vuotta jotka toimin rakastavana nyrkkeilysäkkinä ja lopulta kuulin vielä kaikista valheista ja pettämisistä. se oli viiminen niitti mun elämään, en jaksa luottaa kehenkään kun en uskalla. tuntuu kuin mut ois käytetty loppuun, en tahdo enää elää, kun ei ole mitään elättävää,.
Vihaan kaikkia ihmisiä. siksi on parempi että lähden itse. se tuntuu pelastumiselta. nään unia jossa kuolen tai joku muu kuolee ja kun unissa kuolen minut valtaa onnentunne, ei tämä niin kamalaa ole, ja kuolema on kuin turva.
En ole koskaan tyytyväinen itseeni, en silloin kun painan 35 kiloa, enkä silloin kun 2 kertaa enemmin aina olen yhtä ruma... en tiedä mitä tehdä, mutta en jaksa enää.
Tiedän valitan turhasta, anteeksi jollakin on varmasti oikeitakin ongelmia. mun oli vaan pakko vähä höpistä kun sisältä puristaa. kukaan ei edes huomaisi jos lakkaisin olla olemasta. hautajaisiini ei tulisi ketään, koska en ole kelleen mitään. enköhän lopeta tän paskan tähän
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei oikeesti! SÄ ET OO YKSIN!!! Kirjota mulle jos haluut jutella mun kanssa: [email protected]
Mulla on ikää 22 ja mä olen ollu samojen ongelmien kanssa itsekin...ja olen edelleen pahemmin kuin koskaan. Mut mä en silti haluu kuolla koska maailma ja elämä on kuitenki kauniita asioita...
Älä mee pois!
Hei sinä nainen!!
Ymmärrän tunteesi ja luulen,että jokainen käy jossakin elämän vaiheessa samoja asioita läpi,mutta Luojan kiitos enimmäkseen vain ajatuksiissaan samalla lailla kuin sinä.
Mieti hyvä nainen kaikki mitä sinulla kuitenkin on!! sisarruksia,vanhempasi,mummosi,työkaverit,terveytesi,käyttämättä mahdollisuutsesi ym. Kaikista tärkein; sinulla on terveytesi,elämänkokemusta jo paljon mitä monella sinun ikäisellä ei vielä ole ja sitä mukaan elämän viisautta.
Sinulla on vielä paljon kokematta,näkemättä älä siis lannistu vaan jos sinusta tuntuu todella noin pahalta hae apua,ihan oikeesti. Yksilöterapia.psykoterapia sillä sinä et ole käynyt eron tuomaa tuskaasi kunnolla läpi sekä vähättelet suotta itseäsi mikä olisi hyvä selvittää mistä se johtuu.
Sinussa on varmasti paljon sisäistä kauneutta ja herkkyyttä ja kaikki eivät voi kestää sitä vaan ovat kateellisia(ajattelen työkavereitasi).
Oikeesti älä luovuta hyvä nainen vaan näytä kaikille ja tutustu itseesi ja käy läpi pettymyksesi,surusi ja elämäsi muuttuu toiseen suuntaan kokonaan!!Kirjoita jos haluat,vastaan kyllä sinulle!
Toivon kärsivällisyyttä ja tiedän,että on raskasta olla yksin omien ajatusten kanssa kun ei ole ketään joka kuuntelisi,vällittäisi,mutta huomaatko meitä on jo kaksi jotka tarjoavat olkapäätä sinulle!! Meissä naisissa on voimaa!
En haluaisi, että kenelläkään on niin paha olla... Olen hieman vanhempi kuin sinä ja elämäntilanne erilainen, mutta paha olo puskee päälle säännöllisin väliajoin. Itsemurha käy mielessä joka kerta. Minulla on lapsi, joten en ikinä sitä tekisi, mutta tiedän tunteen todellakin. Minä näen myös usein unia kuolemasta ja se tosiaan tuntuu hyvältä...
Minulla on sinulle yksi neuvo: Mene psykologille! Kerro hänelle KAIKKI, siis IHAN KAIKKI. Älä häpeä mitään ajatuksiasi. Puhu hänelle kuin kirjoittaisit päiväkirjaa, jonka aiot polttaa. Minä lupaan, että se auttaa. Ota puhelin, soita mielenterveystoimistoon ja sano, että on niin vitun paha olla! Ja kyllä sinun ongelmasi ovat "ihan oikeita"!
Näen kirjoituksessasi itseni. Tiedän, miltä tuntuu, kun kukaan ei oikeasti ymmärrä.
Tässä äskeinen vuodatukseni...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000017&conference=1500000000000033&posting=22000000011262979
(olen menossa huomenna keskustelemaan psykologin kanssa juu ja luotan siihen, että tämä tästä taas helpottaa)
Toivon sydämestäni, että löydät vielä elämällesi merkityksen.