Olen menossa tiistaina lääkärille tästä, mutta nyt on pakko saada laitettua asioita paperille ennen kuin menen juttelemaan...
Vajaan kolmen viikon sisällä minulle on tullut kahdesti, myöhään illalla, juuri kun olen ollut nukahtamaisillani, hirveä pelko- ja ahdistuskohtaus.
Yhtäkkiä havahdun täysin hereille ja tunnen pahan läsnäolon. Tiedän, että kohta tapahtuu jotain todella pahaa, katto romahtaa päälleni tai asuntoni syttyy tuleen tai joku hullu mielipuoli hyppää ikkunasta sisään asuntooni ja tappaa minut. Tiedän sen. Ja pelkään. Pelkään niin paljon, että hengitys salpautuu, en meinaa millään saada tarpeeksi happea, joudun vetämään henkeä niin, että palleaan ja kylkiin sattuu, mutta sittenkään en saa tarpeeksi ilmaan. Sitten alkaa itkeminen. En haluaisi itkeä, mutta en mahda asialle mitään, aivan kuin joku tai jokin itkisin minun kauttani. Niin, mitään pahaahan ei siis tietenkään ole tapahtunut...
Mieheni mukaan nämä kohtaukset ovat kestäneet n. 15. minuuttia, jonka jälkeen rauhoitun. Kyljet ja pallea ovat tosin kipeät vielä seuraavanakin aamuna.
Ensimmäisellä kerralla pelko ja ahdistus tulivat kuin jättimäinen aalto, joka pyyhkäisi ylitseni. Toisella kerralla se ei ollut niin voimakas, minusta tuntui, että lähdin itse tuohon tunteeseen mukaan. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta tuntui kuin olisin voinut olla lähtemättä mukaan tuohon tunteeseen, jos vain olisin halunnut (ja halusinhan minä!), mutta en kuitenkaan pystynyt pysäyttämään tilannetta. Aivan kuin tuon itkun kanssa, tuntui kuin joku tai jokin olisi ohjannut minua.
Tätä en itse muista, mutta toisella kerralla olin kertonut miehelleni, että minusta tuntui kuin joku olisi koputtanut pääni sisällä oveen, yrittänyt murtaa ovea ja päästä sisälle minuun, sieluuni. Olin kuulemma epäillyt oven kestävyyttä.
Siitä lähtien olen pelännyt tulevani hulluksi... Mitä jos alitajunnassani pelkään tulevani hulluksi ja alitajuntani loi illuusion koputuksesta? Mitä jos se koputtaja olikin hulluus?
Nojoo, mulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja yksinvietetyt lauantai-illat saavat sen laukkaamaan kahta kauheammin. Pelkään kuitenkin oikeasti mielenterveyteni puolesta, onneksi on jo varattu aika asiantuntijalle, joka voi kertoa mulle onko oikeasti jotain pelättävää...
Vajaan kolmen viikon sisällä minulle on tullut kahdesti, myöhään illalla, juuri kun olen ollut nukahtamaisillani, hirveä pelko- ja ahdistuskohtaus.
Yhtäkkiä havahdun täysin hereille ja tunnen pahan läsnäolon. Tiedän, että kohta tapahtuu jotain todella pahaa, katto romahtaa päälleni tai asuntoni syttyy tuleen tai joku hullu mielipuoli hyppää ikkunasta sisään asuntooni ja tappaa minut. Tiedän sen. Ja pelkään. Pelkään niin paljon, että hengitys salpautuu, en meinaa millään saada tarpeeksi happea, joudun vetämään henkeä niin, että palleaan ja kylkiin sattuu, mutta sittenkään en saa tarpeeksi ilmaan. Sitten alkaa itkeminen. En haluaisi itkeä, mutta en mahda asialle mitään, aivan kuin joku tai jokin itkisin minun kauttani. Niin, mitään pahaahan ei siis tietenkään ole tapahtunut...
Mieheni mukaan nämä kohtaukset ovat kestäneet n. 15. minuuttia, jonka jälkeen rauhoitun. Kyljet ja pallea ovat tosin kipeät vielä seuraavanakin aamuna.
Ensimmäisellä kerralla pelko ja ahdistus tulivat kuin jättimäinen aalto, joka pyyhkäisi ylitseni. Toisella kerralla se ei ollut niin voimakas, minusta tuntui, että lähdin itse tuohon tunteeseen mukaan. Kuulostaa ristiriitaiselta, mutta tuntui kuin olisin voinut olla lähtemättä mukaan tuohon tunteeseen, jos vain olisin halunnut (ja halusinhan minä!), mutta en kuitenkaan pystynyt pysäyttämään tilannetta. Aivan kuin tuon itkun kanssa, tuntui kuin joku tai jokin olisi ohjannut minua.
Tätä en itse muista, mutta toisella kerralla olin kertonut miehelleni, että minusta tuntui kuin joku olisi koputtanut pääni sisällä oveen, yrittänyt murtaa ovea ja päästä sisälle minuun, sieluuni. Olin kuulemma epäillyt oven kestävyyttä.
Siitä lähtien olen pelännyt tulevani hulluksi... Mitä jos alitajunnassani pelkään tulevani hulluksi ja alitajuntani loi illuusion koputuksesta? Mitä jos se koputtaja olikin hulluus?
Nojoo, mulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja yksinvietetyt lauantai-illat saavat sen laukkaamaan kahta kauheammin. Pelkään kuitenkin oikeasti mielenterveyteni puolesta, onneksi on jo varattu aika asiantuntijalle, joka voi kertoa mulle onko oikeasti jotain pelättävää...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.