MTV3 uutiset 16.10.2005
"Keskustan paimenkirje: Peruskuntamallia on varottava
Keskusta näyttää suhtautuvan suurin epäilyksin kuntauudistuksen peruskuntamalliin. Puoluesihteeri Eero Lankia otaksuu, ettei tämä kuntaliitoksiin perustuva malli ole keskustalaisille mieluisin etenemissuunta.
Hän muistuttaa, että peruskuntamalli saa kannatusta erityisesti kokoomuksen ja demareiden parissa.
Suoraviivainen kuntaliitosajattelu eriarvostaisi Suomea, etäännyttäisi palveluja ja kiihdyttäisi väestön keskittymistä, hän kirjoittaa.
Puoluesihteeri tähdentää kirjeessään, että keskustalla on puolueista eniten kunnallisia luottamushenkilöitä. Kuntarakenteen saneeraus ja jopa 350 kunnan lakkauttaminen vähentäisivät rajusti paikallisten päättäjien määrää ja heikentäisivät siten keskustan vaikutusmahdollisuuksia.
Hän korostaa koko puolueen menestyksen lepäävän paljolti kuntapoliitikkojen harteilla, joten kuntauudistuksen yhteydessä on oltava erityisen aktiivinen."
Voiko oman vallan tavoittelu enempää ajaa yleisen hyvän ohi?
"Keskustan paimenkirje: Peruskuntamallia on varottava
Keskusta näyttää suhtautuvan suurin epäilyksin kuntauudistuksen peruskuntamalliin. Puoluesihteeri Eero Lankia otaksuu, ettei tämä kuntaliitoksiin perustuva malli ole keskustalaisille mieluisin etenemissuunta.
Hän muistuttaa, että peruskuntamalli saa kannatusta erityisesti kokoomuksen ja demareiden parissa.
Suoraviivainen kuntaliitosajattelu eriarvostaisi Suomea, etäännyttäisi palveluja ja kiihdyttäisi väestön keskittymistä, hän kirjoittaa.
Puoluesihteeri tähdentää kirjeessään, että keskustalla on puolueista eniten kunnallisia luottamushenkilöitä. Kuntarakenteen saneeraus ja jopa 350 kunnan lakkauttaminen vähentäisivät rajusti paikallisten päättäjien määrää ja heikentäisivät siten keskustan vaikutusmahdollisuuksia.
Hän korostaa koko puolueen menestyksen lepäävän paljolti kuntapoliitikkojen harteilla, joten kuntauudistuksen yhteydessä on oltava erityisen aktiivinen."
Voiko oman vallan tavoittelu enempää ajaa yleisen hyvän ohi?
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Voiko oman vallan tavoittelu enempää ajaa yleisen hyvän ohi?"
*********************************************
Kepulle ja Eero Lankialle kysymys on nimenomaan siitä, että kuntauudistusasiassa tärkeimmäksi arvotetaan oman puolueen taktinen etu. Muut edut saavat väistyä.
Tämä Lankian kirje on dramaattinen ja paljastaa sen karun poliittisen pelin, jota kepu pelaa tässä asiassa.
Näin härskiä poliittista peliä ei ole kyllä aikoihin pelattu, mitä kepu nyt pelaa. Ja veronmaksjat maksavat joka vuosi kallista laskua hevosvetoisen ajan kuntarakenteesta - mutta saavat sentään vastineeksi runsaasti kepulaisia valtuutettuja.
Vanhasen hallitus joutaa mennä. Sinipunan tehtäväksi jää kuntauudistuksen toteuttaminen. Eihän ikääntyvän Suomen sentään tarvitse painua upoksiin kalliin kuntarakenteen kanssa pelkästään siksi, että se on kepulle edullinen.
Kepu on häikäilemätön ja härski vallankäyttäjä.
edut ensimmäisenä, eikä kokkareiden edut!
Sisäasiainministeriö 14.10.2005:
Peruskuntamalli muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Tavoitteena on, että asukkaita peruskunnassa olisi vähintään 20 000 - 30 000. Kunnilla olisi vastuu sekä rahoituksesta että palvelujen järjestämisestä. Tämä alue toimisi edustuksellisen demokratian ja kansalaisten suoran vaikuttamisen perustana. Mikäli kunnilla ei ole edellytyksiä uuden kunnan perustamiseen, kuntien tulee siirtymävaiheessa siirtää peruspalvelujen järjestämisvastuu peruspalvelupiirille, joka on 20 000 - 30 000 asukkaan alue. Jos kuntien yhdistymiseen tai peruspalvelupiirien muodostamiseen ei päästä kuntien itsensä toimesta, voi valtioneuvosto päättää tarvittavista toimenpiteistä.
Erikoissairaanhoidon vaativammat palvelut ja sosiaalitoimen erityispalvelut, jotka edellyttävät laajempaa väestöpohjaa, kunnat tai palvelupiirit tilaavat sairaanhoitopiireiltä tai muilta palvelujen tuottajilta kilpailuttamismahdollisuudet hyödyntäen. Sairaanhoitopiirien määrää vähennetään ja erityisen vaativa hoito keskitetään miljoonapiireihin. Peruskuntamallin tavoitteena on, että uudistus käynnistettäisiin nopeassa aikataulussa siten, että päätökset kunnissa tehdään ennen vuoden 2007 syksyä. Toteutus tapahtuisi vuoden 2009 alusta lukien.
Sisäasiainministeriö 14.10.2005:
Piirimallissa sosiaalihuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroidaan samaan organisaatioon, jonka tarkoituksena on toimintojen järkeistäminen ja tuottavuuden kohottaminen. Palveluiden järjestämisvastuu siirretään sosiaali- ja terveyspiireille. Lisäksi piirimallia voidaan laajentaa kattamaan myös muita palveluja, kuten esimerkiksi opetustoimen palveluja.
Piirimallissa väestöpohja tulee olla vähintään 100 000 asukasta, mieluummin 150 000 - 200 000 asukasta. Sosiaali- ja terveyspiirin ensisijaisena tehtävänä on toimia tilaajan roolissa palvelujen järjestämisessä. Sosiaali- ja terveyspiirillä on myös omaa palvelutuotantoa. Se vertaa omaa tuotantoaan muiden tuottajien palveluihin. Erityisen vaativa hoito on keskitetty muutamaan valtakunnalliseen yksikköön.
Sosiaali- ja terveyspiiri on jaettu palvelualueisiin, joiden vähimmäisväestöpohja on 20000 asukasta. Lähipalvelut voidaan tuottaa hajautetusti paikallisten tarpeiden mukaan. Pääosa sosiaali- ja terveyspiirin rahoituksesta perustuu etukäteen määriteltyyn väestöpohjaiseen maksuun. Valtionosuudet maksetaan kunnille. Kunnat suorittavat maksun piirille ja piirin on mitoitettava toiminta näihin rahoituspuitteisiin. Piirissä päätetään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkosta ja menokehyksistä luottamushenkilöiden toimesta. Sosiaali- ja terveyspiirien suunnittelu käynnistettäisiin vuonna 2007 ja toteutus tapahtuisi vuoden 2009 alusta.
Sisäasiainministeriö 14.10.2005:
Aluekuntamallin mukaan Suomeen muodostetaan 20-25 aluekuntaa. Nykyisistä kunnista tulee lähikuntia. Pääkaupunkiseudun toimintamalli ratkaistaan erillisenä kysymyksenä. Palveluiden järjestämisvastuu on aluekunnilla. Järjestämisvastuu ei merkitse palveluiden tuottamisen ja jakelun keskittämistä, vaan palvelut tuotetaan aluekunnissa hajautetusti paikallisten tarpeiden ja edellytysten mukaan. Osa palveluista voidaan määrätä lainsäädännöllä lähikuntien järjestämisvastuulle. Aluekunnat voivat lisäksi delegoida tehtäviä lähikunnille.
Maakuntaliitot ja suuri osa kuntayhtymistä voidaan lakkauttaa niiden tehtävien siirtyessä aluekunnille.
Verotus ja valtionosuudet tulevat aluekunnille. Aluekunnan delegoidessa palveluita lähikunnalle ne toteutetaan palveluiden tuotteistamisen kautta sopimusohjausjärjestelmän pohjalta. Lainsäädännöllä määrättyjen tehtävien osalta voidaan osoittaa lähikunnille niiden hoitamiseen rahoitus: esimerkiksi kiinteä prosenttiosuus aluekunnan verotuloista, tehtäväkohtainen lisä, kannustelisä tai mahdolliset muut ratkaisut.
Aluekuntien ja lähikuntien valtuustot valitaan suoralla kansanvaalilla. Aluekuntien ja lähikuntien palveluiden organisoinnissa käytetään hyväksi uutta teknologiaa sekä uusia mahdollisuuksia. Aluekuntien keskinäistä yhteistyötä tarvitaan sovittaessa valtakunnallisesta työnjaosta, esimerkiksi erikoissairaanhoidon sektorilla. Alueelliset ja kielelliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon aluekuntien rajoja ja/tai alue- ja lähikuntien työnjakoa määriteltäessä. On mahdollistettava mm. kielellisesti riittävän yhtenäisten alueiden, myös aluekuntien, muodostuminen.
Aikataulullisesti aluekuntamallin keskeiset lakiesitykset tehtäisiin nykyiselle eduskunnalle. Toteutus tapahtuisi niin, että siirtymävaihe aluekuntiin alkaa valitsemalla aluekuntavaltuustot vaaleissa syksyllä 2008. Siirtyminen tapahtuisi vaiheittain lainsäädännön muutosten vaatimassa aikataulussa.
Vähentää kasvotonta byrokratiaa, tuo demokratian lähemmämmäksi niitä joita päätökset koskevat.
Tämä malli säilyttäisi paikallisdemokratian ja mahdollistaisi toimintojen järkevän jakamisen paikallis- ja maakuntatasolla.
Päätösvalta voitaisiin delegoida järkevällä tavalla aluekunnan sisällä ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, eikä siinä pakoteta yhteen malliin urbaania ja ruraalia.
Lisäksi tämän mallin avulla voitaisiin ehkä pidemmällä tähtäimellä lakkauttaa toimimattomat suurläänit.
enää suurlääneillä, tuolla demarien röyhkeällä iskulla päin maamme äidinkasvoja?
Ne pitäisi tietenkin lakkauttaa heti ja muukin ylimääräinen byrokratia poistaa.
ALue- ja lähikuntamalli on tosiasiassa nykykuntien säilyttäminen ja uutena maakuntahallinto. Uusia johtajia. Kahdenkertaiset valtuustot ja kaksinkertainen verotus. Uutta byrokratiaa.
Järjetön malli.
Vahvat peruskunnat on järkevä ja taloudellisin malli ja takaa parhaiten demokratian. (Kepulle toki kohtalokas kuten Lankia todistaa.)
Peruskuntamalli aiheuttaisi sen, että kansalaisilla ei olisi paljoakaan vaikutusvaltaa esim. terveyspalveluiden järjestämiseen, koska se pitäisi edelleen toteuttaa peruskuntia suuremmissa yksiköissä. Päätösvalta siirtyisi kauemmas kansalaisista, eikä oman, aiemmin itsenäisen kunnan asioihin olisi juurikaan sanavaltaa. Päätösvalta esim. kaavaratkaisuista vanhoissa, sulautetuissa keskuksissa siirtyisi ihmisille, joilla ei ole mitään tietoa tai mielenkiintoa niiden tekemiseen.
Peruskuntamallissa mitään ongelmia ei ratkaistaisi, koska sama työmäärä siirtyisi vanhoista kuntakeskuksista uuteen "peruskunnan" keskukseen. Hallinnon osuus kuntien menoista on häviävän pieni. Peruskoon kasvattaminen pöhöttäisi hallintoa, ja paikallistuntemus- sekä asukkaiden tarpeet jäisivät vähemmälle huomiolle. Säästöjä saataisin paperilla aikaan vähentämällä reuna-alueiden palveluita alle nykyisen lakisääteisen tason, ei muuten.
Peruskuntamalli, joka perustuu kuntarajojen pyyhkimiseen kartalta, ei hyödytä taloudellisesti millään tavalla. Tästä on kokemusta mm. 70-luvun kuntaliitoksista, joiden vaikutuksista on tehty laaja tutkimus, jota tälläkin palstalla on esitelty. Itseasiassa kuntaliitokset ovat jopa kasvattaneet hallinnon menoja aiempaan verrattuna.
Aluekuntamallin vahvuus ovat nimenomaan kaksinkertaiset valtuustot. Ihmisillä olisi suora vaikutusmahdollisuus asioihin, joita nykyään hoitavat kuntayhtymät, jotka eivät ole nykyään kuin välillisesti demokraattisen kontrollin piirissä. Peruskuntamalli ei millään tavalla vastaa tähän ongelmaan, vaan lakaisee sen maton alle. Kaksinkertaista verotusta tuossa mallissa ei ole.
Lueskeltuani kuntamalliehdotuksia ja niistä kirvonneita kommentteja, itse olen kyllä sitä mieltä, että peruskuntamalli on näistä esityksistä yksinkertaisin ja selkein. Jo tällä kriteerillä saavutetaan niitä paljon kaivattuja säästöjä.
Kansalaisten vaikuttamismahdollisuus tulisi paremmaksi jo siitä yksinkertaisesta syystä, että palvelut ja niiden rahoitus on kunkin kunnan omalla vastuulla. Ns. omilla rahoilla pelaaminen pistää poikkeuksetta ihan oikeasti miettimään, mitä todella haluaa ja mihin pystyy.
Aluekuntamallin ensimmäinen kompastuskivi on kuntien lukumäärän lisääntyminen nykyiseen jo mahdottomaksi todettuun tilanteeseen verrattuna.
Peruskuntamallia on pienimuotoisesti tosiaankin jo aiemmin kokeiltu, ja tulokset ovat jääneet todella laihoiksi.
http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/1E52DE3F31803A93C2256DB1004AEA47/$file/kuntienyhdistyminen.pdf
Peruskuntamalli ei ratkaisisi rahoitusongelmaa, koska edelleenkin lähinnä pohjois- ja itäsuomalaiset alueet (tosin muuallakin näitä on) tarvitsisivat valtiollista tasoitusta. Yhdistelemällä konkurssikuntia ei päästä edes pitkällä tähtäimellä tuottaviin ratkaisuihin. Tätä peruskuntamalli itseasiassa tarkoittaisi. Taloudellisesti tarkasteltuna muodostuvat yhtymät olisivat liian pieniä, ja jokainen peruskunta joutuisi perustamaan oman raskaan, suhteellisen suuren alueen hallinnointia hoitavan organisaation. Halvemmalla päästäisiin, kun alueet olisivat 2-3 kertaa suuremmat, ja selkeästi paikallisesti hoidettavat asiat jätettäisiin nykyisten kuntien alueilla toimiville organisaatioille.
Minusta on yltiöoptimistista kuvitella, että tuollaiset ratkaisut jotenkin "herättäisivät" kunnanisiä palveluiden tuottamiseen paremmin. Ei yhdistäminen sinänsä toisi tarvittavia resursseja tyhjästä.
Aluekuntamallissahan valtaa siirrettäisiin lähikunnista kuntayhtymiä muistuttavalle, mutta demokraattiselle organisaatiolle. Lähikuntien organisaatiota voitaisiin purkaa niiltä osin, kun päällekkäisyyksiä ilmenee, osin reippaastikin.
Mielestäni kuntien määrä sinänsä ei ole ongelma kuin valtapolitiikan näkökulmasta. Jos lähikuntien tehtävät määritellään eri tavalla kuin nykyisten kuntien, pitää tätä "ongelmaa" tarkastella uudestaan. Huomattavasti nykyisiä kuntia kevyemmällä organisaatiolla ja velvollisuuksilla toimivat lähikunnat eivät olisi enää edes se näennäinen hallinnollinen menoerä kuin nykyään.
Kuntauudistus vaatii voimakasta poliittista johtajuutta. Sitä ei kepusta löydy!
Mikä se "yleinen hyvä" mielestäsi on? Onko se se, että saadaan aikaan säästöjä ja palvelut turvattua, vai se, että saadaan "keskustan ylivalta" murrettua?
Jos se on ensin mainittu, niin miksi meidän pitäisi uskoa, että kuntien määrän kaavamainen vähentäminen toisi säästöjä, kun ei niitä tuonut läänienkään vähentäminen?
...on paniikissa kun oma kommentti sisältää vain kolme kysymystä eikä yhtään vastausta. Taitaa pojalla olla selitykset lopussa, kun nyt pitää noin kysellä.
Lankian kirje ei kyselyjä kaipaa. Siinä Eero perikepulaiseen tyyliin kertoo prioriteetit:
Ykkösenä on kepun vallan sailyttäminen.
Muut asiat eivät sitten olekaan tärkeitä.
Ei siinä sorvareiden kysymykset paljon auta.
Wiljami
Mitkä ihmeen muut asiat?
Lankian viimeisimmän ulostulon jälkeen näyttää siltä, että on kaikkien etu, kun kuntarakennetta järkeistämällä saadaan tarpeelliset palvelut turvattua, ja ennenkaikkea Lankiankin peräänkuuluttamat Keskustan kenttämyyrät deletoitua.
Yleinen hyvä on sama kin yleiset syyt aikanaan. Tosin kääntäen.
Kun kepu saadaan pois kuntien päätöksenteosta paranne koko maan henkinen hyvinvointi. Sen eteen kannattaa nähdä vaivaa ja vaikka maksaa rahaa.
Taidat harrastaa vitsien kerrontaa työksesi tai huviksesi?