-
Vanheneva, veltostuva ja velkaantuva vaiko viriili, vahva ja vaurastuva? - Euroopan tulevaisuudesta on kuultu monta näkökulmaa.
Euroopan unionin politiikassa tapahtui merkittävä muutos vuosituhannen vaihteessa. Dynaaminen, talouspolitiikkaan keskittynyt ote vaihtui kerralla ja painopiste siirtyi laajentumiseen sekä terrori-iskujenkin kautta ulkosuhteisiin.
Käännekohta oli, paradoksaalista kyllä, Lissabonin talouskokouksessa, jonka tunnelmia hyvin kuvaa: kun sloganien määrä kasvaa, teot tuppaavat unohtumaan. Meneillään ollut talouden tervehtymisen ja nousun kausi synnytti tuudittautumista ja tyytymistä vallitsevaan tilanteeseen. Paradoksia vain korosti, että samanaikaisesti puolihuomaamattomasti globalisaatio oli tehnyt jo pitkään työtään ja kehittyvien talouksien nousun jäljet alkoivat näkyä. Eurooppa tuudittautui täysin väärään aikaan.
Vakavin haaste Eurooppaan ja unioniin tulee sisältä päin. Aluksi kertaamani kysymyksenasettelu heijastaa uskon ja luottamuksen puutetta tulevaan.
Tämä haaste kohdistuu suoraan ja välittömästi poliittiseen kenttään. Poliittisen järjestelmän tulee niin EU kuin kansallisellakin tasolla osoittaa kykynsä toimia. Tavallaan siis asetettava ne peruspilarit, joihin ihmisten usko ja luottamus tulevaisuuteen voivat nojata. Tämä tarkoittaa myös rohkeita ratkaisuja, jotka eivät välittömästi näytä hyviä puoliaan ja voivat siksi olla epäsuosittujakin. Vasta, kun poliittinen järjestelmä tekee oman osansa, voidaan puhua myös muun yhteisön, vaikkapa yrityselämän vastuusta.
Juuri tällä hetkellä poliittinen työjärjestys EU:ssa ei lupaa hyvää. Budjettikäsittelystä on muodostumassa hankala ja Turkin jäsenyysneuvotteluissa ollaan ajautumassa syviin ristiriitoihin. Kummassakaan asiakokonaisuudessa ei ole odotettavissa yksiselitteisen selkeää yhtenäiseltä näyttävää eurooppalaista linjaa.
Eurooppa ei ole vain unioni. Bulgarian, Romanian ja Kroatian jäsenyyden jälkeen muille Euroopan kansoille on asetettu suuri kysymysmerkki jäsenyyden osalta. Ranskalaisille luvattu kansanäänestys myöhempiin laajentumisiin tulee nostattamaan samanlaisia vaatimuksia myös muissa EU-maissa, joka jättää jatkuvan laajentumisen vaikeasti ennustettavaksi.
Unionin perusajatukselle, eurooppalaiselle vakaudelle, on vierasta pystyttää pysyvää rajaa unionimaiden ja muun Euroopan väliin. Tulisi vakavasti tutkia mahdollisuutta kehittää uusille maille asteittainen jäsenyys unionissa, jolla henkinen yhteys syntyy nopeammin kuin aineellinen syvä yhteistyö.
Unionin strategiassa on ollut tarkoituksena rakentaa "ystävien piiri", josta tehokas Välimeren-politiikka on osoituksena. Unionin suurin naapuri on ja tulee olemaan Venäjä ja sen tunnistaminen tasavertaiseksi kumppaniksi olisi idässä luontevaa "ystävien piirin" politiikkaa. Konkreettisella tasolla Venäjä-yhteistyössä pohjoinen ulottuvuus ei ehkä ole vastannut kaikkia odotuksia. Senkin sisällä on kuitenkin päästy eteenpäin käytännössä, esimerkiksi projektirahoitusten muodossa, josta Pietarin jätevedenpuhdistamot ovat oiva esimerkki.
Unionin paras saavutus sitten euroalueen muodostamisen on turvallisuuspolitiikan alueelta, jossa erityisesti kriisihallinnan kehittäminen on edennyt odotuksia paremmin.
Turvallisuuspolitiikka, mukaan lukien myös alueellinen puolustus, antaa tilaa ja tilausta uuden yhteisen poliittisen tahtotilan luomiseksi unionissa. Niin sanotut turvatakuut, sopimus sotilasliiton perustamisesta, hyväksyttiin riidatta perustuslain osaksi. Kansanäänestyksissä, joiden kielteisiä kantoja on tarkoin tutkittu, ei ole ilmennyt mitään kielteistä yhteisen turvallisuuspolitiikan osalta.
Kun asiaa on hallinnut riidattomuus, on vaikea yhtyä niihin arvioihin, että turvatakuut väistämättä unohtuisivat ellei perustuslaki etene, koko turvallisuuspolitiikka voidaan ottaa erillisenä pöydälle.
Euroopassa on kiinnostusta yhteisen puolustuksen kehittämiseen, vaikkakin kiinnostuksen motiivit saattavat poiketa toisistaan. On esimerkiksi ilmeistä, että myös budjettiongelmat vaikuttavat käsityksiin. Unionin maat, joiden julkinen talous pääosin on syvissä vaikeuksissa, käyttävät nyt puolustusmenoihin runsaat 2 % bruttokansantuotteestaan ja selkeästi päällekkäisiin tarkoituksiin.
Epäilyt siitä, että unionin oman puolustuskyvyn vahvistaminen heikentäisi trans-atlanttisia suhteita ovat outoja kun tiedetään, että Washingtonissa nimenomaan toivottaisiin eurooppalaisten ottavan suuremman vastuun omasta turvallisuudestaan. "Enemmän Eurooppaa" ei välttämättä tarkoita "vähemmän Amerikkaa" kuten Solana on todennut.
Turvallisuuspoliittiselle linjaukselle on nyt Euroopassa tilaus. Samalla se tarjoaa riidattoman tien poliittisen tahtotilan osoittamiseen. Poliittisen tahtotilan osoittaminen taas, tapahtuu se millä alueella tahansa, kasvattaa luottamusta ja uskoa. Sitä EU ja sen jäsenmaat omiltaan nyt eniten kaipaavat.
Runsaat 10 vuotta sitten alkaneet Kiina-ilmiö ja globalisaatio näyttävät nyt vaikutuksiaan. Maailmanjärjestys on muuttumassa, läntinen teollis-tekninen traditio kohtaa haasteen sen omalla maaperällä, markkinatalouden menetelmin, jossa aseina ovat finanssi- ja suorat sijoitukset sekä kilpailu raaka-aineista sekä kyseenalaisesta oikeutuksesta rasittaa luonnonjärjestelmää.
On tullut tavaksi taivastella länsimaisten yritysten Kiinaan tekemiä sijoituksia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kiinalaisen pääoman invaasio läntiseen suuntaan. Ilmiö poikkeaa ennen koetusta, sillä kiinalaisen pääoman liikkeet voidaan hallita keskusjohtoisesti ja siis kansallista strategiaa noudattaen. Nuo pääomavirrat ovat jo tuoneet vaikutusvaltaa. Kiina on rahoittanut mittavan osan Yhdysvaltain budjettivajeesta ja kykenisi niin halutessaan olennaisesti vaikuttamaan esimerkiksi dollarin kurssiin. Sijoitukset ovat myös tuottaneet tietoa ja osaamista: mikä tahansa alansa huippuyritys voi olla kaupan ja ostamisen kohteena.
Läntisen Euroopan dilemma on, muodostaako vallitseva hyvinvointi tulevalle hyvinvoinnille. Vuosituhannen vaihteen tuudittautumisestaan lähtien Eurooppa on kulkeutunut kohti talouden kuoppaa vaikkei ehkä vielä ole saavuttanut tilaa, jota on kuvattu termillä "constructive destruction". Siinä vaiheessa ei enää kysellä muutoshalukkuutta vaan joudutaan toimimaan pakosta.
Mitkä ovat sitten hyvinvoivan Euroopan keinot toimia ajoissa tässä "talouden sodassa".
Rakenteellisista muutoksista on puhuttu ainakin yhtä pitkän aikaa kuin niitä ollaan oltu tekemättä. Erilaisten rakenteellisten uudistusten vaikutusta voidaan lähestyä teoreettisten tutkimusten pohjalta. BKT:n kasvun kannalta parhaita tuloksia antavat hyödykemarkkinoiden ja kaupan esteiden poistaminen. Työllisyyden kannalta taas tuloksellisimpia ovat verotuksen ja työmarkkinoiden rakenteelliset uudistukset. Lähes kaikille myönteisille tuloksille on luonteenomaista, että niiden jälki näkyy tuntuvimmin vasta pitkällä aikavälillä. Se myös selittää poliittisen haluttomuuden tarttua asioihin, rakenteellinen uudistus sitä tehtäessä helposti merkitsee myös kielteistä signaalia joillekin.
Ikääntyminen ei ole vain eurooppalainen ongelma ja Euroopan sisälläkin se jakaantuu eri tavoin eri maissa. Vertailussa Euroopan asema kuitenkin heikkenee suhteessa Yhdysvaltoihin, mutta vahvistuu suhteessa Japaniin. Myönteisempi kehitys Yhdysvalloissa ei näytä, vastoin yleistä luuloa, sittenkään perustuvan muuttoliikkeeseen, vaan selvästi korkeampaan syntyvyysasteeseen.
Ikääntymisellä on suora yhteys vaikutuksiin kansantalouksien kehittymisestä. Tässä suhteessa Euroopan takaa-ajomatka Yhdysvaltoihin kasvaa, mutta Japaniin lyhenee.
Yhdysvaltain ja Euroopan tuottavuusero näyttäytyy sekä tehtyjen suoritusten kokonaismäärässä että yhden työntekijän työn tuottavuudessa. Eräs keskeinen syy on varsin yksinkertainen. Yhdysvalloissa työvoimasta suurempi osa on työllisiä ja heidän työaikansa on eurooppalaista työaikaa pidempi.
Viimeisen 20 vuoden aikana työvoiman määrä on kaikkialla lisääntynyt. Euroopassa lisäys vastaa työttömien määrän lisääntymistä, Yhdysvalloissa ja myös pääosin Japanissa työllisten määrän lisäystä.
Kiistatonta on , että osaaminen on tulevan menestyksen avainsana. Päinvastaisista päätöksistä huolimatta Euroopassa tutkimus- ja tuotekehityspanostusten kasvu on hidastunut ja Kiina taas on ulkomaisten investointien ansiosta lisännyt niitä eniten ja näyttää tavoittavan kokonaispanostuksessa EU:n vuoteen 2010 mennessä.
Syy vai seuraus, mutta myös suorien ulkomaisten investointien suunta viittaa samaan. Eurooppa on selvästi nettomenettäjä ja kehittyvät taloudet nettosaajina.
Korkea koulutus ja korkea työllisyys muodostavat selvän korrelaation.
EU-maiden hinta- ja kustannustasossa vallitsee vielä voimakas eriytyneisyys, joka heijastuu kokonaismarkkinoiden häiriönä, mutta aiheuttaa myös eriytymistä. Kustannustason erot merkitsevät väistämättä, että alhaisen kustannustason maat omaavat paremmat edellytykset kasvuun ja ovat sijoituskohteina houkuttelevampia. Koko unionin kannalta tätä ei kuitenkaan voi pitää tappiona, sillä muussa tapauksessa sijoitusvirta luultavimmin ohittaisi kokonaan unionin alueen.
EU:n jäsenmaiden kasvussa on ollut viime vuosina huomattavia eroja siis eriytymistä siinäkin. Sen sijaan julkisten talouksien käyttäytyminen ainakin euroalueella näyttää tasoittuvan. Pahimpiin vaikeuksiin ajautuneet ovat korjanneet asemiaan, kun taas vahvat julkiset taloudet ovat kääntyneet alijäämäisiksi.
On ilmeistä, että jäsenmaiden talousmenestys myös jatkossa säilyy erilaisena.
Euroopan unionin kannalta päättäväisyyden osoittaminen, voimakas poliittinen tahtotila, on nyt itseisarvoista. Turvallisuuspolitiikka on ollut riidaton alue ja sen eteenpäinviemiselle on nyt tilausta.
Eurooppa on rakenteellisten uudistusten edessä, kyse on siitä toimitaanko ennen pakkotilaa. Hyödykemarkkinoitten täydellinen avaaminen ja jatkuva verokannustin luovat pohjaa talouskasvulle ja työllisyydelle. Työmarkkinoiden rakenteellisten uudistusten keskeisin haaste on työllisyyden ja tuottavuuden lisääminen. Keskimääräisen eläköitymisiän nosto ja aktiivinen maahanmuuttopolitiikka tasaavat ikärakenteen haitallista muutosta.
Panostus niin koulutukseen kuin tutkimus- ja tuotekehitykseen tuottaa välittömiä tuloksia mutta myös välillisiä tuloksia nostamalla alueen houkuttelevuutta sijoituskohteena.
Nopea, rohkea ja päättäväinen toimija saa edukseen myös yhteismarkkinahyödyn. Vastaavasti se unionin maa, joka tuudittautumiseltaan viimeisenä ajautuu pakkotilaan, menettää suhteellisen yhteismarkkinaetunsa nopeammille.
Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlaseminaari, 2.9.2005
Vanheneva, veltostuva ja velkaantuva vaiko viriili, vahva ja vaurastuva? - Euroopan tulevaisuudesta on kuultu monta näkökulmaa.
Euroopan unionin politiikassa tapahtui merkittävä muutos vuosituhannen vaihteessa. Dynaaminen, talouspolitiikkaan keskittynyt ote vaihtui kerralla ja painopiste siirtyi laajentumiseen sekä terrori-iskujenkin kautta ulkosuhteisiin.
Käännekohta oli, paradoksaalista kyllä, Lissabonin talouskokouksessa, jonka tunnelmia hyvin kuvaa: kun sloganien määrä kasvaa, teot tuppaavat unohtumaan. Meneillään ollut talouden tervehtymisen ja nousun kausi synnytti tuudittautumista ja tyytymistä vallitsevaan tilanteeseen. Paradoksia vain korosti, että samanaikaisesti puolihuomaamattomasti globalisaatio oli tehnyt jo pitkään työtään ja kehittyvien talouksien nousun jäljet alkoivat näkyä. Eurooppa tuudittautui täysin väärään aikaan.
Vakavin haaste Eurooppaan ja unioniin tulee sisältä päin. Aluksi kertaamani kysymyksenasettelu heijastaa uskon ja luottamuksen puutetta tulevaan.
Tämä haaste kohdistuu suoraan ja välittömästi poliittiseen kenttään. Poliittisen järjestelmän tulee niin EU kuin kansallisellakin tasolla osoittaa kykynsä toimia. Tavallaan siis asetettava ne peruspilarit, joihin ihmisten usko ja luottamus tulevaisuuteen voivat nojata. Tämä tarkoittaa myös rohkeita ratkaisuja, jotka eivät välittömästi näytä hyviä puoliaan ja voivat siksi olla epäsuosittujakin. Vasta, kun poliittinen järjestelmä tekee oman osansa, voidaan puhua myös muun yhteisön, vaikkapa yrityselämän vastuusta.
Juuri tällä hetkellä poliittinen työjärjestys EU:ssa ei lupaa hyvää. Budjettikäsittelystä on muodostumassa hankala ja Turkin jäsenyysneuvotteluissa ollaan ajautumassa syviin ristiriitoihin. Kummassakaan asiakokonaisuudessa ei ole odotettavissa yksiselitteisen selkeää yhtenäiseltä näyttävää eurooppalaista linjaa.
Eurooppa ei ole vain unioni. Bulgarian, Romanian ja Kroatian jäsenyyden jälkeen muille Euroopan kansoille on asetettu suuri kysymysmerkki jäsenyyden osalta. Ranskalaisille luvattu kansanäänestys myöhempiin laajentumisiin tulee nostattamaan samanlaisia vaatimuksia myös muissa EU-maissa, joka jättää jatkuvan laajentumisen vaikeasti ennustettavaksi.
Unionin perusajatukselle, eurooppalaiselle vakaudelle, on vierasta pystyttää pysyvää rajaa unionimaiden ja muun Euroopan väliin. Tulisi vakavasti tutkia mahdollisuutta kehittää uusille maille asteittainen jäsenyys unionissa, jolla henkinen yhteys syntyy nopeammin kuin aineellinen syvä yhteistyö.
Unionin strategiassa on ollut tarkoituksena rakentaa "ystävien piiri", josta tehokas Välimeren-politiikka on osoituksena. Unionin suurin naapuri on ja tulee olemaan Venäjä ja sen tunnistaminen tasavertaiseksi kumppaniksi olisi idässä luontevaa "ystävien piirin" politiikkaa. Konkreettisella tasolla Venäjä-yhteistyössä pohjoinen ulottuvuus ei ehkä ole vastannut kaikkia odotuksia. Senkin sisällä on kuitenkin päästy eteenpäin käytännössä, esimerkiksi projektirahoitusten muodossa, josta Pietarin jätevedenpuhdistamot ovat oiva esimerkki.
Unionin paras saavutus sitten euroalueen muodostamisen on turvallisuuspolitiikan alueelta, jossa erityisesti kriisihallinnan kehittäminen on edennyt odotuksia paremmin.
Turvallisuuspolitiikka, mukaan lukien myös alueellinen puolustus, antaa tilaa ja tilausta uuden yhteisen poliittisen tahtotilan luomiseksi unionissa. Niin sanotut turvatakuut, sopimus sotilasliiton perustamisesta, hyväksyttiin riidatta perustuslain osaksi. Kansanäänestyksissä, joiden kielteisiä kantoja on tarkoin tutkittu, ei ole ilmennyt mitään kielteistä yhteisen turvallisuuspolitiikan osalta.
Kun asiaa on hallinnut riidattomuus, on vaikea yhtyä niihin arvioihin, että turvatakuut väistämättä unohtuisivat ellei perustuslaki etene, koko turvallisuuspolitiikka voidaan ottaa erillisenä pöydälle.
Euroopassa on kiinnostusta yhteisen puolustuksen kehittämiseen, vaikkakin kiinnostuksen motiivit saattavat poiketa toisistaan. On esimerkiksi ilmeistä, että myös budjettiongelmat vaikuttavat käsityksiin. Unionin maat, joiden julkinen talous pääosin on syvissä vaikeuksissa, käyttävät nyt puolustusmenoihin runsaat 2 % bruttokansantuotteestaan ja selkeästi päällekkäisiin tarkoituksiin.
Epäilyt siitä, että unionin oman puolustuskyvyn vahvistaminen heikentäisi trans-atlanttisia suhteita ovat outoja kun tiedetään, että Washingtonissa nimenomaan toivottaisiin eurooppalaisten ottavan suuremman vastuun omasta turvallisuudestaan. "Enemmän Eurooppaa" ei välttämättä tarkoita "vähemmän Amerikkaa" kuten Solana on todennut.
Turvallisuuspoliittiselle linjaukselle on nyt Euroopassa tilaus. Samalla se tarjoaa riidattoman tien poliittisen tahtotilan osoittamiseen. Poliittisen tahtotilan osoittaminen taas, tapahtuu se millä alueella tahansa, kasvattaa luottamusta ja uskoa. Sitä EU ja sen jäsenmaat omiltaan nyt eniten kaipaavat.
Runsaat 10 vuotta sitten alkaneet Kiina-ilmiö ja globalisaatio näyttävät nyt vaikutuksiaan. Maailmanjärjestys on muuttumassa, läntinen teollis-tekninen traditio kohtaa haasteen sen omalla maaperällä, markkinatalouden menetelmin, jossa aseina ovat finanssi- ja suorat sijoitukset sekä kilpailu raaka-aineista sekä kyseenalaisesta oikeutuksesta rasittaa luonnonjärjestelmää.
On tullut tavaksi taivastella länsimaisten yritysten Kiinaan tekemiä sijoituksia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kiinalaisen pääoman invaasio läntiseen suuntaan. Ilmiö poikkeaa ennen koetusta, sillä kiinalaisen pääoman liikkeet voidaan hallita keskusjohtoisesti ja siis kansallista strategiaa noudattaen. Nuo pääomavirrat ovat jo tuoneet vaikutusvaltaa. Kiina on rahoittanut mittavan osan Yhdysvaltain budjettivajeesta ja kykenisi niin halutessaan olennaisesti vaikuttamaan esimerkiksi dollarin kurssiin. Sijoitukset ovat myös tuottaneet tietoa ja osaamista: mikä tahansa alansa huippuyritys voi olla kaupan ja ostamisen kohteena.
Läntisen Euroopan dilemma on, muodostaako vallitseva hyvinvointi tulevalle hyvinvoinnille. Vuosituhannen vaihteen tuudittautumisestaan lähtien Eurooppa on kulkeutunut kohti talouden kuoppaa vaikkei ehkä vielä ole saavuttanut tilaa, jota on kuvattu termillä "constructive destruction". Siinä vaiheessa ei enää kysellä muutoshalukkuutta vaan joudutaan toimimaan pakosta.
Mitkä ovat sitten hyvinvoivan Euroopan keinot toimia ajoissa tässä "talouden sodassa".
Rakenteellisista muutoksista on puhuttu ainakin yhtä pitkän aikaa kuin niitä ollaan oltu tekemättä. Erilaisten rakenteellisten uudistusten vaikutusta voidaan lähestyä teoreettisten tutkimusten pohjalta. BKT:n kasvun kannalta parhaita tuloksia antavat hyödykemarkkinoiden ja kaupan esteiden poistaminen. Työllisyyden kannalta taas tuloksellisimpia ovat verotuksen ja työmarkkinoiden rakenteelliset uudistukset. Lähes kaikille myönteisille tuloksille on luonteenomaista, että niiden jälki näkyy tuntuvimmin vasta pitkällä aikavälillä. Se myös selittää poliittisen haluttomuuden tarttua asioihin, rakenteellinen uudistus sitä tehtäessä helposti merkitsee myös kielteistä signaalia joillekin.
Ikääntyminen ei ole vain eurooppalainen ongelma ja Euroopan sisälläkin se jakaantuu eri tavoin eri maissa. Vertailussa Euroopan asema kuitenkin heikkenee suhteessa Yhdysvaltoihin, mutta vahvistuu suhteessa Japaniin. Myönteisempi kehitys Yhdysvalloissa ei näytä, vastoin yleistä luuloa, sittenkään perustuvan muuttoliikkeeseen, vaan selvästi korkeampaan syntyvyysasteeseen.
Ikääntymisellä on suora yhteys vaikutuksiin kansantalouksien kehittymisestä. Tässä suhteessa Euroopan takaa-ajomatka Yhdysvaltoihin kasvaa, mutta Japaniin lyhenee.
Yhdysvaltain ja Euroopan tuottavuusero näyttäytyy sekä tehtyjen suoritusten kokonaismäärässä että yhden työntekijän työn tuottavuudessa. Eräs keskeinen syy on varsin yksinkertainen. Yhdysvalloissa työvoimasta suurempi osa on työllisiä ja heidän työaikansa on eurooppalaista työaikaa pidempi.
Viimeisen 20 vuoden aikana työvoiman määrä on kaikkialla lisääntynyt. Euroopassa lisäys vastaa työttömien määrän lisääntymistä, Yhdysvalloissa ja myös pääosin Japanissa työllisten määrän lisäystä.
Kiistatonta on , että osaaminen on tulevan menestyksen avainsana. Päinvastaisista päätöksistä huolimatta Euroopassa tutkimus- ja tuotekehityspanostusten kasvu on hidastunut ja Kiina taas on ulkomaisten investointien ansiosta lisännyt niitä eniten ja näyttää tavoittavan kokonaispanostuksessa EU:n vuoteen 2010 mennessä.
Syy vai seuraus, mutta myös suorien ulkomaisten investointien suunta viittaa samaan. Eurooppa on selvästi nettomenettäjä ja kehittyvät taloudet nettosaajina.
Korkea koulutus ja korkea työllisyys muodostavat selvän korrelaation.
EU-maiden hinta- ja kustannustasossa vallitsee vielä voimakas eriytyneisyys, joka heijastuu kokonaismarkkinoiden häiriönä, mutta aiheuttaa myös eriytymistä. Kustannustason erot merkitsevät väistämättä, että alhaisen kustannustason maat omaavat paremmat edellytykset kasvuun ja ovat sijoituskohteina houkuttelevampia. Koko unionin kannalta tätä ei kuitenkaan voi pitää tappiona, sillä muussa tapauksessa sijoitusvirta luultavimmin ohittaisi kokonaan unionin alueen.
EU:n jäsenmaiden kasvussa on ollut viime vuosina huomattavia eroja siis eriytymistä siinäkin. Sen sijaan julkisten talouksien käyttäytyminen ainakin euroalueella näyttää tasoittuvan. Pahimpiin vaikeuksiin ajautuneet ovat korjanneet asemiaan, kun taas vahvat julkiset taloudet ovat kääntyneet alijäämäisiksi.
On ilmeistä, että jäsenmaiden talousmenestys myös jatkossa säilyy erilaisena.
Euroopan unionin kannalta päättäväisyyden osoittaminen, voimakas poliittinen tahtotila, on nyt itseisarvoista. Turvallisuuspolitiikka on ollut riidaton alue ja sen eteenpäinviemiselle on nyt tilausta.
Eurooppa on rakenteellisten uudistusten edessä, kyse on siitä toimitaanko ennen pakkotilaa. Hyödykemarkkinoitten täydellinen avaaminen ja jatkuva verokannustin luovat pohjaa talouskasvulle ja työllisyydelle. Työmarkkinoiden rakenteellisten uudistusten keskeisin haaste on työllisyyden ja tuottavuuden lisääminen. Keskimääräisen eläköitymisiän nosto ja aktiivinen maahanmuuttopolitiikka tasaavat ikärakenteen haitallista muutosta.
Panostus niin koulutukseen kuin tutkimus- ja tuotekehitykseen tuottaa välittömiä tuloksia mutta myös välillisiä tuloksia nostamalla alueen houkuttelevuutta sijoituskohteena.
Nopea, rohkea ja päättäväinen toimija saa edukseen myös yhteismarkkinahyödyn. Vastaavasti se unionin maa, joka tuudittautumiseltaan viimeisenä ajautuu pakkotilaan, menettää suhteellisen yhteismarkkinaetunsa nopeammille.
Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlaseminaari, 2.9.2005
Vastaukset 13
Vanhimmat
...talossa ja puutarhassa.
-
tuota suihketta täitten häätämiseen itsestäsi...
Milloinkahan Suomessa aletaan laajemmin kyselemään tämä Euroopan poliittisen unionin järjettömyyden perään.
Tarvitsee esittää vain yksi kysymys:mitä Suomi ja muu läntien Eurooppa on tästä poliittisesta unionista hyötynyt?
-
sinun ihanteesi, jota edustamasi puolue on tehnyt ja osoittaa tässä kuntauudistuksessa tänä päivänä samoja vallanhimon piirteitä:
"Toveri N.S.Hrustseville
Ilmoitan teille, että Suomen presidentin luottomies, maalaisliiton johtoryhmän jäsen Korsimo on pyytänyt KGP:n Helsingin residenttiä välittämään Teille henkilökohtaisesti pyynnön 10 miljoonan Suomen markan lisäavun saamisesta. Samalla Korsimo on todennut, että maalaisliittolaiset tarvitsevat ko. summan niden velkojen maksamiseen (9 miljoonaa markkaa), jotka ovat syntyneet presidentti Kekkosen vaalikampanjan rahoittamisesta sekä maalaisliiton eduskuntaryhmän uudistamisesta 4.-5. helmikuuta tänä vuonna pidettävissä eduskuntavaaleissa tukemalla Kekkosta lähellä olevia kansanedustajaehdokkaita niissä vaalipiireissä, joista on aikaisemmin valittu puolueen oikeistosiiven edustajia"
Minä esitin mielestäni aivan selkeän kysymyksen. Miksi minä en saanut siihen vastausta?
-
The European Union (EU) is a family of democratic European countries, committed to working together for peace and prosperity. It is not a State intended to replace existing States, nor is it just an organisation for international cooperation. The EU is, in fact, unique. Its member states have set up common institutions to which they delegate some of their sovereignty so that decisions on specific matters of joint interest can be made democratically at European level.
The historical roots of the European Union lie in the Second World War. The idea was born because Europeans were determined to prevent such killing and destruction ever happening again. In the early years, the cooperation was between six countries and mainly about trade and the economy. Now the EU embraces 25 countries and 450 million people, and it deals with a wide range of issues of direct importance for our everyday life.
Europe is a continent with many different traditions and languages, but also with shared values such as democracy, freedom and social justice. The EU defends these values. It fosters cooperation among the peoples of Europe, promoting unity while preserving diversity and ensuring that decisions are taken as close as possible to the citizens.
In the increasingly interdependent world of the 21st century, it is more necessary than ever for every European citizen to work together with people from other countries in a spirit of curiosity, openness and solidarity.
...lyhyet jäljet.
Edes jatkuvat toistot eivät valhetta miksikään muuta.
Muistaakseni Neuvostoliittokin oli rauhan takuumies aikoinaan :)
Voihan tämän EUvostoliiton olemassa oloa tietysti noinkin epätoivoisella argumentilla perustella, kun ei muutakaan perustetta ole.
-
Lasse Lehtisen väitöskirjassa todetaan:
Neuvostoliiton osallisuudesta vuoden 1962 presidentinvaaleihin järisyttävin tieto on Moskovan arkistoista löytynyt pöytäkirja, jonka mukaan Kekkonen oli saanut Neuvostoliitolta kymmenen miljoonaa markkaa vaalityöhön. NKP:n keskuskomitea hyväksyi Arvo Korsimon rahanpyynnön. Pöytäkirjassa puhutaan "lisäavusta", joka viittaa, että kysymys oli johonkin mittaan vakiintuneesta käytännöstä.34)
-
Hetkinen. Neuvostoliiton aikana oli sentään läntinen itsenäinen Eurooppa, joten kepulistina yrität sotkea asioita.
Sinulle raskas todiste kepun toimista:
Lasse lehtisen väitöskirjassa todetaan:
Neuvostoliiton osallisuudesta vuoden 1962 presidentinvaaleihin järisyttävin tieto on Moskovan arkistoista löytynyt pöytäkirja, jonka mukaan Kekkonen oli saanut Neuvostoliitolta kymmenen miljoonaa markkaa vaalityöhön. NKP:n keskuskomitea hyväksyi Arvo Korsimon rahanpyynnön. Pöytäkirjassa puhutaan "lisäavusta", joka viittaa, että kysymys oli johonkin mittaan vakiintuneesta käytännöstä.34)
Kuka vielä muistaa tv-ohjelman Hyvät herrat?
Ohjelman käsikirjoittaja oli Lasse Lehtinen.
Siinä oikeat poliitikot näyttelivät itseään mielikuvitusrooleissa. Sarja oli kuin venäläinen valhe, jossa ollaan puhuvinaan totta, jotta kukaan ei uskoisi.
Hupailun huipentuma saavutettiin kun "SDP:n puoluesihteeri" Tollo, jota eswitti Eero Melasniemi, käveli mukaan oikeisiin hallitusneuvotteluihin.
Samalla tavalla Lasse Lehtinen, armoton humoristi ja velmuilija, on kävellä porskutellut nyt historian tutkijoiden salonkeihin.
Todisteet vain puuttuvat.
-
Väitöskirjassa joutuu todistamaan väitteensä,
joten aseta julkinen kysymys väitöskirjan
hyväksyjälle, jos siihen on otettu perätön tieto.
Noin raskas väite ei olisi jäänyt väitöskirjaan,
JOS SE EI OLISI TOTTA !
Tai mene ihannemaahasi Moskovaan katsomaan todisteasiakirja.
Noinko ottaa hermoon, että oikein lähtöpassaja joutuu jakelemaan ?
Ja vielä "ihannemaita" osoittelemaan ?
Mutta kerrankos sitä ihminen hermostuu.
Vai on se väitöskirja oikein valaehtoinen kirjoitelma ?
Höpö, höpö !
Lehtiselle naureskeltiin yleisesti tuon teoksen julkaisun jälkeen, siitä todettiin, että kun savolainen väittelee vastuu siirtyy kustokselle, ellei peräti kuulijalle. Lehtisellä oli kadehtittava kyky selittää historiaa jota ei ole tapahtunutkaan.
Lehtinen otti suureksi tehtäväkseen vastata kysymykseen mitä olisi tapahtunut, jos Kekkosta ei olisi ollut. Se on vaativa tehtävä. Jossittelu on nimittäin lähestulkoon ainoa asia historiantutkimus ei kykene vastaamaan. Jossittelu ei ole tiedettä vaan jutustelua.
Ja mitä vielä "todistamiseen" tulee, niin se, se jäi Lehtisen meppikaverilta Väyryseltäkin tekemättä.
Ja eikä viitsitä nyt sinne Moskovaan, siellä on niin huonot kelitkin.