moi..
haluaisin tiedustella, että kuinka monta käyntiä pelkopolilla on yleensä "vaadittu", jotta sektion saa synnytyspelon vuoksi? entä joutuuko siellä tapaamaan montaa eri ihmistä, vai onko hoitaja/psykologi/lääkäri sama koko ajan? itsellä syyt tuohon sektiotoiveeseen ovat - niin kuin varmasti monella muullakin - niin henkilökohtaisia ja kipeitä asioita, joita ei todellakaan tahtoisi monelle eri ihmiselle olla selvittämässä. niin ja sellaista vielä piti kysyä, että onko jollain ollut esim. psykologin lausunto aiemmasta terapiasta "apuna" siellä, jos terapiassa käynnin syyt ovat liittyneet pelkopolille menon syihin? ahdistaa tuollaiset tilaisuudet, kun joidenkin puheista saa sen käsityksen, että siellä pitäisi olla jotenkin täysin hysteerinen tai jotain, että edes vaivautuvat kuuntelemaan. kauhutarinoita kai sitten vaan..?
kiitän jo etukäteen vastauksista, alkaa vähitellen jännittämään kun on rv25 menossa ja pitäisi tosiaan sinne pelkopolille kohta uskaltautua..:)
haluaisin tiedustella, että kuinka monta käyntiä pelkopolilla on yleensä "vaadittu", jotta sektion saa synnytyspelon vuoksi? entä joutuuko siellä tapaamaan montaa eri ihmistä, vai onko hoitaja/psykologi/lääkäri sama koko ajan? itsellä syyt tuohon sektiotoiveeseen ovat - niin kuin varmasti monella muullakin - niin henkilökohtaisia ja kipeitä asioita, joita ei todellakaan tahtoisi monelle eri ihmiselle olla selvittämässä. niin ja sellaista vielä piti kysyä, että onko jollain ollut esim. psykologin lausunto aiemmasta terapiasta "apuna" siellä, jos terapiassa käynnin syyt ovat liittyneet pelkopolille menon syihin? ahdistaa tuollaiset tilaisuudet, kun joidenkin puheista saa sen käsityksen, että siellä pitäisi olla jotenkin täysin hysteerinen tai jotain, että edes vaivautuvat kuuntelemaan. kauhutarinoita kai sitten vaan..?
kiitän jo etukäteen vastauksista, alkaa vähitellen jännittämään kun on rv25 menossa ja pitäisi tosiaan sinne pelkopolille kohta uskaltautua..:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen sektiolla saanut yhden lapsen 6-v. sitten ja kaksoset 4-v. sitten. Jo ensimmäistä odottaessani ilmoitin, etten todellakaan ja missään tapauksessa synnytä alakautta. Kyllähän kätilöt ja hoitajat ja puolet äitipolin porukasta suosittelivat ties mitä keskustelua, pelkopolia ja terapiaa. En käynyt yhdessäkään näistä vaan ilmoitin painavasti että minulla itselläni on oikeus päättää, miten lapseni tulevat maailmaan. Ja kaikki meni hyvin, ei mitään komplikaatioita tai muuta, toisen sektion jälkeen kävelinkin omilla jaloillani 10 tuntia leikkauksen jälkeen. Ja lapset ovat täysin normaaleja ja terveitä eivätkä todellakaan ole kärsineet siitä, ettei heidän turhamainen äitinsä pusertanut heitä alakautta pihalle. Pidä oma pääsi, kaikkea ei tarvitse tehdä valtavirran mukana eikä varsinkaan, jos ajatus tuottaa ahdistusta odotusaikana.
Hei,
kerron omat kokemukseni, jos niistä olisi apua.
Minä kävin äitiyspolilla monta kertaa sokeriseurannan vuoksi, mutta en käynyt kertaakaan varsinaisesti "pelkopolilla" (mitä se sitten tarkoittaakaan?). Ja olin päättänyt jo ennen raskaaksi tuloa ja ennen kun minulle tuli raskausajan diabetes, että haluan oman perussairauteni vuoksi synnyttää sektiolla. Perussairauteni aiheuttaa sen, että minulla on fyysisesti voimakkaasti alentunut suorituskyky ja en halunnut siksi lähteä edes kokeilemaan, miten kestäisin synnytyksen, pelkäsin, että vauvalle tulee vaurioita jos synnytyksessä mun olo "romahtaa". Minä otin asian TAYS:n äitiyspolilla esiin sokeriseurannan yhteydessä ja voin sanoa näin jälkeenpäin, että koin tosi hankalaksi saada keskustelun aiheesta aikaan. He sanoivat vaan, että "ei kai sitä sektiota tarvita", mutta minä olin vakaasti sitä mieltä ja samoin mieheni, joka oli mukana polilla käynnissä melkein joka kerta. Eli meillä auttoi se, kun mietin valmiiksi perustelut kotona, pidin kerran lääkärille oikein pitkän "puheen" aiheesta, jossa kerroin kaikki perusteluni. Ja mun mielestä asiassa auttoi paljon se, että mieheni oli mukana ja hänkin ilmaisi olevansa huolestunut minun ja vauvan voinnista.
Sitkeällä ja johdonmukaisella perustelulla, toistimme samaa asiaa rauhallisesti ja jämäkästi joka käyntikerralla, pääsimme toivottuun lopputulokseen ja saimme heinäkuun lopulla terveen pojan suunnitellulla sektiolla. Ja minä toivuin sektiosta nopeasti ja hyvin, minulle ei jäänyt mitään kammoa tai huonoa fiilistä, vaan kaikki meni hyvin.
Eli pidä johdonmukaisesti ja jämäkästi oma mielipiteesi, kuuntele mitä sinulle puhutaan, mutta sano jämäkästi ja asiallisesti, että sinä olet sitä mieltä, että sektio on sinulle parempi vaihtoehto. Ja älä anna heidän pelotella sinua leikkauksen riskeillä, aina on riskejä joka asiassa ja joka tavassa synnyttää. Eli jos olet itse jo todella sitä mieltä, että haluat sektion, niin pidä oma pääsi ja ilmoita se heille hyvin jämäkästi. Ja minä olen kuullut, että tuo TAYS on hankalasta päästä sopia sektiota, jossain se voi olla paljon helpompaakin, kuulopuheiden mukaan.
Voisiko lapsen isä tulla mukaan tukemaan sinua pelkopolille? Se voisi auttaa.
Ymmärrän hyvin, ettet haluaisi selittää omia asioitasi monelle lääkärille tai hoitajalle, toivottavasti saat asiasi sovittua ilman että joudut liikaa selittelemään. Minä jouduin joka kerta (8 kertaa sokeriseuranta) eri lääkärille, mutta mulla ei käynnin syynä ollutkaan pelkopoli vaan sokerijutut, se on eri tilanne. Ja kesälomat aiheutti sitä, että oli aina eri lääkärit.
Tsemppiä!!!!!