Minulla on sokerit olleet n. 6 vuotta lievästi koholla. On ns huono sokerin sietokyky. Paastoarvo on ollut viime vuoteen saakka 6,8.
Olen syönyt mitä sattuu, en kuitenkaan ryypännyt, enkä polttanut.
vuosi sitten laihdutin normaalipainoiseksi itseni, - 18kg. Sokerit laskivat, ja nyt paastoarvo on 5,5
Munuaisarvot ovat lähellä ylärajaa, ollu jo pari vuotta, ei kuitenkaan viitearvojen ulkopuolella.
Mitä se voi merkitä?
Onko edessä joskus dialyysihoito?
Syön nyt kohtuudella.Paino on pysynyt kurissa.
Olen syönyt mitä sattuu, en kuitenkaan ryypännyt, enkä polttanut.
vuosi sitten laihdutin normaalipainoiseksi itseni, - 18kg. Sokerit laskivat, ja nyt paastoarvo on 5,5
Munuaisarvot ovat lähellä ylärajaa, ollu jo pari vuotta, ei kuitenkaan viitearvojen ulkopuolella.
Mitä se voi merkitä?
Onko edessä joskus dialyysihoito?
Syön nyt kohtuudella.Paino on pysynyt kurissa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...ainakaan noin vähäinen sokerin kohoaminen munuaisia on tuhonnut. Miksi muuten ylipäätään kuvittelet, että munuaisesi olisivat tuhoutuneet?
Toteat itse, että munuaisarvosi ovat viitearvojen sisäpuolella.
Sinullahan näyttäisi nimenomaan olevan asiat hyvin, koska paastoarvosi on nykyisin täysin normaali ja olet saavuttanut tavoitepainosi ja kaiken lisäksi saat painosi pysymään kurissa!
Taitaa huolesi olla enemmän henkistä laatua. Varaudu siihen, että saat tälle pohdiskelevalle viestiketjun aloituksellesi raivokkaita vastauksia joiltakin kirjoittajilta, koska palstalle kirjoittelevat myös fyysisesti vakavasti sairaat ihmiset.
en tiedä, miksi en saisi tänne kirjoittaa..tiedän että mulla on sokeritaudin esiaste.Jonkun lääkärin mukaan se on jo puhjennut, ja toisen mukaan ei.
Sokeri on joskus ollut 18 2tuntia aterian jälkeen.Eli se heittelee kovasti.
Munuaisarvoni ovat hilautuneet koko ajan ylöspäin, ja olivat vuosi sitten melko lähellä rajaa.Ei kai se raja niin millin tarkka ole. Kiinnitin vain huomiota siihen kun ne vaan kohoaa....
Lisäksi koulussa luimme juuri, että 2-tyypin diabeetikot elävät keskim. 10 vuotta taudin toteamisen jälkeen.Siksi ajattelin ottaa selvää.
En ole asiantuntija, mutta olen pannut merkille, että näillä palstoilla on usein tällaisia neuvon kysyjiä, vaikka pitäisi ottaa huomioon, että ei tälläkään palstalla ole edes sheriffiä, saati diabeteksen asiantuntijaa vastaamassa kysymyksiin.
Olen jo vanhempi nainen, ja tiedän, että jos on vähänkään epäilystä jostakin hiukan vakavammasta taudista tai sen puhkeamisesta, tilanteesta pitää neuvotella vain lääkärin ja/tai diabeteshoitajan kanssa. Täällä voivat pelkosi turhaan lisääntyä, ennenkuin olet saanut lääkäriltäsi ohjeita ja laboratoriotuloksia. Luota vain niihin, äläkä kysele sellaisilta, jotka eivät ole asiantuntijoita. Tämä ei ole mikään lääkärien valvoma kysymys-vastaus-palsta. Täältä VOI sattumalta saada asiallisiakin neuvoja, sekä asiaatuntemattomia!
Tällaisesta tiedonhausta tulee mieleen ennen internet-aikakautta lääkärikirjan selaaminen pelossa, että sairastaa jotain tiettyä tautia. Siitä seurasi yleensä vain uneton yö, kun lääkärikirjassa kuvailtiin oireita, jotka ilmiselvästi sopivat juuri minuun!
Puhut koulustasi, joten ihmettelen kovasti, mikset käy koululääkärillä tai terveydenhoitajalla puhumassa - JOS olet koululainen, kuten annat ymmärtää. Samaten ihmetyttää, miksi et keskustele oireistasi ja peloistasi vanhempiesi kanssa.
Minä en mielestäni ole ollut helisemässä, ettet tänne saisi kirjoittaa!
Tarkoitin, että jos munuaisarvosi kerran ovat viitearvojen sisällä, niin hysteria munuaisten tuhoutumisesta on turhaa ja varoitin, että voit saada tältä palstalta rankkaakin ripitystä sellaisilta, joilla munuaiset ovat oikeasti mennyttä kalua.
Ja kuten totesin, paastoarvosi on hyvä ja painonpudotuksesi on onnistunut. Tähän havaintoon ei todellakaan tarvita lääkärin mielipidettä. Sen sijaan kertomalla faktoja elimistösi tilasta olisi lääkäri paras asiantuntija lievittämään tuota ahdistuneisuutta, jota pelkosi aiheuttaa.
Tuo kymmenen vuoden elinennuste on siis keskiarvo. Se kaiketi perustuu niihin laskelmiin, jotka on tehty kun vielä toistaiseksi suurin osa 2-tyypin diabetekseen sairastuvista on jo muutenkin iäkästä porukkaa, vaikka tyyppi kakkosta todetaankin yhä nuoremmilla.
Itse olen Sinua kymmenen vuotta nuorempi, minulla on jo tablettilääkitys (onko Sinulla?) ja olen ylipainoinen. Olen Sinuun verrattuna heikommassa tilanteessa - tilastollisesti. En kuitenkaan mieti eliniänodotuksen keskiarvoja, vaan pyrin elämään elämääni täysipainoisesti. Helppoa se ei aina ole, mutta mahdollista kuitenkin.
ei ole lääkitystä, sitä kyllä lääkäri mietti, mutta antoi sitten vaan disperiini-reseptin ton sukuperimän takia.
Tiedän että olen keskiarvoa paremmassa asemassa sairastumisennusteiden suhteen, ja siksi halusinkin kohtalotovereilta arvioita ihan mielenkiinnosta. Lääkäreiltä ei viitsi ihan kaikkia asioita kysyä, eikä minulla ole nyt seurantaa, kun paino ja arvot ovat laskeneet. Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että minulla on lievä diabetes, mutta toiset lääkärit taas eivät ole sitä mieltä.tiedä sitten...
Diabetesliiton Kohtauspaikalla on ollut muutamia menestystarinoita, kuinka hyvällä hoidolla jo varsin huonot munuaisarvot on saatu kääntymään parempaan suuntaan. Sinullahan ei ole vielä ollut nefropatiaa eikä diabeteskään varsinaisesti ole puhjennut. Älä turhaan mieti dialyysihoitoa, sillä sitä tuskin tarvitaan. Hoida kuitenkin tauti hyvin, niinkuin näköjään olet tehnytkin.
Sain siitä kaipaamani tiedon.
Olen huolissani siksi että..minulla on korkea kolestroli, rankka sukuperimä molemmilta vanhemmilta, metabolinen oireyhtymä oli, muttei enää, verenpainetauti oli, ja huono sokerinsieto.
Sokeria oli virtsassa jo 20 vuotta sitten odottaessani esikoista, samoin 6 vuotta myöhemmin kerran odotuksen aikana.
Tiedän että saisin itseni sairastumaan helposti, jos lihoisin.Olen 46v, ja vanhempani olivat jo haudassa tämän ikäisinä sydänperäisten tautien takia.
Katsoimme juuri koulussa videon munuaisensiirtopotilaista. Silloin muistui mieleen. että omat arvoni ovat olleet pitkään yläkantissa. Kukaan lääkäri ei ole siitä sanonut kuitenkaan mitään, vaan muista arvoista.
Pitääkin tutustua niihin menestystarinoihin!
Jos aamusokeri on ollut 6.8, on se diabetesta.Siihen onko se enään diabetesta kun sokerit ovat laskeneet ,haluaisin minäkin vastauksen.Tämä dia2 väittää toisessa ketjussa että on.Haluaisin jonkun linkittävän lääkärin mielipiteen.
http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=445
Tuon mukaan diabetes alkaisi vasta paastosokerista 7,0 mmol/l. Diabeteksen diagnostiset kriteerit ovat jossain määrin sopimuksen varainen asia ja niitä on muutettu useita kertoja. Joissain tutkimuksissa on osoitettu, että jos paastosokeri ylittää 4,5 mmol/l, alkaa myöskin riski sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen kasvaa.
Kaikki kirjat, mitä minä olen lukenut, sanovat, että D2 on etenevä sairaus. Kerran alkanutta tautia ei voi parantaa. Se voidaan kuitenkin saada pidettyä pitkiäkin aikoja oireettomana.
Mene hyvä ihminen lääkäriin, jos asia sinua huolettaa. Ei täältä kannata tuollaisia kysellä. Monet vastaajista tarkoittavat hyvää mutta suuri osa vastauksista on aivan yhtä tyhjän kanssa ja osa vastaajista, kuten joku tuossa mainitsikin, tarvitsisi selkeästi ainakin psykiatrista konsultaatiota ellei lääke- tai laitoshoitoakin. Kingi
>>Munuaisarvot ovat lähellä ylärajaa, ollu jo pari vuotta, ei kuitenkaan viitearvojen ulkopuolella.
>>Mitä se voi merkitä?
Se merkitsee vain sitä, että et ymmärrä asiasta mitään. Et kai tiedä, mikä yläraja on ja mitä se merkitsee. Varmaa on kuitenkin, ettei se merkitse munuaisten tuhoutumista.
Se merkitsee aluksi pientä vuotoa munuaisissa, ja sitä sanotaan mikroalbuminuriaksi. Minullakin on sellaista, mutta ei se paljon huolestuta.
Eräät lääkkeet parantavat sitä tilaa. Sellainen on Enalapril ja luultavasti myös Irbesartan. Kyllä lääkärit ne tietää. Ne on korkean verenpaineen lääkkeitä.
Mikroalbuminuria kehittyy vuosien mittaan ehkä pahemmaksi, mutta se on aika hidasta. Voi kulua 20 vuotta, ennenkuin se on huonompaa. En minä siitä tiedä, eikä kukaan tiedä varmasti. Täytyy hoitaa sitäkin asiaa.
Netistä löytää enemmän tietoja, ainakin jos lukee englantia.