http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
”Menossa ei ole kuntien ja kuntapalveluiden alasajo. Kuntien käytettävissä olevat varat kasvavat tästä eteen päinkin.”
Hallituksen seminaarit kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi ovat käynnistyneet. Tietoa on jaettu ja herroja on päästy haukkumaan.
Seminaarit jatkuvat. Kuntaväen terveisiä merkitään muistiin. Aikanaan palaute johtaa päätöksiin.
Samaan aikaan kuntakentällä näyttää leviävän paniikki. Kuntaliitoshankkeita rakennellaan toisin paikoin nyt kuin liukuhihnalta. Esimerkiksi suuressa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa ei kohta taida olla kuntaa, joka ei olisi jo mukana jonkun tason liitosneuvotteluissa tai jota ei olisi ainakin julkisuudessa näyttävästi kosittu.
Kiire on turhaa. Siihen sopii harvinaisen hyvin vanhan suomalaisen sananlaskun viisaus siitä, mitä hätäilemällä saadaan aikaan.
Kiirettä ja nopeita omia toimia ei tarvitse perustella ainakaan ajatuksella, että ”Helsingistä joka tapauksessa sanotaan, miten kunnat liitetään toisiinsa”. On aivan selvää, että ainakaan nykyinen hallitus ei tee pakkoliitoksia. Sellaisesta ei ole sovittu hallitusohjelmassa, eikä mikään hallituspuolue kannata niitä.
Viimeinen lukko tälle ajatukselle on kuntaministeri Hannes Manninen. Ilman häntä kuntarakenne-esityksiä ei tule. Eikä hän lupauksensa mukaisesti pakkoliitosehdotuksia anna.
Paniikkiin ei ole syytä siksikään, että eihän nyt menossa ole mikään kuntien ja kuntapalveluiden alasajo! Kuntien käytettävissä olevat varat kasvavat tästä eteen päinkin. Mutta palvelurakenneuudistusta tarvitaan siksi, että kuntien menojen liian suuri kasvu saadaan leikatuksi ja siten tulevaisuus turvatuksi.
Siksi uudistuksia kunnissa tarvitaan.
Tärkeintä on silloin pohtia, millä tavoin riittävät palvelut voidaan turvata kaikkialla maassa kohtuullisin kustannuksin. Tällöin tarvitaan uusia palvelujen tuottamistapoja, kilpailuttamista ja ulkoistamistakin, tilaaja-tuottaja -mallin käyttöönottoa ja laajaa yhteistyötä yli nykyisten kuntarajojen
Kuntaliitoksiakin varmasti syntyy. Niitä tarvitaankin. Esimerkiksi Rovaniemellä kuntaliitos on hyvin perusteltu. Kuntarakenteen muokkaus ei kuitenkaan yksinään ole mikään ratkaisu. Suurempien kuntien muodostuminen voisi auttaa kuntataloutta hetkellisesti, mutta jo muutaman vuoden kuluttua liitoksista syntyvät säästöt olisi syöty.
Siten joku Saimaankaupunki tai suur-Oulu ei ole näidenkään alueiden viisastenkivi. Niissäkin tarvitaan joka tapauksessa palvelujen tuottamistapojen uudistusta.
Sen pohtimiseen, miten kunkin omalla alueella ja omassa maakunnassa tämä voitaisiin toteuttaa, kannattaa nyt paneutua avoimin mielin.
Se ainakin on selvää, että porkkanarahojen takia ei kuntaliitoksiin pidä suin päin syöksyä.
Porkkanarahoja ei nimittäin käytännössä ole. Tähän tarkoitukseen on osoitettu vain pieni rahamäärä. Jos useita kuntaliitoksia syntyy, rahasta ei ole kenellekään iloa.
Jos olisin kunnallispäättäjä, suhtautuisinkin asiaan ihan rauhallisesti. Perehtyisin hyvin kaikkeen siihen aineistoon, mitä hallitus esittelee. En kiirehtisi ottamaan heti kantaa. Keskustelisin ja kuuntelisin.
Ajattelisin erityisesti tavallisen veronmaksajan asemaa ja hänen odotuksiaan. Ne koskevat arkipäivän asioiden sujumista. Niissä ei osata oikein filosofoida kunnallisesta itsehallinnosta. Kuntarajakin voi olla yhdentekevä. Keinotekoista kilpailua naapurin kanssa hän ei varmastikaan halua.
Ja siitä veisaisin viis, minkälaisia kuntarajoja julkinen sana piirtelee. Ideoita toimituksista sinkoilee, se on selvä. Toimittajien tärkeimpiä tehtäviä on uuden ideointi. Mutta nämä ideat syntyvät kirjoituspöytien ääressä ja usein kokonaan aivan vailla omakohtaista kunnalliselämän tuntemusta.
Vielä muuan huomio vilkkaasta keskustelusta. Kuntajohtajat ovat olleet siinä mukana hyvin aktiivisesti. He ovat kirjoittaneet, ja heiltä on kysytty.
Kuntien ja kaupunkien johtajilla on sananvapautensa. He ovat kunnallisia asiantuntijoita.
Kehotan silti luottamusväkeä ryhdistäytymään. Valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat ovat hierarkiassakin kunnan- ja kaupunginjohtajan edellä. Heillä on siten myös velvollisuus käyttää kunnan ääntä. Ei voi olla oikein, jos palkkajohtaja edustaa yhteisöään omilla mielipiteillään.
Mutta asia on niinkin, että valta – myös sanomisen valta – odottaa, että sitä joku käyttää. Jos kunnanjohtajalle tämä valta annetaan, niin...
Omat koordinaattini uudistuksille ovat aika selvät: miten palvelut turvataan ja miten demokratia säilyy. Kolmas välttämätön reunaehto on, että nykyiseen tapaan ei voida kauan jatkaa.
Juha Mauno
”Menossa ei ole kuntien ja kuntapalveluiden alasajo. Kuntien käytettävissä olevat varat kasvavat tästä eteen päinkin.”
Hallituksen seminaarit kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi ovat käynnistyneet. Tietoa on jaettu ja herroja on päästy haukkumaan.
Seminaarit jatkuvat. Kuntaväen terveisiä merkitään muistiin. Aikanaan palaute johtaa päätöksiin.
Samaan aikaan kuntakentällä näyttää leviävän paniikki. Kuntaliitoshankkeita rakennellaan toisin paikoin nyt kuin liukuhihnalta. Esimerkiksi suuressa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa ei kohta taida olla kuntaa, joka ei olisi jo mukana jonkun tason liitosneuvotteluissa tai jota ei olisi ainakin julkisuudessa näyttävästi kosittu.
Kiire on turhaa. Siihen sopii harvinaisen hyvin vanhan suomalaisen sananlaskun viisaus siitä, mitä hätäilemällä saadaan aikaan.
Kiirettä ja nopeita omia toimia ei tarvitse perustella ainakaan ajatuksella, että ”Helsingistä joka tapauksessa sanotaan, miten kunnat liitetään toisiinsa”. On aivan selvää, että ainakaan nykyinen hallitus ei tee pakkoliitoksia. Sellaisesta ei ole sovittu hallitusohjelmassa, eikä mikään hallituspuolue kannata niitä.
Viimeinen lukko tälle ajatukselle on kuntaministeri Hannes Manninen. Ilman häntä kuntarakenne-esityksiä ei tule. Eikä hän lupauksensa mukaisesti pakkoliitosehdotuksia anna.
Paniikkiin ei ole syytä siksikään, että eihän nyt menossa ole mikään kuntien ja kuntapalveluiden alasajo! Kuntien käytettävissä olevat varat kasvavat tästä eteen päinkin. Mutta palvelurakenneuudistusta tarvitaan siksi, että kuntien menojen liian suuri kasvu saadaan leikatuksi ja siten tulevaisuus turvatuksi.
Siksi uudistuksia kunnissa tarvitaan.
Tärkeintä on silloin pohtia, millä tavoin riittävät palvelut voidaan turvata kaikkialla maassa kohtuullisin kustannuksin. Tällöin tarvitaan uusia palvelujen tuottamistapoja, kilpailuttamista ja ulkoistamistakin, tilaaja-tuottaja -mallin käyttöönottoa ja laajaa yhteistyötä yli nykyisten kuntarajojen
Kuntaliitoksiakin varmasti syntyy. Niitä tarvitaankin. Esimerkiksi Rovaniemellä kuntaliitos on hyvin perusteltu. Kuntarakenteen muokkaus ei kuitenkaan yksinään ole mikään ratkaisu. Suurempien kuntien muodostuminen voisi auttaa kuntataloutta hetkellisesti, mutta jo muutaman vuoden kuluttua liitoksista syntyvät säästöt olisi syöty.
Siten joku Saimaankaupunki tai suur-Oulu ei ole näidenkään alueiden viisastenkivi. Niissäkin tarvitaan joka tapauksessa palvelujen tuottamistapojen uudistusta.
Sen pohtimiseen, miten kunkin omalla alueella ja omassa maakunnassa tämä voitaisiin toteuttaa, kannattaa nyt paneutua avoimin mielin.
Se ainakin on selvää, että porkkanarahojen takia ei kuntaliitoksiin pidä suin päin syöksyä.
Porkkanarahoja ei nimittäin käytännössä ole. Tähän tarkoitukseen on osoitettu vain pieni rahamäärä. Jos useita kuntaliitoksia syntyy, rahasta ei ole kenellekään iloa.
Jos olisin kunnallispäättäjä, suhtautuisinkin asiaan ihan rauhallisesti. Perehtyisin hyvin kaikkeen siihen aineistoon, mitä hallitus esittelee. En kiirehtisi ottamaan heti kantaa. Keskustelisin ja kuuntelisin.
Ajattelisin erityisesti tavallisen veronmaksajan asemaa ja hänen odotuksiaan. Ne koskevat arkipäivän asioiden sujumista. Niissä ei osata oikein filosofoida kunnallisesta itsehallinnosta. Kuntarajakin voi olla yhdentekevä. Keinotekoista kilpailua naapurin kanssa hän ei varmastikaan halua.
Ja siitä veisaisin viis, minkälaisia kuntarajoja julkinen sana piirtelee. Ideoita toimituksista sinkoilee, se on selvä. Toimittajien tärkeimpiä tehtäviä on uuden ideointi. Mutta nämä ideat syntyvät kirjoituspöytien ääressä ja usein kokonaan aivan vailla omakohtaista kunnalliselämän tuntemusta.
Vielä muuan huomio vilkkaasta keskustelusta. Kuntajohtajat ovat olleet siinä mukana hyvin aktiivisesti. He ovat kirjoittaneet, ja heiltä on kysytty.
Kuntien ja kaupunkien johtajilla on sananvapautensa. He ovat kunnallisia asiantuntijoita.
Kehotan silti luottamusväkeä ryhdistäytymään. Valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat ovat hierarkiassakin kunnan- ja kaupunginjohtajan edellä. Heillä on siten myös velvollisuus käyttää kunnan ääntä. Ei voi olla oikein, jos palkkajohtaja edustaa yhteisöään omilla mielipiteillään.
Mutta asia on niinkin, että valta – myös sanomisen valta – odottaa, että sitä joku käyttää. Jos kunnanjohtajalle tämä valta annetaan, niin...
Omat koordinaattini uudistuksille ovat aika selvät: miten palvelut turvataan ja miten demokratia säilyy. Kolmas välttämätön reunaehto on, että nykyiseen tapaan ei voida kauan jatkaa.
Juha Mauno
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.