Ensiksi huomautus ylläpidolle: mielestäni on perusteltua, että tämä tiedote saa olla sdp:n ja keskustan saiteilla. Pyydän lukemaan pitemmälle, niin ymmärrätte!
Viime vuosisadan kaksi merkittävintä valtiomiestä meillä olivat Väinö Tanner ja Urho Kekkonen. Mainitsen tässä järjestyksessä siksi, että Tannerin ura alkoi aikaisemmin ja oli pitempi kuin Kekkosen. Tannerin poliittinen ura kesti 60 vuotta ajalla 1907-63, Kekkosen ”vain” 45 vuotta ajalla 1936-81. Yhteistä aikaa politiikassa miehillä oli vajaat 30 vuotta.
Tannerin merkitystä maallemme voidaan pitää myös suurempana kuin Kekkosen, sillä olihan hän suurimpia vaikuttajia, monen mielestä suurin, maamme kohtalokkaimmissa vaiheissa, vapaussodan ja viime sotiemme aikoina, jolloin Kekkosen vaikutus oli vielä varsin vähäinen.
Tanner oli 1920-30 luvuilla kolme kertaa puolueensa presidenttiehdokkaana ja kaksissa vaaleissa hän sai ensimmäisessä äänestyksessä selvästi eniten ääniä, mutta ”pelin politiikalla” hänet aina pudotettiin pois viimeisestä ja ratkaisevasta äänestyksestä. Vielä neljännen kerran hänellä olisi ollut mahdollisuus asettua puolueensa ehdokkaaksi vuoden 1956 vaaleissa. Sdp:n ehdokasasettelussa jouduttiin äänestämään, ja Tanneria kannatti 99 ja Fagerholmia 97 menettelytapavaliokunnan jäsentä. Mutta kun Tanner oli asettanut ehdokkaaksi suostumisensa ehdoksi huomattavan enemmistön kannatuksen, presidenttiehdokkaaksi jouduttiin valitsemaan Fagerholm, joka sitten yhdellä äänellä hävisi Kekkoselle.
Miten olisikaan käynyt, jos hänen vastaehdokkaanaan olisi ollut Tanner? Hyvin todennäköisesti hän olisi saanut porvaripuolelta kannatusta enemmän kuin Fagerholm, ja siten ”lyönyt” Kekkosen ja tullut valituksi presidentiksemme. Miten siitä olisi seurannut? Joidenkin mielestä olisimme säästyneet paljolta pahalta, joidenkin toisten mielestä meille olisi käynyt huonosti.
Olen laittanut historian saitille viimeisimmän ”suurtyöni” Tanner vs. Kekkonen, jossa noita kahta vuosisadan merkittävintä valtiomiestä käsitellään vastakkain yhteensä kuudessatoista osassa, yli sadalla käsikirjoitussivulla. Johdannon lukaiseminen antaa käsitystä siitä, mistä käsittelyssä on kysymys.
Tietenkin laitan linkin kirjoitukseeni sekä keskustan että sosialidemokraattien saiteille, koska kyseessä ovat noiden puolueiden suurimmat miehet, sellaiset merkkipaalut, jotka edelleen suuresti viitoittavat kyseisten puolueiden politiikkaa.
Mahdollisia vastineita kommentoin vain parina seuraavana päivänä, koska sen jälkeen olen matkoilla.
Tässä linkki ”suurtyöhöni”:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000011234681
Viime vuosisadan kaksi merkittävintä valtiomiestä meillä olivat Väinö Tanner ja Urho Kekkonen. Mainitsen tässä järjestyksessä siksi, että Tannerin ura alkoi aikaisemmin ja oli pitempi kuin Kekkosen. Tannerin poliittinen ura kesti 60 vuotta ajalla 1907-63, Kekkosen ”vain” 45 vuotta ajalla 1936-81. Yhteistä aikaa politiikassa miehillä oli vajaat 30 vuotta.
Tannerin merkitystä maallemme voidaan pitää myös suurempana kuin Kekkosen, sillä olihan hän suurimpia vaikuttajia, monen mielestä suurin, maamme kohtalokkaimmissa vaiheissa, vapaussodan ja viime sotiemme aikoina, jolloin Kekkosen vaikutus oli vielä varsin vähäinen.
Tanner oli 1920-30 luvuilla kolme kertaa puolueensa presidenttiehdokkaana ja kaksissa vaaleissa hän sai ensimmäisessä äänestyksessä selvästi eniten ääniä, mutta ”pelin politiikalla” hänet aina pudotettiin pois viimeisestä ja ratkaisevasta äänestyksestä. Vielä neljännen kerran hänellä olisi ollut mahdollisuus asettua puolueensa ehdokkaaksi vuoden 1956 vaaleissa. Sdp:n ehdokasasettelussa jouduttiin äänestämään, ja Tanneria kannatti 99 ja Fagerholmia 97 menettelytapavaliokunnan jäsentä. Mutta kun Tanner oli asettanut ehdokkaaksi suostumisensa ehdoksi huomattavan enemmistön kannatuksen, presidenttiehdokkaaksi jouduttiin valitsemaan Fagerholm, joka sitten yhdellä äänellä hävisi Kekkoselle.
Miten olisikaan käynyt, jos hänen vastaehdokkaanaan olisi ollut Tanner? Hyvin todennäköisesti hän olisi saanut porvaripuolelta kannatusta enemmän kuin Fagerholm, ja siten ”lyönyt” Kekkosen ja tullut valituksi presidentiksemme. Miten siitä olisi seurannut? Joidenkin mielestä olisimme säästyneet paljolta pahalta, joidenkin toisten mielestä meille olisi käynyt huonosti.
Olen laittanut historian saitille viimeisimmän ”suurtyöni” Tanner vs. Kekkonen, jossa noita kahta vuosisadan merkittävintä valtiomiestä käsitellään vastakkain yhteensä kuudessatoista osassa, yli sadalla käsikirjoitussivulla. Johdannon lukaiseminen antaa käsitystä siitä, mistä käsittelyssä on kysymys.
Tietenkin laitan linkin kirjoitukseeni sekä keskustan että sosialidemokraattien saiteille, koska kyseessä ovat noiden puolueiden suurimmat miehet, sellaiset merkkipaalut, jotka edelleen suuresti viitoittavat kyseisten puolueiden politiikkaa.
Mahdollisia vastineita kommentoin vain parina seuraavana päivänä, koska sen jälkeen olen matkoilla.
Tässä linkki ”suurtyöhöni”:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000011234681
Vastaukset 4
Vanhimmat
juutalaisen ja kristityn heppiä!!
Korhonenkin on uskaltautunut tälle saitille?
toista kertaa uskalla, katsotaan?
ja käytämme parempia lähteitä kuin sinua. Tannerin jutut oli kuin sinun vanhan miehen voimatonta ärinää.