Taas hajoaa pää. 27 vuotta ja ihmissuhteita vastakkaiseen sukupuoleen ei käytännössä ole. Oma maailmankuvan mukaan seksi on naisten valtaa ja ihmisoikeus. Ihmisyyden tunnustamista. Minä en siis ole ihminen. Ja toisaalta, se on vain geeniemme jatkuvuuden tae. Haluaisi kokea hellyyttä, mutta silti se tuntuu ajatuksena vastenmieliseltä. Ja tiedostaa tämän ikäisenä näillä "ansioilla" olevansa täysin tuhoon tuomittu. Pää hajoaa. Lääkitystä vain nostetaan. Ei sen puoleen, nyt kun huomasin 60 milligramman seronilin vaikuttaneen tuohon fyysiseen puoleen olen tyytyväinen. Vielä, kun jotenkin pystyisi tämän kaiken tavoittamaan ilman lääkkeitä. Kun olisi elämän "suuri rakkaus". Kun joku hyväksyisi. Ei, turhaan whinetän.
Taas hajoaa pää.
AdmiralObserver
4468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...mielenterveys on todella koetuksella tänä hektisenä maailmanaikana..olen törmännyt yhä useampiin nuoriin ihmisiin,joilla on jonkinasteinen mielialalääkitys..se on ihan ok.ainakin minusta..jos muutama nappi auttaa kestämään tätä elämää hieman toiveikkaampana,se ei ole pahasta..perimä ja olosuhteet vaikeuttavat elämässä olemista monesti lisää..toisaalta..jos maailmanaika olisi toinen,tai asuisit vaikka Italiassa,et kokisi itseäsi ehkä noin..silloin ja siellä,siis Italiassa asuvat pojat kotona naimisiin menoon asti../ja kokemuksena seksuaalisuus,en lukenut niistä,mutta se herää kun on sen aika.. olet varmaan tietoinen ja miettinyt miksi elät äitisi kanssa..se ei kuulu minulle..mutta jos on läheisriippuvuus suhde..kannattaisi ajatella omaa itsenäistymistään ja hakea siihen tukea..sinä olet yksi nuorista,joita tiedän kokevan samankaltaisia tuntemuksia..ota rauhallisesti ja pyri äidin helmasta pois,jos se on mahdollista..lämpimin terveisin TR.täti-ihminen
Syön lääkkeitä, jotta voin jatkaa työssäni ja olemassaoloani. Tosin tämä syksy osoittaa "aikani loppumista" mitä olen terveydenhoitajalle puhunut jo viimeiset viisi vuotta.
Elän sen vuoksi äitini kanssa, että omistan nyt puolet tästä maatilasta. Normaalia maaseudulla. En voi ymmärtää miksi aina nuoret haluavat pois kotoa ja sitten kuitenkin ovat vähemmän tai enemmän riippuvaisia kodista. Parasta olla rehellinen. Kiitos kuitenkin huomiosta.
en osannut lainkaan heti huomioida,että maalla asia on toisenlainen jos omistaa maata...:D..LR. tuli vain mieleeni,koska itse olen läheisriipuvainen..ollut..en tiedä voiko siitä parantua,mutta äiti on ollut maan povessa jo yli 20v.mutta siirrän sitä aina johonkin..tai..nyt kyllä uskon parantuneeni,niinkuin vain voi..mitä tarkoitat "aikasi loppumisella"?ÄLÄ LUOVUTA..jos henkisestä kivusta on kyse..varmasti löytyy apu...niinkuin minullekin on löytynyt..silti ei serotonini vajaus ei ole vieras vieläkään...masennus on kurja juttu..se kun vie kaiken voiman...toivon sinulle sitä ihmettä,jota kaipaat ja odotat..olipa se mikä tahansa...
>en osannut lainkaan heti huomioida,että maalla >asia on toisenlainen jos omistaa >maata...:D..LR.
Tyypillinen asia mikä unohdetaan. Tietysti olisihan sitä voinut lähteä jos olisi oikeasti halunnut. Tämä on hyvä paikka asua ja elää. Olisi jopa lapsien kannalta.
>mitä tarkoitat "aikasi loppumisella"?ÄLÄ >LUOVUTA..jos henkisestä kivusta on >kyse..varmasti löytyy apu...niinkuin minullekin >on löytynyt..silti ei serotonini vajaus ei ole >vieras vieläkään...masennus on kurja juttu..se >kun vie kaiken voiman...toivon sinulle sitä >ihmettä,jota kaipaat ja odotat..olipa se mikä >tahansa...
Asia mikä on oleellisin ongelmissani. Tällä kokemuksella elämä on ohi. Olen puhunut sitä terveydenhoitajalle jo viisi vuotta. Nyt alkaa todella tuntua siltä. Tämä syksy on ollut kaikkein pahin. Tuskin pystyn itseäni tappamaan, mutta luulenpa että jossain vaiheessa "mielenterveys" vain lähtee. Ei pysty enää jokapäiväiseen työhönsä / elämään. Tulee "oikein vanhan ajan seko" kun tajuaa todellisen tilansa. Mutta siihen asti tehdään niin paljon työtä kun voidaan. Ja unelmoidaan paremmasta.