Mites on VL-opin mukaan tällaisen tilanteen oikeellisuus? henkilö X (vl) tulee henkilön Y (vl) luo kertomaan että on erehtynyt huoruuden syntiin jonkun muun kanssa ja pyytää tekojaan anteeksi. Henkilö Y saarnaa asian anteeksi ja myöntää sitten itkien, että on samaan langennut itsekin ja pyytää puolestaan sitä anteeksi. Onko ok? Entäpä, jos sama molemmilla jatkuu, eli lankeilevat samaan uudestaan ja toisiltaan sitten asioita anteeksi pyytävät. Onko edelleen ok?
On toki niin että kukaan ei ole synnitön joten syntinen ihminenhän synnit aina anteeksi saarnaa mutta miten tällainen tapaus, jossa tavallaan anteeksipyyntö helpottuu kun tietää että toisella on samanlaisia lankeemuksia, niin ei tarvi tuntea itseään yhtä huonoksi kuin joltain muulta pyytäessä?
On toki niin että kukaan ei ole synnitön joten syntinen ihminenhän synnit aina anteeksi saarnaa mutta miten tällainen tapaus, jossa tavallaan anteeksipyyntö helpottuu kun tietää että toisella on samanlaisia lankeemuksia, niin ei tarvi tuntea itseään yhtä huonoksi kuin joltain muulta pyytäessä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
...hakeutua sellaisella ihmisellä, jolla on jo toinen jalka maailmassa, hyvinkin sellaisen veljen, tai sisaren kanssa keskusteluun, jolla on uskonelämä aivan terveellä pohjalla.
Minusta se on hyvä lähtökohta. Miten lähes sokea taluttaa toista lähes sokeaa, aika vaikeaa se on.
...niin hänelle tapahtuu laupeus. Siis tunnustaa synnin ja hylkää sen. Onnellinen hän, ken on saanut voiman voittaa häpeänsä ja tunnustaa tällaisen synnyn.
Ihminen ei tunnusta syntiään, ellei sydämessä sijaa saanut Jumalan Sana häntä siihen kehoita, tai (lain kautta) jopa pakota.
Kummallinen ja absurdi ajatus tuo jonka ".parempi..." viestistä luin, että tunnustajan kärsimys ja häpeä helpottuisivat tutulle tunnustettaessa. Ja tuon kaltainen puhe syntien tunnustamisesta pitää sisällään ensiksikin sellaisen ajatuksen, että mitä enemmän ruumis kärsii syyllisyyttä ja häpeää, sen varmemmin hän paranee taudistaan. Samaisesta kirjoituksesta tulee mieleen, että kirjoittaja on niin syvällä tekojen opissa, että kärsimyksen maaralla aivan kuin sovitetaan osa syntiä, ja siksi syntiin joutuneen kärsimyksen tulee olla mahdollisimman suuri.
Näin tietenkin vihollinen haluaakin, että häpeän kynnys olisi riittävän korkea, jolloin ihminen ei enää voisi tunnustaa syntiään, vaan kärsisi saatanan kourissa syyllisyyttä ja häpeää, joutuen lopulta epäilyksien syövereihin ja jopa loppuviimeksi luopumaan syntiensä vuoksi uskostaan.
Vanhoillislestadiolainen ilmapiiri on niin kovin sairas, että jos syntiin joutunut ei itse ymmärrä kieltää uskoaan, niin he tekevät sen porukalla, erottamalla syntiä tehneen yhteisöstään.
Tällainen lakihenkinen tuomitseva ja paheksuva käytös syntistä kohtaan osoittaa sen, miten rakkaudeton ja julma yhteisö se on.
Syntien tunnustamista pitäisi rakastavassa yhteisössä nimenomaan kaikin keinoin helpottaa, osoittamalla syntiselle (ei synnille) rakkautta armollisuutta ja hyväksyntää, niin että hän voisi mahdollisimman helposti tunnustaa syntinsä, pelkäämättä hylätyksi tuloa.
jos vilpittömästi katuu ja pyytää syntejään anteeksi,
niin Taivaan Isä on luvannut ja myös antaa anteeksi kaikki synnit ja rikkomukset.
Ja lukumääräähän ei ole rajattu.
Mehän olemme heikkoja uskossamme, alttiina synnille ja haavoittuvaisia.
Mutta,
jos vilpillisellä mielellä pyytää anteeksiantoa ja tarkoituksena on nollata syntilista
ja taas mennä tekemään rikkomuksia,
niin tämä ei ole Jumalan tarkoitus tai mielen mukaista toimintaa.
Siinä kun on vilppi ja viekkaus mukana.
näille kahdelle helposti yhteinen synnin luvallisuus, synnin tekoa voidaan jatkaa, kun on "automaatti", joka antaa anteeksi. Vaarana on se, ettei huoruutta enää jakseta pitää syntinä ja panna pois. Toinen ongelma on se, että on rikottu omia puolisoita vastaan. Näiltä lähinnä pitäisi pyytää anteeksi. PARANNUKSEN tekohan tarkoittaa sitä, että hylätään syntielämä, tehdään muutos, elämänparannus. Mainitsemassasi tapauksessa syntielämä tavallaan saa jatkua. Jeesuskin sanoi syntiselle naiselle, mene äläkä ENÄÄ syntiä tee.
On turhaa touhua kaataa tyhjästä astiasta toiseen tyhjään astiaan ja sitten taas toiseen. Ei siitä kumpikaan kostu. Mutta jos toisessa on pisarakin nestettä, niin siitä riittää toiseenkin astiaan. (Muista kuitenkin vertaus viisaista ja tyhmistä neitsyistä.)
Aina silloin tällöin on tarpeen hakea "täydennystä" elämän veden virroilta. Katuvalle syntiselle on Jumalan valtakunnassa aina annettu kaikki synnit anteeksi. Ihmisen ei tarvitse pohtia sitä, onko katumus aitoa; Jumala näkee sydämeen.
Luuletko sinä omasta astiastasi jotakin ammentavasi toisen astiaan? On pimeitä juttusi totta vieköön. Et tunne Jumalan sanaa vissiin lankaan. Ei totisesti ole köyhästä toisen köyhän ruokkijaksi!!!
Jeesus Kristus (ei ihmiset) on elämän leipä joka on tullut taivaasta ihmisten ravinnoksi.
Joka uskoo, ja Kristukseen Kastetaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, hän saa kaikki synnit anteeksi ja matkalle oppaakseen Pyhän Hengen. Hän pelastuu Jeesuksessa Kristuksessa taivaaseen, ollen puettuna Kristuksen vanhurskauden vaatteella.
Kristus ei ole sentähden tullut taivaasta ja ottanut ihmisluontoa, ei myöskään sen vuoksi kuollut ristillä tai noussut kuolleista ja astunut taivaaseen, että hän jättäisi meidät kurjuuteen ja onnettomuuteen tänne maan päälle, vielä vähemmän maan alle, hautaan ja kuolemaan katoavaisuuden ja matojen saaliiksi, vaan lunastaakseen meidät kaikesta pahasta ja ottakseen meidät luokseen iankaikkiseen taivaalliseen valtakuntaansa.
Me emme ole myöskään *kastetuita* ja kristittyjä ja kuule evankeliumia sitä varten, että jäisimme iankaikkisesti tähän vihamieliseen ja murheelliseen maailmaan, vaan sitä varten, että pääsisimme toiseen elämään ja olemiseen, jossa ei tarvitse syödä ja juoda, ei nähdä vaivaa ja tehdä työtä, kärsiä ja murehtia, kuolla ja mädätä.
Koska me siis olemme ....
*lunastetut Kristuksen kalliilla verellä*, ...
*uudestisyntyneet kasteessa hänen riemullisen kuolleista ylösnousemuksensa kautta* ...
ja evankeliumin kautta kutsutut elävään toivoon, katoamattomaan, saastuttamattomaan ja turmelemattomaan pefintöön, joka on taivaassa säilytettynä meitä varten (1. Piet. 1:3 - 4)
— niin tuIee meidän myös iloisina ja hyvässä turvassa odottaa tätä toivoa.
Kyllä vertaus oli poimittu Raamatusta.
Siinä se järjelle käsittämätön asia, köyhä voi ruokkia köyhän hengellisellä leivällä.
Vain Krisytuksen ruumiilla ja verellä voi ruokkia, mutta ei koyhän omillaa antimilla.
Joh. 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, ...
sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
Joh. 6:58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. ...
Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
Joh. 6:59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.
Joh. 6:60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat:
"Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
Joh. 6:61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ...
"Loukkaako tämä teitä?
Joh. 6:62 Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
Joh. 6:63
- Henki on se, joka eläväksi tekee;
- ei liha mitään hyödytä.
Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut,
- ovat henki ja
- ovat elämä.
Joh. 6:64 Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
Joh. 6:65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ...
- ellei minun Isäni sitä hänelle anna."
Joh. 6:66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.