Täällä on keskusteltu lestadiolaisuudesta kesästä 2003 alkaen. Palstan arkisto kuitenkin päättyy kesäkuuhun 2004. Hävitetäänkö kaikkein vanhimmat keskustelut vai siirtyvätkö ne jonnekkin, mistä niitä ei kuka tahansa pääse lukemaan ?
Olen seurannut palstaa alusta asti ja joskus kirjoitellutkin, mutta pääasiassa kuitenkin lukenut.
Nyt kysyisin, eikö elämäntarinat sovi palstaan.
Mielestäni nämä kuivat ja yksitoikkoiset kinastelut eivät rakenna ketään.
Sen sijaan elämäntarinat ovat mukavaa ja tervetullutta vaihtelua.
On hauskaa lukea, kun joku joskus innostuu kertomaan lestadiolaisesta elämästään avoimesti.
Sellaista tapahtuu harvoin ja toivoisi, että kun joku innostuu kuvailemaan sitä arkipäiväistä uskonelämää, sen sallittaisiin olla palstalla, vaikka siinä ei varsinaisesta keskustelusta oliskaan kysymys.
Nyt äskettäin oli joku innostunut kertomaan seuroissa käynnistä, mutta se ei saanut olla palstalla, koska siinä oli kerrottu liiankin avoimesti seuratapahtumista.
Odottaisi, että enemmän kerrottaisiin siitä, millaista se uskovaisen elämä oikein on ja suoraan, ilman sensurointia.
Isoilla perheenäideillä riittäisi varmasti kertomista kamppailusta 15 lapsisen joukon kanssa.
Samoin vanhoilla piijoilla ja poijilla olisi kertomista, miten elävät ilman puolisoa.
Joku voisi kertoa, kuinka hyvin on onnistunut uskonelämässään ja miten tuli Jumalan lapseksi.
Joku vosi kertoa toisenlaisen tarinan, miten luopui uskosta ja mikä siihen oli syynä.
Joku uskosta luopunut voisi kuvailla, miten naimisiinmeno epäuskoisen kanssa on mennyt ja kuinka seurakunta piti sen takia jättää.
Tälläisiä elämäntarinoita palsta voisi olla täynnä. Ne voisi olla voimavarana ja rohkaisuina erilaisissa uskonelämän tilanteissa oleville, miten on selvitty vaikeista tilanteista eteenpäin.
Kuinka intiimejä kertomukset voi olla, sen päättää palstanvalvoja.
Kuitenkin kyllästyttää lukia samoja lässytyksiä ehkäisyistä, tupakoista, ainoasta oikeasta uskosta, syntien saamisesta itsekseen anteeksi,Kickin vuodatuksista, jne.
Mikä on Moppi kantasi elämäntarinakirjoittajiin,.
Millaisia niiden tulisi olla, jotta voisit ne antaa olla palstalla.
Olen seurannut palstaa alusta asti ja joskus kirjoitellutkin, mutta pääasiassa kuitenkin lukenut.
Nyt kysyisin, eikö elämäntarinat sovi palstaan.
Mielestäni nämä kuivat ja yksitoikkoiset kinastelut eivät rakenna ketään.
Sen sijaan elämäntarinat ovat mukavaa ja tervetullutta vaihtelua.
On hauskaa lukea, kun joku joskus innostuu kertomaan lestadiolaisesta elämästään avoimesti.
Sellaista tapahtuu harvoin ja toivoisi, että kun joku innostuu kuvailemaan sitä arkipäiväistä uskonelämää, sen sallittaisiin olla palstalla, vaikka siinä ei varsinaisesta keskustelusta oliskaan kysymys.
Nyt äskettäin oli joku innostunut kertomaan seuroissa käynnistä, mutta se ei saanut olla palstalla, koska siinä oli kerrottu liiankin avoimesti seuratapahtumista.
Odottaisi, että enemmän kerrottaisiin siitä, millaista se uskovaisen elämä oikein on ja suoraan, ilman sensurointia.
Isoilla perheenäideillä riittäisi varmasti kertomista kamppailusta 15 lapsisen joukon kanssa.
Samoin vanhoilla piijoilla ja poijilla olisi kertomista, miten elävät ilman puolisoa.
Joku voisi kertoa, kuinka hyvin on onnistunut uskonelämässään ja miten tuli Jumalan lapseksi.
Joku vosi kertoa toisenlaisen tarinan, miten luopui uskosta ja mikä siihen oli syynä.
Joku uskosta luopunut voisi kuvailla, miten naimisiinmeno epäuskoisen kanssa on mennyt ja kuinka seurakunta piti sen takia jättää.
Tälläisiä elämäntarinoita palsta voisi olla täynnä. Ne voisi olla voimavarana ja rohkaisuina erilaisissa uskonelämän tilanteissa oleville, miten on selvitty vaikeista tilanteista eteenpäin.
Kuinka intiimejä kertomukset voi olla, sen päättää palstanvalvoja.
Kuitenkin kyllästyttää lukia samoja lässytyksiä ehkäisyistä, tupakoista, ainoasta oikeasta uskosta, syntien saamisesta itsekseen anteeksi,Kickin vuodatuksista, jne.
Mikä on Moppi kantasi elämäntarinakirjoittajiin,.
Millaisia niiden tulisi olla, jotta voisit ne antaa olla palstalla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä ainakin kannattaisin tällaista.Sehän olisi melkein kuin juttelisi tiestä ja matkasta jonkun kanssa. Pikku epäilys vain nakertaa, miten suhtautuvat siihen ne, jotka eivät tätä meidän elämänmalliamme sulata. Saattaisi tuntua tosi pahalle, jos omilla eläntarinoilla pilaillaan ja revitellään. Jokainen voisi kuitenkin harkita eri keinoja, ettei tulisi tunnistetuksi.( Esim. ikää, lasten lukumäärää, työpaikkaa yms. voisi kiertää tai jotenkin suhteessa muuttaa)
Miten toiset
asialliset elämäntarinat ovat tervetulleita tänne!
Tämä foorumi avautui vasta kesäkuussa 2004, joten vain sinne saakka on mahdollista päästä vanhoja kirjoituksia selaamalla. Sitä ennen keskustelu tapahtui Lestadiolaisuus-palstalla.
Taannoinen viisi kertaa poistamani tarina ei keskittynyt suinkaan itse seuratapahtumaan vaan aivan toiseen kohteeseen, mauttomasti ja naista halventavasti. Siksi poistin sen kerran toisensa jälkeen. Itse kukin voi miettiä, miten "rakentava" ja voimia antava se olikaan.
Tekstisi tyylistä päättelen, että olet kyseisen tarinan kirjoittaja. Sinussa on selkeästi kynäilijän "vikaa" - toivon siis, että jatkossa täällä ilmestyvät tarinasi pysyttelevät hyvän maun rajoissa.
"Taannoinen viisi kertaa poistamani tarina ei keskittynyt suinkaan itse seuratapahtumaan"
Kyllä kerta riittäisi. Jos nyt sitäkään tarvitaan; voisihan tekstiin listätä leiman 'EI OLE SERIFFIN MIELEEN'.
Muutoin olen kyllä sitä mieltä, että elämäntarinat, lestadiolaisuuteen liittyminen, siitä eroaminen jne jne olisivat kiinnostavia.
Onko palstan säännöissä sanottu että kirjoitusten on vl näkökulmasta oltava "rakentavia ja voimia antavia"?
Yritin etsiä kohtaa mutten löytänyt...