Onnen löytäminen.....

Löysin talvella elämäni miehen. Vaikeuksia oli alkuun ihan kamalasti. Hän oli varattu, asui satojen kilometrien päässä ja ikäeroakin (vaan 5,5 vuotta) tuli surkuteltua. Tulevaisuus hänen kanssaan tuntui todella vaikealta toteuttaa, vaikka tahdoinkin sitä niin paljon. Aloitimme vain mailikavereina, muuhun ei aluksi mahdollisuutta ollut...
Viestit alkoivat pikku hiljaa olemaan enemmän ja enemmän tunteita täynnä, vaikka olimme nähneet vain kerran. Sitten vihdoin tapasimme. Tunteita oli vaikea pidätellä. Sen tapaamisen jälkeen tiesimme että yhdessä tästä jatketaan. Hän päätti suhteensa tyttöystäväänsä ja vietimme yhdessä aivan loistavan kesän.
Syksyllä hän palasi kotikaupunkiinsa, mutta tapaamme joka viikonloppu. Edessä tuntuu olevan pitkä yhteinen tulevaisuus. Rakastan häntä aivan kamalan paljon. En edes tiedä miten voisin enää olla ilman häntä. Hänen kanssaan on niin hyvä olla ja niin mukavaa. Yhteisiä asioita on paljon ja kaikesta keskustellaan. Riitojakaan ei vielä ole ollut. En edes tiedä mistä hänen kanssaan tulisi riideltyä, jos täytyisi ( =/ ). Tässä on mies jonka kanssa haluan olla koko loppu elämäni. Aivan ihanaa!
Tämän halusin vain kertoa siksi, että tietäisitte että unelmiin kannattaa uskoa ja ei kannata luovuttaa kovin pienestä. Elämäsi kumppani voi olla hyvinkin lähellä! =)