Tulipahan nopeasti todettua, että masentuneiden ei kannata tänne kirjoittaa, koska täällä saa vaan näsäviisaita kommentteja ihmisiltä, jotka eivät tiedä masennuksesta mitään.
Tai korjaan. Ei "vaan". Saa täällä hyviäkin vastauksia, mutta yksikin "sun pitää vaan ottaa ittees niskasta kiinni" on liikaa masentuneelle. Ei jaksais kuulla vittuilua yhtään enempää.
Tänne ei kannata kirjoittaa
prisma
12
1024
Vastaukset
- mie vaan
yhden kirjoitukseesi.
- maukka persuusjätkä
otahan nyt häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!
sun suhteellisuudentajus on mennyt. ota huomioon, että sä oot sairas ja mä en ole! - että...
maukka persuusjätkä kirjoitti:
otahan nyt häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!
sun suhteellisuudentajus on mennyt. ota huomioon, että sä oot sairas ja mä en ole!masentunut ihminen ei ole tyhmä heitä on joka yhteiskuntaluokasta. Teksistäsi saa sen kuvan kun vertailet itseäsi alkup. kirjoittajaan.
Ja tiedätkö todellakin, että olet terve ja, että tulet jatkossakin olemaan terve...? Jatkoja. - prisma
maukka persuusjätkä kirjoitti:
otahan nyt häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!
sun suhteellisuudentajus on mennyt. ota huomioon, että sä oot sairas ja mä en ole!Sanoit viestissäsi jotain fiksuakin.
Kyllä, minä olen sairas. Vakavasti masentuntu. Sitä ei vain kukaan ota huomioon.
Pitäisi elää ja reagoida kuten normaali ihminen. Osata nostaa häntää ja kestää kaikki. Ei saisi suuttua, provosoitumisesta puhumattakaan. Sehän olisi ihan HULLUA.
- Sativa
...kyllä se lopulta taitaa olla niin nimenomaan että ittsetä se elämän halun on löydyttävä, ei sitä kukaan eteen tuo. Itsellä diagnoosina 6 vuotta "keskivaikea masennus" ,yksi suisidi yritys. Nyt elämä on hieman hymyillyt, koska potkin itseäni eteenpäin, sanon joka saatanan aamu että "perkele ämmä, ei tää maailma aina kaada paskaa niskaan" ja kas vain..mä hymyilen useammin kun jätin aivot narikkaan ja aloin elämään!!! Ei tämä toki helppoa ole.
- fghjk
Itsestä se paraneminen lähtee ja myös siitä, että tekee sen eteen töitä esim. terapiassa. Mutta pahinta, mitä masentuneelle voi sanoa, onse, että ota itseäs niskasta kiinni. Kun se ei onnistu, vaikka miten haluaisi! Se vaan syyllistää masentunutta lisää.
- Sativa
fghjk kirjoitti:
Itsestä se paraneminen lähtee ja myös siitä, että tekee sen eteen töitä esim. terapiassa. Mutta pahinta, mitä masentuneelle voi sanoa, onse, että ota itseäs niskasta kiinni. Kun se ei onnistu, vaikka miten haluaisi! Se vaan syyllistää masentunutta lisää.
ihmiset ei tajua asiaa, mutta se on niiden ainut keino edes sanoa jotain.
- prisma
Olet oikeassa siinä, että kaikki on pohjimmiltaan todellakin itsestä kiinni. Ei täällä kukaan voi elää ja ajatella toisen puolesta. Myös monet asiat ovat paljolti tahdonvoiman takana - kuten tapasi potkia itseäsi eteenpäin - ja niinhän se on, että jos jotain haluaa, sen eteen on tehtävä töitä.
Masentuneen ongelma onkin, tietyssä pisteessä eläessään, että ei jaksa. Ei kiinnosta tehdä töitä asioiden eteen. Jokainen ponnistelu tuntuu tyhjältä koska on kokenut pettymyksen niin usein. Ja vaikka välillä ihan oikeasti haluaisi tsempata ja potkia itseensä vauhtia, se ei aina onnistu, ainakaan pitkäksi aikaa. Alamäki on sen verran jyrkkä, että ote lipsuu hyvin helposti.
Ja se, että toiset kehoittavat nostamaan häntää pystyyn, tuntuu vittuilulta, koska kyllä sen tekisi jos vaan voisi. On hemmetti yrittänyt sitä sen sata kertaa, mutta kun se ei vain auta! Ei pysty!
Kun sisällä on tonneittan surua ja vihaa, on se saatava surra ja vihata pois ennen kuin pystyy tsemppaamaan itseään. Surutyölle ei vain tässä yhteiskunnassa anneta aikaa. Pitäs olla jo! Surua pidetään heikkoutena, eikä heikkous ole hyve. Pitäisi olla kova, tunteetonkin, itsekäs oikeissa mittasuhteissa ja osata olla välittämättä kaikesta. Tulee elää järjellä, ei tunteella, näin minusta tuntuu.
Mutta ennen kuin ihminen pystyy kovettamaan itseään, siihen saakka tarvitaan toisten tukea, sitä kuuluisaa olkapäätä joka jaksaa ymmärtää ja jaksaa olla läsnä. Jos sitä ei ole, ei elämässä ole mitään muutakaan. - Hugo
prisma kirjoitti:
Olet oikeassa siinä, että kaikki on pohjimmiltaan todellakin itsestä kiinni. Ei täällä kukaan voi elää ja ajatella toisen puolesta. Myös monet asiat ovat paljolti tahdonvoiman takana - kuten tapasi potkia itseäsi eteenpäin - ja niinhän se on, että jos jotain haluaa, sen eteen on tehtävä töitä.
Masentuneen ongelma onkin, tietyssä pisteessä eläessään, että ei jaksa. Ei kiinnosta tehdä töitä asioiden eteen. Jokainen ponnistelu tuntuu tyhjältä koska on kokenut pettymyksen niin usein. Ja vaikka välillä ihan oikeasti haluaisi tsempata ja potkia itseensä vauhtia, se ei aina onnistu, ainakaan pitkäksi aikaa. Alamäki on sen verran jyrkkä, että ote lipsuu hyvin helposti.
Ja se, että toiset kehoittavat nostamaan häntää pystyyn, tuntuu vittuilulta, koska kyllä sen tekisi jos vaan voisi. On hemmetti yrittänyt sitä sen sata kertaa, mutta kun se ei vain auta! Ei pysty!
Kun sisällä on tonneittan surua ja vihaa, on se saatava surra ja vihata pois ennen kuin pystyy tsemppaamaan itseään. Surutyölle ei vain tässä yhteiskunnassa anneta aikaa. Pitäs olla jo! Surua pidetään heikkoutena, eikä heikkous ole hyve. Pitäisi olla kova, tunteetonkin, itsekäs oikeissa mittasuhteissa ja osata olla välittämättä kaikesta. Tulee elää järjellä, ei tunteella, näin minusta tuntuu.
Mutta ennen kuin ihminen pystyy kovettamaan itseään, siihen saakka tarvitaan toisten tukea, sitä kuuluisaa olkapäätä joka jaksaa ymmärtää ja jaksaa olla läsnä. Jos sitä ei ole, ei elämässä ole mitään muutakaan.Järjellä eläminen ei satuta ja tuo suojakuoren. Mutta jokaisen ollessa persoona, niin itse en ainakaan pysty elämään ilman tunteita. Se on vitsaukseni ja myös onneni.
Ei ole aivan kaukaa haettu hokema. "Tunnen, siis elän".
- ikmettele
että saat tuollai ikävällä asenteella, hyvin onnisttuu sultakin provosoituminen
- Hugo
Eikös ne terapeutiksi sano aivan saman asian. Tosin ehkä hieman erilailla. "Ensin pitää tulla toimeen itsensä kanssa ja sitten vasta voi alkaa elämä... itseään ei saa ehdollistaa ja toiseen rakastuminen ja ikävöiminen on lapsellista toimintaa".
Itse en ainakaan purematta niele tuotakaan ja jos masentuneena voisi ottaa itseään niskasta kiinni, niin olisihan se hyvä. Olisiko masentuneelle parasta lääkettä raha? Se toisi ainakin mahdollisuuksia.- wellamo
ei mun terapeutti ainakaan tuollaisia puhu. Kyllä tässä eletään ja halutaan kuolla ,rakastetaan, tunnetaan ja kamppaillaan -kaikkea yhdessä ja välillä erikseen. Ja nimenomaan rakkaiden tuki on terapeuttini mielestä tärkeä juttu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874188Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293163No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452340- 351348
- 10929
- 134921
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11770