En tajua tätä....

Tavoittelemattomissa kirjoitti:

toivottavasti autatte mua... yks mun ikäne poika... se oli ollu viikonlopun ihan kännis. No tavallaan (vaikken koskaa oo sanonu sille oikee mitää. Ei olla ees kavereita) sitt suutuun sille ku rakastan sitä kaiketi ihan liikaa... no sitt ajattelin ett sille sais käydä jotenkin. No siltä murtu sitt myöhemmin jalka. Nyt näin unen. Se huusi mulle jotain. En kuullut mitä. Sitt rupess kuuluun ääntä. Se poika toisteli mun nimeä ja sitt se rupes itkeen. Kattoin sitä ihan hölmistyneenä ja se itki. No sitt yhtäkkiä me oltiin koulus. (Me ei olla samass luokass). Mutta siinä unes me oltiin samas luokas ja se yllätti mut tuijotttelemasta todella monta kertaa. Tuijotin sitä enkä kuullut mitään mitä mulle muuten puhuttiin. Sitten vaikka se kattokin muhun, mutta ei avannut suutansa mä rupesin kuuleen sen äänen. Sen ihanan äänen joka soi mun päässä aina kun ajattelen sitä. Se huusi mun nimeä. Se hoki koko ajan mun nimeä. Ja sitt yhtäkkiä se oli poissa. Mä itkin, itkin ja itkin. Koko luokka katto mua ja mä huusin itkien: Se on poissa! Joku kysyi että kuka on poissa. Mutta mä vaan itkin. Sitte maisema vaihtui taas. Olin joenvarressa. Katsoin veteen ja näin sen pojan kasvot. NE kasvot... ne itki. Kohotin pääni ja nousin seisomaan... ja se poika seiso mun edessä. Me itkettiin molemmat. Sitten mun ystävä ilmestyi jostain ja kysyi miksi itken. Viisasin sitä poikaa ja sanoin: Hän on täällä taas. Se ystävä katsoi mua ja ... se ei nähnyt sitä poikaa. Ojensin käteni koskettaekseni poikaa, mutta poika itki ja sanoi: En ole tässä oikeasti, mutta.... muuta en muista. Loput on täynnä mustaa... Se poika kai katos. En tiedä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä