Kesken opiskelujen..

Opiskelu ei ole mikään este vauvan "hankkimiselle" (omasta kokemuksestani voin kertoa, että lapset saadaan lahjana, niitä ei "hankita" tai "tehdä"). Opiskelut itseasiassa yleensä joustavat jopa paremmin kuin työelämä. Esim. yliopistossa voi opiskella sen verran, mitä vauvan hoidolta ehtii ja jaksaa (tietysti riippuu vähän koulusta). Tietenkin välivuoden pitäminen on suositeltavaa, ihan jo sen takia, että vauva kasvaa ihan uskomattoman nopeasti ja siitä vauva-ajasta kannattaa nauttia ihan rauhassa.

Se, että molemmat vanhemmat opiskelevat, ei ole ollenkaan huono asia sekään. Näin isäkin voi osallistua vauvan hoitoon, minkä aikatauluiltaan ennättää ja myöhemmin vanhemmat voivat vuorotella lapsen kanssa kotona, jolloin lasta ei välttämättä tarvitse viedä hoitoon lainkaan (näin meillä ja monessa muussakin opiskelijaperheessä).

Tottahan se on, että elintaso opiskelijaperheessä on aina heikompi, kuin työssäkäyvässä, mutta ratkaiseeko raha todellakin kaiken? Ei se vauva siitä välitä, onko vaatteet hankittu uutena vai kirpparilta. Eikä tänä päivänä ole ollenkaan varmaa, saako nuori nainen töitä heti valmistumisen jälkeen, vakinaista paikkaa ainakaan. Jos itse olisin jäänyt odottelemaan valmistumista ja vakityötä, saisin odotella pitkästi yli kolmekymppiseksi asti.

Siinä olet ihan oikeassa, että "mies haluaa vauvan" ei todellakaan ole mikään hyvä syy (Ei sillä, etteikö olisi todella tärkeää, että mieskin haluaa vauvan). Kyllä MOLEMPIEN vanhempien pitää haluta LASTA, ja olla valmiita sitoutumaan tähän "projektiin" koko loppuelämäkseen. Eli jos pelottaa ihan hurjasti, on ehkä parempi harkita vielä uudemman kerran...

.... kirjoitti:

Opiskelu ei ole mikään este vauvan "hankkimiselle" (omasta kokemuksestani voin kertoa, että lapset saadaan lahjana, niitä ei "hankita" tai "tehdä"). Opiskelut itseasiassa yleensä joustavat jopa paremmin kuin työelämä. Esim. yliopistossa voi opiskella sen verran, mitä vauvan hoidolta ehtii ja jaksaa (tietysti riippuu vähän koulusta). Tietenkin välivuoden pitäminen on suositeltavaa, ihan jo sen takia, että vauva kasvaa ihan uskomattoman nopeasti ja siitä vauva-ajasta kannattaa nauttia ihan rauhassa.

Se, että molemmat vanhemmat opiskelevat, ei ole ollenkaan huono asia sekään. Näin isäkin voi osallistua vauvan hoitoon, minkä aikatauluiltaan ennättää ja myöhemmin vanhemmat voivat vuorotella lapsen kanssa kotona, jolloin lasta ei välttämättä tarvitse viedä hoitoon lainkaan (näin meillä ja monessa muussakin opiskelijaperheessä).

Tottahan se on, että elintaso opiskelijaperheessä on aina heikompi, kuin työssäkäyvässä, mutta ratkaiseeko raha todellakin kaiken? Ei se vauva siitä välitä, onko vaatteet hankittu uutena vai kirpparilta. Eikä tänä päivänä ole ollenkaan varmaa, saako nuori nainen töitä heti valmistumisen jälkeen, vakinaista paikkaa ainakaan. Jos itse olisin jäänyt odottelemaan valmistumista ja vakityötä, saisin odotella pitkästi yli kolmekymppiseksi asti.

Siinä olet ihan oikeassa, että "mies haluaa vauvan" ei todellakaan ole mikään hyvä syy (Ei sillä, etteikö olisi todella tärkeää, että mieskin haluaa vauvan). Kyllä MOLEMPIEN vanhempien pitää haluta LASTA, ja olla valmiita sitoutumaan tähän "projektiin" koko loppuelämäkseen. Eli jos pelottaa ihan hurjasti, on ehkä parempi harkita vielä uudemman kerran...

Lue lisää

Itse tosiaan opiskelen mutta miehellä on vakituinen työpaikka, suht. joustavakin sellainen eli voi päättää mihin aikaan tulee ja milloin lähtee kunhan tunnit tulevat täyteen.

Välivuosi tosiaan olisi ihan pakko pitää, en jaksaisikaan heti käydä koulua siinä tilanteessa.

Ankara mietintä käynnissä, olisin kyllä ihan valmis perustamaan perheen ja hoitamaan kotia (haaveena juuri tyypillinen "tylsä" kotielämä) mutta suurin murhe on juuri tuo opiskelu.. Mies kyllä haluaa vauvaa todella paljon, onhan hän pari vuotta vanhempikin mutta itse yritän vielä vähän jarrutella.. Mitä tahansa päätämmekin niin toivon, että ratkaisu on oikea (kuulostipa pahalta..). Kyllä lapsen tuleminen on sen verran suuri asia että se saakin mielestäni pelottaa ja sitä on harkittava kunnolla.

Kannattaa sitäkin miettiä että kuka varta vasten haluaa kasvattaa lapsensa tukirahoilla kerta pakko ei ole?
Eikö tuntuisi itsestäänkin paremmalta että kykenee itse elättämään perheensä; opiskelija ei siihen pysty. Verovaroja menee helvetin paljon ihan hukkaan ja monesti itsestä tuntuu että mitä typerempiin kohteisiin, mutta että varta vasten joku elättäisi lapsensa niillä varoilla, kun toisinkin voisi olla?
En ymmärrä.
Musta yksi kypsyyden pistekin on jo se, että ihminen joka haluaa lapsen, YMMÄRTÄÄ odottaa sen verta että saa OMAN elämänsä kuntoon ENNEN lasta, raha mukaanlukien.
Totta on ettei kaiken tarvitse olla uutta ja hienoa, mutta uutta ja hienoakin on kiva olla.
Kuitenkin vaikka kuinka ostaisi käytettynä, kaikkeen menee rahaa; pinnasänky, jatkettava sänky, kylpyamme, vaipat, maidot/ruoat, lääkkeet, lelut, vaatteet, turvakaukalot ja istuimet, rattaat ja vaunut, sitterit, kantoliinat.. Ne maksaa kaikki aika lailla. ;)
Joten siksikin, kannattaisi miettiä asiaa hiukan enemmän ja monelta kantilta eikä vain että mutku mä haluan eikä mua haittaa etten oo valmistunut. Ei kai haittaakkaan sillä rahaa kyllä tulet saamaan, mutta onko ne ihan itse ansaittuja?