Mikä on enää perhe?

Tulin kohdanneeksi viimeviikolla erään vanhan opettajani näkemyksen perheestä. Joku siinä sivussa tuli maininneeksi, että jossain perheessä oli 14 lasta. Opettaja suhtautui asiaan vähän hölmistyneenä, ja sanoi, että eihän se ole enää perhe, vaan jonkunlainen kennelin tyyppinen. Minä aluksi järkytyin ison perheen lapsena, mutta tulin kuitenkin jälkikäteen miettineeksi open käsityksiä. Totta on vääjäämättäkin, että isoissa perheissä lapset jäävät pakostakin pienemmälle huolenpidolle, eikä heidän toimintaansa ole aina kovin helppo kontrolloida. Onhan siinä tietysti ongelmansa, ja saattaa syntyä myöhemmin katkeruutta, kun ei voi saada kaikkea niin helposti. Nykyäänhän lapsen perusvaatimukset lienevät paljon suuremmat kuin muutama vuosikymmen sitten. Minua ei sinänsä kaduta, vaikka tiedänkin, että olen jäänyt monesta paitsi, mutta pakostakin pohdin, että mitä jos asiat olisivat toisin. Mitä mieltä te olette? Onko oikein, että ostaa omilla rahoilla itselleen asioita, jos asuu vielä kotona? Meillä siitä heräsi aina jonkinlaista kateutta, eikä sitä katsottu hyvällä, kun toiset olivat kateellisia.
151248
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 15

Vanhimmat

Olen myöskin ison perheen kasvatti. Sisareni kasvatettiin vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen mukaan, mutta minua ja kolmea muuta veljeäni ei. Minä olin lapsena iloinen isosta perheestäni, mutta jostain syystä ajattelutapa muuttui myöhemmin. Itse olen ihan tyytyväinen nyt kahden lapsen kanssa. On sitä työtä näissäkin...

Äänestä

aika asiaton huomautus. Ehkä hällä on koiria mutta ei lapsia:-))

Äänestä

Omat muksuni olivat kaupungin päiväkodissa, erityisessä sisarusmallisessa. Henkilökuntaa tarvittiin eri-ikäisten mukeloiden hoitamiseen kolme hoitoammattilaista keittäjä. Ja lapset olivat siellä klo 7-16. Missä kodissa päästään tällaiseen hoitosuhteeseen, kun hoitaa pitää 24/7-tapaan, jos muksuja on kennel-tyyliin? Kumma, etteivät viranomaiset puutu asiaan.

Äänestä
  • Tarkennuksena vielä: ao. päiväkodissa lapsia oli saman verran kuin aloittajan esimerkissä.

    Äänestä

  • he hädin tuskin selviävät huumeita ja alkoholia käyttävien, usein perheiden ainokaisten, kanssa. Nuo ovat todellisia ongelmia, joita on harvemmin isoissa vl-perheissä.

    Äänestä

  • Jos perheessä on 14. lasta, niin tuskin ne kaikki ihan tarhaikäisiä on. Osa saattaa olla jo murkkuiässä eivätkä tarvi niin paljon äidin syliä kuin pienet. Osa saattaa olla jo kotoa pois muuttaneita. Missä päiväkodissa päästaään sellaiseen hoitosuhteeseen että äidillä on aikaa lapsille lähes ympärivuorokauden? Kukaan hoitaja ei korvaa koskaan omia vanhempia. Kukaan hoitaja ei tee sitä työtä rakkaudesta.

    Äänestä

  • haloo kirjoitti:

    Jos perheessä on 14. lasta, niin tuskin ne kaikki ihan tarhaikäisiä on. Osa saattaa olla jo murkkuiässä eivätkä tarvi niin paljon äidin syliä kuin pienet. Osa saattaa olla jo kotoa pois muuttaneita. Missä päiväkodissa päästaään sellaiseen hoitosuhteeseen että äidillä on aikaa lapsille lähes ympärivuorokauden? Kukaan hoitaja ei korvaa koskaan omia vanhempia. Kukaan hoitaja ei tee sitä työtä rakkaudesta.

    Juttusi viittaa aika pahasti lapsityövoiman hyväksikäyttöön!

    Äänestä

  • pienperheellinen, mutta väs... kirjoitti:

    Juttusi viittaa aika pahasti lapsityövoiman hyväksikäyttöön!

    Täsmennä.

    Äänestä



joku voi olla kateellinen, ja ei katso sitä hyvällä jos lapsi ostaa oma säästämillä rahoillaan jotain?

Mielestäni se on hyvä, ja hieno asia että osaa säästää eikä laita rahojaan menemään mihin sattuu.

Itse juuri pari päivää sitten kerroin iloisena ja hienona asiana kuinka lapsemme on vuosia säästänyt ja nyt sai ostettua itselleen haluamansa (osti vielä sieltä halvimmasta päästä), niin johan sain syytöksiä niskaani, että miksei joku vanha kelpaa mikä on ollut aiemmin. Se mikä on ollut jo aiemmin ei ole koskaan tarkoitettukkaan lapselle, vaan tämä oli ihan tämän ihmisen omaa ajatusta.

Olin aivan yllättynyt tästä hyökkäyksestä, ja tuli todella pahamieli kun joku sai senkin asian näyttämään pahalle mikä itsestä oli hyvä. Eipä siinä mitään, tätyy vaan tästä lähtien valita ilon aiheet tarkemmin mistä kertoo, täytyy huomioida se tarkasti kenelle kertoo. Muut ovat kyllä täydellisesti olleet sitä mieltä että se on hieno asia kun säästää ja saa ihan itse ostettua itselleen jotain.

Joten jokaiselle lapselle on ihan hyväksi säästellä, niin voi sitten ostaa jotain ihan itse jos mieli tekee jotain saada. Ei kannata ahnehtia liikaa, vaan säästää siihen mitä oikeasti tarvitsee.

Äänestä

...20 jäsentä ja kaikilla on rahaa, että ranteita pakottaa, joten en ymmärrä, mistä puhut.

Äänestä
  • No ilmankos sitä pätäkkää on kun me normaali-ihmiset teille kustannetaan tuhansien eurojen lapsilisät!

    Äänestä

  • Älä muuta virka! kirjoitti:

    No ilmankos sitä pätäkkää on kun me normaali-ihmiset teille kustannetaan tuhansien eurojen lapsilisät!

    Saathan itsekin lapsilisiä sen mukaan, montako lasta sinulla on. Samat säännöt, kuomaseni.

    Äänestä

minä olen itse sitä mieltä että vaikka olen ison perheen lapsi silti minä tykkään siitä minä en ole jäänyt yhtään vähemmälle kuin muut. Minusta on mukavaa kun on sisaruksia jotka on aina tukena ja turvana elämässä! on myös kiva jakaa asioita muiden perheeseen kuuluvien kanssa! Itselläni on pikkusisko jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja kerron melkein kaiken sille! olen kihloissa ja menossa naimisiin ja odotan innolla tulevan mieheni kanssa yhteistä elämää!on kiva perustaa oma iso perhe jos lapsia meille suodaan!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


marsiski kirjoitti:

Tulin kohdanneeksi viimeviikolla erään vanhan opettajani näkemyksen perheestä. Joku siinä sivussa tuli maininneeksi, että jossain perheessä oli 14 lasta. Opettaja suhtautui asiaan vähän hölmistyneenä, ja sanoi, että eihän se ole enää perhe, vaan jonkunlainen kennelin tyyppinen. Minä aluksi järkytyin ison perheen lapsena, mutta tulin kuitenkin jälkikäteen miettineeksi open käsityksiä. Totta on vääjäämättäkin, että isoissa perheissä lapset jäävät pakostakin pienemmälle huolenpidolle, eikä heidän toimintaansa ole aina kovin helppo kontrolloida. Onhan siinä tietysti ongelmansa, ja saattaa syntyä myöhemmin katkeruutta, kun ei voi saada kaikkea niin helposti. Nykyäänhän lapsen perusvaatimukset lienevät paljon suuremmat kuin muutama vuosikymmen sitten. Minua ei sinänsä kaduta, vaikka tiedänkin, että olen jäänyt monesta paitsi, mutta pakostakin pohdin, että mitä jos asiat olisivat toisin. Mitä mieltä te olette? Onko oikein, että ostaa omilla rahoilla itselleen asioita, jos asuu vielä kotona? Meillä siitä heräsi aina jonkinlaista kateutta, eikä sitä katsottu hyvällä, kun toiset olivat kateellisia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu