Sairaalapastori Simo Ylikarjula avautui tänään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Hän käsitteli muun muassa kuolemaa, sen aiheuttamaa eksistentiaalista kärsimystä, ahdistusta, yksinäisyyttä, saattohoitoa ja armokuolemaa. Kieltämättä vaikeita asioita ansiokkaahkosti käsittelevä teksti päättyi mielestäni monella tavalla tulkittavasti.
"...toimenpiteistä, jotka tarpeettomasti pidentävät ihmisen kuolinprosessia sen sijaan että sallisivat kuolemisen, on luovuttava."
-sairaalapastori Simo Ylikarjula
Mistä voimme katsoa kuolinprosessin alkavan? Emmekö me periaatteessa läpikäy kuolinprosessia siitä hetkestä lähtien, kun siittiö penetroituu munasoluun? Viimeistään syntymästä lähtien voimme jo katsoa kuolevamme sinä fyysisenä kokonaisuutena, jonka ruumiimme muodostaa!
Jos kuolinprosessi katsotaan alkavaksi vaikkapa lapsen syntymästä, vastuullisten vanhempien tulisi luopua toimenpiteistä, jotka tarpeettomasti pidentävät ihmisen kuolinprosessia sen sijaan että sallisivat kuolemisen. Lapsia ei saa juottaa, syöttää, pestä eikä vaatettaa. Myöskään tuulen tuiverrukselta suojaavaa "kattoa pään päälle" ei saa tarjota. Hidastakoot itse kuolinprosessiaan, jos ovat sitä vastaan niskuroidakseen!
Ja otetaanpa esimerkki aikuiskuolinprosessistakin:
Tilanteessa, jossa matalapalkkainen joten kuten kitkutteleva työläinen loukkaantuu ja kätensä vaurioituu tolaan, jossa tarvitaan leikkausta työkuntoon toipumiseksi, tulisi luopua leikkauksesta - työkuntoon toipuminen tarpeettomasti pidentäisi työläisen kykyä itsenäiseen toimeentuloon ja tätäkin kautta kuolinprosessi voisi hidastua. Kuolinprosessi vauhdittuisi, kun pistettäisiin työkyvytön rassukka luukulle anelemaan ja katkeroitumaan ja ajautumaan korvikealkoholiporukoihin. Edelleen kuolinprosessi nopeutuisi, kun lopetettaisiin koko tarpeeton sosiaaliturvajärjestelmä luukkuineen ja sallittaisiin kaikille varattomille paapomisen sijaan seuraava jokotahi: joko tarpeellinen kuoleminen tahi tarpeeton kuolinprosessia vastaan niskuroiminen epätoivoisin, mahdollisesti laittominkin keinoin.
Halleluja! Nyt keksittiin vastaus moneenkin yhteiskunnallisen elämän ongelmaan, vaikka alun perin käsiteltiinkin lähinnä kuolemaa ja siihen liittyviä ongelmia.
Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti.
Vasemmistoliitto pyrkii tarpeettomasti pidentämään ihmisen kuolinprosessia useimpien Suomen kansalaisten kohdalla. Puolueella, jolla on näin läpimätä lähtökohta - tässäkin - asiassa, ei ole minkäänlaista sijaa valtakuntamme puoluekentässä!
"...toimenpiteistä, jotka tarpeettomasti pidentävät ihmisen kuolinprosessia sen sijaan että sallisivat kuolemisen, on luovuttava."
-sairaalapastori Simo Ylikarjula
Mistä voimme katsoa kuolinprosessin alkavan? Emmekö me periaatteessa läpikäy kuolinprosessia siitä hetkestä lähtien, kun siittiö penetroituu munasoluun? Viimeistään syntymästä lähtien voimme jo katsoa kuolevamme sinä fyysisenä kokonaisuutena, jonka ruumiimme muodostaa!
Jos kuolinprosessi katsotaan alkavaksi vaikkapa lapsen syntymästä, vastuullisten vanhempien tulisi luopua toimenpiteistä, jotka tarpeettomasti pidentävät ihmisen kuolinprosessia sen sijaan että sallisivat kuolemisen. Lapsia ei saa juottaa, syöttää, pestä eikä vaatettaa. Myöskään tuulen tuiverrukselta suojaavaa "kattoa pään päälle" ei saa tarjota. Hidastakoot itse kuolinprosessiaan, jos ovat sitä vastaan niskuroidakseen!
Ja otetaanpa esimerkki aikuiskuolinprosessistakin:
Tilanteessa, jossa matalapalkkainen joten kuten kitkutteleva työläinen loukkaantuu ja kätensä vaurioituu tolaan, jossa tarvitaan leikkausta työkuntoon toipumiseksi, tulisi luopua leikkauksesta - työkuntoon toipuminen tarpeettomasti pidentäisi työläisen kykyä itsenäiseen toimeentuloon ja tätäkin kautta kuolinprosessi voisi hidastua. Kuolinprosessi vauhdittuisi, kun pistettäisiin työkyvytön rassukka luukulle anelemaan ja katkeroitumaan ja ajautumaan korvikealkoholiporukoihin. Edelleen kuolinprosessi nopeutuisi, kun lopetettaisiin koko tarpeeton sosiaaliturvajärjestelmä luukkuineen ja sallittaisiin kaikille varattomille paapomisen sijaan seuraava jokotahi: joko tarpeellinen kuoleminen tahi tarpeeton kuolinprosessia vastaan niskuroiminen epätoivoisin, mahdollisesti laittominkin keinoin.
Halleluja! Nyt keksittiin vastaus moneenkin yhteiskunnallisen elämän ongelmaan, vaikka alun perin käsiteltiinkin lähinnä kuolemaa ja siihen liittyviä ongelmia.
Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti.
Vasemmistoliitto pyrkii tarpeettomasti pidentämään ihmisen kuolinprosessia useimpien Suomen kansalaisten kohdalla. Puolueella, jolla on näin läpimätä lähtökohta - tässäkin - asiassa, ei ole minkäänlaista sijaa valtakuntamme puoluekentässä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
terävä kirjoitus :)
Eikö pitäisi tehdä elämästä elämisen arvoinen eikä tehdä vaan kuolemaa?
Taidat olla oikeustieteitä opiskeleva! Kiemurteleva johdantosi kertoo siitä, tiedäthän asianjajien taidot pitkittää oikeusprosessia!! Siteeramasi sairaalapastori ei taida olla jy-
vällä itse eksistentialismistakaan? Tietääkseni se on Jean-Paul Sartren kehittelemä filoso-
finen oppi, jonka yksi perusajatuksista on,ett´ei elämällä , eikä myöskään kuolemalla ole
merkitystä, vaan olemassaolon arvo on TOIMINNASSA !! Olisiko nii, että kyseinen sairaalapas-
tori ottaakin kantaa eutanasian puolesta, vai???
vom
"Taidat olla oikeustieteitä opiskeleva!"
-vom
En taida.
Mitä kirjoituksen taustalla potentiaalisesti piilevään "tarkoitukseen" tulee, kirjoitukseni - ja siinä esiintyneen tahallaan kontekstista irrotetun lainauksen sairaalapastorin kirjoituksesta - voi todellakin tulkita ihan miten vain. Niin kuin tosiasiatkin.
Tosiasioiden tulkintatapa ei tee niistä muuta kuin mitä ne ovat. Eksistentialismin tapauksessa tämä tarkoittaa: Sartrea, jolla on ollut suuri merkitys eksistentialistisen ajattelun kehittämisessä ja myös popularisoitumisessa, voidaan joissain tulkinnoissa pitää eksistentialismin kehittelijänä, vaikka näin ei olekaan. Ainakin kronologisella etusijalla eksistenssin perinpohjaisessa pohtimisessa kulkee Martin Heidegger. Ja häntä edelsi aimo liuta muita yksilön näkökulman huomioivia filosofeja, kuten Kierkegaard, Schopenhauer ja Nietzsche. Ja jos muita eksistentialistisia teemoja esimerkiksi kirjallisuuden saralla käsitelleitä esille halutaan tuoda, niin mainittakoon jo mainittujen sekaan vaikkapa Albert Camus ja Hermann Hesse.
Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.
Mitä sitten kun asiat, ongelmat, turmat ja kituminen tulevat omalle kohdallesi. Mihin sormi sitten pannaan..
Barbaari kapitalisti varmaan hyväksyy esityksesi.
Sormi pannaan tietysti perseeseen!
Jos ymmärsit kirjoitukseni ikäänkuin hurraa-huutona barbaariselle kapitalismille, voit olla oikeassa. Barbaarikapitalisti toisaalta nauraisi tuohtumuksellesi. Voinet keskenäsi miettiä, miksi.
Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: