http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1500000000000009&posting=22000000011239255
>>>Jumalasta
Kirjoittanut: Ibumaxi 17.10.2005 klo 02.57
Olen kanssasi samaa mieltä ja olen myös itse uskossa. Jumala on antanut meille ihmisille älyn että voisimme auttaa muita. Jumala ei kuitenkaan missään ikinä ja koskaan tarkoittanut että jokaikinen seurakuntalainen on uskoontullessaan heti kyvykäs kuuntelemaan tai parantamaan trauman kokeneita ihmisiä. Jumala on antanut koko ihmiskunnalle älyä kehittää lääkkeitä, kouluttaa psykologeja, psykiatreja, poliiseja, palomiehiä jne, jotka auttavat ihmisiä hädän hetkellä. Auttajien ei tarvitse olla seurakunnan jäseniä, mutta riittää että heillä on halua tehdä työtä auttaakseen muita. Sellainen seurakuntalainen joka ajattelee että Jumala on antanut hänelle uskoontullessaan kyvyn auttaa esimerkiksi raiskauksen uhreja ja sanoa että lääkkeet tai terapia ei auta, on pelkästään typerä ja mustavalkoinen ihminen joka tekeytyy itse Jumalaksi Jumalan paikalle. Sellaiset ihmiset ovat sokeita koska luulevat paistattelevansa päiväänsä ainoana Jumalamme silmissä, heillä ei ole kykyä empatiaan ja auttamiseen koska ovat pelkästään itsekkäitä. Jokaisen seurakuntalaisen kuuluu olla nöyrä ja pitää korvansa auki. Ei pakanoiden suunnittelemat lääkkeet tai valtion antama terapia ole perkeleestä. Kaikkia voi käyttää väärin, mutta silloin käyttäjänä on ihminen itse, ei auttaja.
Uskovaisetkin tarvitsevat terapiaa ja lääkkeitä joskus, eikä se tee missään tapauksessa vähemmän uskovia jos turvaavat hädän hetkellä muuhunkin kuin Jumalaan. Jotkut kiihkoisimmat eivät ymmärrä sitä että juuri lääke ja terapia voi olla Jumalamme vastaus rukoukseen!
>>>Jumalasta
Kirjoittanut: Ibumaxi 17.10.2005 klo 02.57
Olen kanssasi samaa mieltä ja olen myös itse uskossa. Jumala on antanut meille ihmisille älyn että voisimme auttaa muita. Jumala ei kuitenkaan missään ikinä ja koskaan tarkoittanut että jokaikinen seurakuntalainen on uskoontullessaan heti kyvykäs kuuntelemaan tai parantamaan trauman kokeneita ihmisiä. Jumala on antanut koko ihmiskunnalle älyä kehittää lääkkeitä, kouluttaa psykologeja, psykiatreja, poliiseja, palomiehiä jne, jotka auttavat ihmisiä hädän hetkellä. Auttajien ei tarvitse olla seurakunnan jäseniä, mutta riittää että heillä on halua tehdä työtä auttaakseen muita. Sellainen seurakuntalainen joka ajattelee että Jumala on antanut hänelle uskoontullessaan kyvyn auttaa esimerkiksi raiskauksen uhreja ja sanoa että lääkkeet tai terapia ei auta, on pelkästään typerä ja mustavalkoinen ihminen joka tekeytyy itse Jumalaksi Jumalan paikalle. Sellaiset ihmiset ovat sokeita koska luulevat paistattelevansa päiväänsä ainoana Jumalamme silmissä, heillä ei ole kykyä empatiaan ja auttamiseen koska ovat pelkästään itsekkäitä. Jokaisen seurakuntalaisen kuuluu olla nöyrä ja pitää korvansa auki. Ei pakanoiden suunnittelemat lääkkeet tai valtion antama terapia ole perkeleestä. Kaikkia voi käyttää väärin, mutta silloin käyttäjänä on ihminen itse, ei auttaja.
Uskovaisetkin tarvitsevat terapiaa ja lääkkeitä joskus, eikä se tee missään tapauksessa vähemmän uskovia jos turvaavat hädän hetkellä muuhunkin kuin Jumalaan. Jotkut kiihkoisimmat eivät ymmärrä sitä että juuri lääke ja terapia voi olla Jumalamme vastaus rukoukseen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Traumoja voi olla monenlaisia, ja hengellinen apu ei välttämättä auta psyykkiseen ongelmaan. Ihmisessä on monta ulottuvuutta: fyysinen, psyykkinen ja hengellinen ja jokainen alue pitäisi olla tasapainossa ja hoidettu.
Uskovien piireissä saattaa olla jopa niin, että ei ole tilaa kertoa pahasta olostaan, koska kaikki kuitataan "ajattele positiivisesti" -hömpällä eli vaaditaan, että suun pitää nauraa, vaikka sydän itkee. Unohdetaan, että käsky oli myös: itkekää itkevien kanssa. Tai kuvitellaan, että yksi rukous parantaa ihmisen, vaikka takana olisi vuosien/ vuosikymmenten psyykkinen sairaus tai vaikeat olosuhteet - ei anneta aikaa parantumiselle.
Positiivisuus sinänsä on hyvä, mutta kielteisten tunteiden ja kokemusten patoaminen sisälleen ei ole hyvä. Uskovainen ei aina ole paras kuuntelija, jos ei ole psykologista tietämystä tai ylipäänsä kunnioitusta toista ihmistä kohtaan tai aikaa kuunnella toista. Psyykkiseen parantumiseen menee usein vuosien aika -jopa loppuelämä, eikä ulkopuolinen voi hoputtaa parantumisprosessia.