Pysähtyneisyyden vuodet
Tuohan on Juhani Suomen uuden kirjan nimi, joka käsittelee Koiviston presidenttikauden alkua 1981 – 84. Kirjan nimi juontuu Neuvostoliiton silloisesta ajasta käytetystä nimestä. Koiviston aikana N-liittoa vielä hallitsi Brezhnev, Sitten tulivat Andropov ja Tzernenko. Tuo aika oli siellä paikoilleen pysähtyneen politiikan leimaamaa
Tuosta ajasta Suomi kirjoittaa: ”Mutta kovin paljon toisenlainen ei tilanne ollut rajan länsipuolellakaan. Suomessa turvallisuuspolitiikan alueella tyydyttiin lähinnä reagoimaan ulkoisiin paineisiin ja ärsykkeisiin ja silloinkin mahdollisimman värittömästi ja pidätellen. Omia aloitteita ei näinä vuosina tehty ainoatakaan. Uusi tasavallan presidentti joutui paljolti keskittymään asemansa vakiinnuttamiseen sekä nimenomaan uskottavuuden hankkimiseen henkilölleen ja linjalleen Moskovan epäluuloisten ja kriittisten silmien alla. Hänen asemaansa ei juuri helpottanut hänen valitsemansa matalan profiilin politiikka eikä vetäytyminen Linnan muurien suojaan, mikä synnytti sekä kotimaassa että ulkomailla epätietoisuutta siitä, kuka Suomen asioista päättää ja missä valta tosiasiassa on.”
Vasta Gorbatshovin tultua valtaan -85 pysähtyneisyyden tila päättyi. Mutta sehän tulee eteen seuraavassa kirjassa.
Koivistolla meni myös paljon aikaa ja tarmoa luoda aina uudelleen henkilökohtaiset suhteet usein vaihtuviin neuvostojohtajiin. N-liitto oli edelleen tuolloin ulkopolitiikkamme tärkein maa; elimmehän edelleen kylmän sodan aikaa. Kohtalomme määritteli joutuminen sodassa häviäjien puolelle ja sitä tietä N-liiton etupiiriin.
Ei kirja niin totaalisesti mollaa Koivistoa, arvostelee kyllä, mutta tuo esiin myös myönteisiä puolia. Sen sijaan se aikalailla perusteellisesti tuomitsee Jakobsonin ja Lipposen silloisen toiminnan. Myös Väyrynen saa osansa Suomisen sivalluksista.
Suomen mukaan Koiviston kauden alkuaikaa leimasi ihmisten mielessä mielikuva, että autoritäärisistä menettelytavoista oli edetty kohti länsimaista demokratiaa. Kyseessä oli paremminkin tilanne, jossa ”Koivisto antoi pois vastuun, mutta piti vallan”.
Tähän aikaan Koivisto vielä piti Keskustan osallistumista hallitukseen tärkeänä, toisella kaudella enää ei.
Pysähtyneisyyden aika
28
981
Vastaukset
Täytyy myös muistaa, että meillä Suomessa kotikommunistit ja K-linjan keskustalaiset kilvan kyttäsivät sitä, että Koivisto sanoisi jotain sellaista, mikä asettaisi hänen luotettavuutensa Moskovan silmissä kyseenalaiseksi. Nimenomaan sillä verukkeellahan Koivistoa oli yritetty torjua Karjalaisen kannattajien joukoista: Koivisto ei tulisi muka nauttimaan Moskovan luottamusta, koska häneen jo lähtökohtaisesti suhtauduttiin epäluuloisesti. Tuskin Koivistoon lähtökohtaisesti suhtauduttiin yhtään epäluuloisesti, vaan epäluulot syntyivät siitä, kun meillä kotikommunistit ja Kepun K-linjalaiset yrittivät tällaista leimaa Koivistoon istuttaa.
Epäluuloja syntyi senkin vuoksi, että Kepun K-linja oli tehnyt kaikkensa, jotta mielikuvat Veikko Vennamosta ja SMP:stä olisivat äärioikeistolaisia ja neuvostovastaisia. Vennamohan asettui näkyvästi tukemaan Koivistoa siksi, että tämä palauttausi rehellisen menon ja demokratian Suomen politiikkaan. Koivisto oli myös presidentinvaaleissa SMP:n ehdokas, jos oikein muistan.
Koiviston varovaisuus idänsuhteissa tuona pysähtyneisyyden aikana on ymmärrettävää. Hänen piti luoda kuva itsestään presidenttinä, joka ei muuttaisi piiruakaan siitä, mihin Paasikiven ja Kekkosen toimesta oli päästy. Tehtävää ei helpottanut se, että naapurissa ikääntyvät ja sairaat johtajat kupsahtelivat peräkanaa.
Puhe siitä, ettei Koivisto kantanut vastuuta, tuntuu tosi merkilliseltä. Ainakaan sitaatissasi ei ilmennyt, millä tavoin tämä vastuunpakoilu tapahtui. Presidenttihän vastasi ulkopolitiikasta eikä hän kyllä minun muistaakseni silloin sysännyt siitä vastuuta jollekulle toiselle taholle.
En ole lukenut Suomen kirjaa, mutta julkisuudessa esiintyvistä painotuksista olen ollut havaitsevinani, ettei siinä käsitellä Koiviston sisäpoliittista roolia. Meillähän perestroika ja glasnost alkoivat heti Koiviston tultua valtaan. Muita puolueita ei enää haluttukaan syrjiä yleisiin syihin vedoten. Päinvastoin Koivisto mitä ilmeisemmin pyrki osaltaan oikomaan vanhakantaisia ja virheellisiä leimoja. Näitä leimojahan ennen muuta Kepun K-linja oli jakanut sinne tänne sopivasti, jotta kilpailijat voitaisiin karsia yksi kerrallaan pois. 60-luvun alussahan näytti, että Suomessa on vain kaksi puoluetta ilman neuvostovastaisuuden leimaa eli Kepu ja SKP sekä pienpuolueista TPSL. Tällä leimaamisen lopettamisella Koivisto saattoi kaikki suomalaiset puolueet lopulta hallituskelpoisiksi. Sekä SMP että Kokoomus nousivat hallituksiin eikä naapuri mutissut yhtään.- JormaKKorhonen
Hyvä, että olet vastannut Oivalle noin hyvin, jottei minun tarvitse sitä tässä kiireessäni tehdä! Kaikki mitä sanot, on totta, ja hyvin sen esitätkin!
En ole minäkään lukenut sitä Suomen kirjaa, mutta samanlaisen käsityksen siitä olen saanut. Ihmettelin itsekseni jo sitä, että miksi siinä ei puhuta Koiviston sisäpolitiikassa heti aikaansaamasta suuresta muutoksesta. Varmaan siksi, että se ei olisi sopinut J.Suomen tarkoituksiin.
Ja miksi tuollaisessa kirjassa ei ole lähdeviitteitä. Eikö löydy lähteitä muualta kuin J.Suomen omasta päästä? Katsopa esim. jonkun saitille tuomaa Lasse Lehtisen kirjoitusta ja vertaa! Ja olihan K.K.Korhosen Kekkos-tutkielmassakin sentään kirjallisuusviitteet. - oivahärkönen
Koivisto valittiin niin suurella äänivyöryllä, ettei kepullakaan ollut mitään kanttia alkaa kaivaa hänen jalkojensa alta. Taistolaiskommunistit kyllä jatkoivat Koiviston leimaamista epäluotettavaksi idänsuhteiden hoitajaksi.
K-linja kyllä aivan aiheellisesti syytti Vennamoa äärioikeistolaisuudesta ja Kekkosen idän politiikan vastustajaksi. Olihan Vennako kantavia voimia Honka-liitossakin. Koivisto ei oikein huolinut Vennamon tukea vaalitaistelussa. Vennamolaisten listalta valittu ainoa valitsijamies ja 21 SKDLläistä äänestivt jo ensimmäisessä äänestyksessä Koivistoa 145 Koiviston suoran valitsijamiehen lisäksi.
Ulkopoliittinen vastuu siirtyi vahvalle ja ulkopoliittisesti innokkaalle Sorsalle ja hallituksen ulkopoliittiselle valiokunnalle. Nämä ovat tietenkin demokratian suuntaan olevia muutoksia, jotka nykyisen perustuslain aikana ovat normaalia menoa. Silloin vain kaikki ulkopoiittinen valta oli valtiosäännön mukaan presidentillä. Koivisto ei aina täysin sopeutunut Sorsan itsenäiseen rooliin ulkopolitiikan alalla.
Perestroikka ja glastnost alkoi meilläkin vasta sitten kun Gorbatsov sen aloitti Neukuissa. Tosin Sorsan neljänteen otettiin SMPläist Pekka Vennamo ja Leppänen v. 83. Mutta Silloin isä Vennamo oli jo vetäytymässä eikä nämä ministerit olleet enää sidoksissa äärivennamolaisuuteen. Sorsa halusi nämä hallitukseen, jotta näin saataisiin kepun yliedustusta tasoitettua.
Kokoomus oli jo Kekkosen ajan loppupuolella ulkopoliittisesti kelvollisen hallitukseen, kun se pääsi irtautumaan Holkerin johdolla tannerilais-junnulalaisesta perinnöstään. Kekkonenkin yritti saada Kokoomusta hallitukseen, mutta silloin Demarit eivät halunneet mennä samaan hallitukseen Kokoomuksen kanssa. Koivisto ei alkuaikoina yrittänytkään kokoomusta hallitukseen. Tämä sitten tapahtui -87, jolloin perestroikka oli pitkällä ja Neukku oli hyvää vauhtia menettämässä mahtiaan. Nyt Koivistoilla ja muilla Sossuilla oli liikkumatilaa. He panivat kepun pellolle ja muodostivat surullisen kuuluisan Holkerin hallituksen. Koivisto runnoi tämän parlamentarismin periaatteet unohtaen. Olivathan porvaripuolueet sopineet porvarihallituksesta vaalin jälkeen, jos vaalitulos sen sallii. Ja se salli. - oivahärkönen
JormaKKorhonen kirjoitti:
Hyvä, että olet vastannut Oivalle noin hyvin, jottei minun tarvitse sitä tässä kiireessäni tehdä! Kaikki mitä sanot, on totta, ja hyvin sen esitätkin!
En ole minäkään lukenut sitä Suomen kirjaa, mutta samanlaisen käsityksen siitä olen saanut. Ihmettelin itsekseni jo sitä, että miksi siinä ei puhuta Koiviston sisäpolitiikassa heti aikaansaamasta suuresta muutoksesta. Varmaan siksi, että se ei olisi sopinut J.Suomen tarkoituksiin.
Ja miksi tuollaisessa kirjassa ei ole lähdeviitteitä. Eikö löydy lähteitä muualta kuin J.Suomen omasta päästä? Katsopa esim. jonkun saitille tuomaa Lasse Lehtisen kirjoitusta ja vertaa! Ja olihan K.K.Korhosen Kekkos-tutkielmassakin sentään kirjallisuusviitteet.Koivistohan ei antanut omaa arkistoaan Suomen käyttöön. Toisaalta noista ajoista on niin lyhyt aika, että monet lähteet ovat vielä salaisia. Mutta Suomihan tuntee ne asiat. Hänhän oli ulkoministeriön neuvotteleva virkamies, jolle kuulu juuri nuo itäasiat.
Vastaan sinullekin, että Koiviston aikana ei tapahtunut sisäpolitiikassakaan heti mitään muutosta. Se alkoi vasta perestroikan myötä vuosikymmenen poppupuolella.
Eräs asia, jonka Suomi tuo esiin: Koivisto jatkoi yhteydenpitoa neuvostojohtoon vain KGB:n Helsingissä olevan pääedustajan Vladimirovin välityksellä liiankin pitkään. Koivisto ei havainnut, että siellä oli KGB:n asema yhteystienä vähenemässä Gromykon vallan kasvaessa ulkopolitiikassa ja uusien johtajien tultua valtaan. Neukuissa alettiin hoitamaan asioita diplomaattikanavien kautta. - WepaXX
oivahärkönen kirjoitti:
Koivistohan ei antanut omaa arkistoaan Suomen käyttöön. Toisaalta noista ajoista on niin lyhyt aika, että monet lähteet ovat vielä salaisia. Mutta Suomihan tuntee ne asiat. Hänhän oli ulkoministeriön neuvotteleva virkamies, jolle kuulu juuri nuo itäasiat.
Vastaan sinullekin, että Koiviston aikana ei tapahtunut sisäpolitiikassakaan heti mitään muutosta. Se alkoi vasta perestroikan myötä vuosikymmenen poppupuolella.
Eräs asia, jonka Suomi tuo esiin: Koivisto jatkoi yhteydenpitoa neuvostojohtoon vain KGB:n Helsingissä olevan pääedustajan Vladimirovin välityksellä liiankin pitkään. Koivisto ei havainnut, että siellä oli KGB:n asema yhteystienä vähenemässä Gromykon vallan kasvaessa ulkopolitiikassa ja uusien johtajien tultua valtaan. Neukuissa alettiin hoitamaan asioita diplomaattikanavien kautta.OivaH kirjoitti:
"Koivisto ei havainnut, että siellä oli KGB:n asema yhteystienä vähenemässä Gromykon vallan kasvaessa ulkopolitiikassa ja uusien johtajien tultua valtaan. Neukuissa alettiin hoitamaan asioita diplomaattikanavien kautta."
*********
Tämähän on vain ulkosuhteissa vallinneen kiistan toisen osapuolen eli reviiriään tiukasti varjelleiden UM:n kepuvirkamiesten näkökulma.
Juhani Suomi oli itse juuri tällä "toisella puolella" UM:ssa kepuvirkamiehenä. Juhani Suomi esiintyy tutkijana, mutta on kuitenkin itse asiassa osallinen. oivahärkönen kirjoitti:
Koivisto valittiin niin suurella äänivyöryllä, ettei kepullakaan ollut mitään kanttia alkaa kaivaa hänen jalkojensa alta. Taistolaiskommunistit kyllä jatkoivat Koiviston leimaamista epäluotettavaksi idänsuhteiden hoitajaksi.
K-linja kyllä aivan aiheellisesti syytti Vennamoa äärioikeistolaisuudesta ja Kekkosen idän politiikan vastustajaksi. Olihan Vennako kantavia voimia Honka-liitossakin. Koivisto ei oikein huolinut Vennamon tukea vaalitaistelussa. Vennamolaisten listalta valittu ainoa valitsijamies ja 21 SKDLläistä äänestivt jo ensimmäisessä äänestyksessä Koivistoa 145 Koiviston suoran valitsijamiehen lisäksi.
Ulkopoliittinen vastuu siirtyi vahvalle ja ulkopoliittisesti innokkaalle Sorsalle ja hallituksen ulkopoliittiselle valiokunnalle. Nämä ovat tietenkin demokratian suuntaan olevia muutoksia, jotka nykyisen perustuslain aikana ovat normaalia menoa. Silloin vain kaikki ulkopoiittinen valta oli valtiosäännön mukaan presidentillä. Koivisto ei aina täysin sopeutunut Sorsan itsenäiseen rooliin ulkopolitiikan alalla.
Perestroikka ja glastnost alkoi meilläkin vasta sitten kun Gorbatsov sen aloitti Neukuissa. Tosin Sorsan neljänteen otettiin SMPläist Pekka Vennamo ja Leppänen v. 83. Mutta Silloin isä Vennamo oli jo vetäytymässä eikä nämä ministerit olleet enää sidoksissa äärivennamolaisuuteen. Sorsa halusi nämä hallitukseen, jotta näin saataisiin kepun yliedustusta tasoitettua.
Kokoomus oli jo Kekkosen ajan loppupuolella ulkopoliittisesti kelvollisen hallitukseen, kun se pääsi irtautumaan Holkerin johdolla tannerilais-junnulalaisesta perinnöstään. Kekkonenkin yritti saada Kokoomusta hallitukseen, mutta silloin Demarit eivät halunneet mennä samaan hallitukseen Kokoomuksen kanssa. Koivisto ei alkuaikoina yrittänytkään kokoomusta hallitukseen. Tämä sitten tapahtui -87, jolloin perestroikka oli pitkällä ja Neukku oli hyvää vauhtia menettämässä mahtiaan. Nyt Koivistoilla ja muilla Sossuilla oli liikkumatilaa. He panivat kepun pellolle ja muodostivat surullisen kuuluisan Holkerin hallituksen. Koivisto runnoi tämän parlamentarismin periaatteet unohtaen. Olivathan porvaripuolueet sopineet porvarihallituksesta vaalin jälkeen, jos vaalitulos sen sallii. Ja se salli.K-linjan kepulaiset leimasivat Koivistoa ennen valintaa yhtä lailla kuin taistolaiskommunistitkin. Kyllä sen vaikutus näkyin pitkälle eteenpäin.
Honka-liitto oli suunnattu Kekkosta vastaan, ei idänpolitiikkaa vastaan. SDP oli Honka-liitossa yhtä lailla mukana kuin Vennamokin. Vennamo toi jo 1968 presidentinvaalitaistelussa tv-keskusteluissa hyvin selvästi esiin sen, että hän suhtautuu myönteisesti ystävällisiin suhteisiin NL:a kohtaan eikä ole muuttamassa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa. En muista missään enkä koskaan nähneeni sellaista, että Vennamo olisi arvostellut NL:a ja Paasikiven alulle panemaa sovintopolitiikkaa. Vennamo jos kuka oli katkera vain ja ainoastaan Kekkoselle, joka syrjäytti Vennamon käytännössä ulos Maalaisliitosta.
Kokoomus ei ollut kelvollinen hallitukseen Kekkosen ajan loppupuolella. Nimenomaan tuolla loppupuolella Johannes Virolainen lausui, että yleiset syyt estivät Kokoomusta pääsemästä hallitukseen. Kekkonen ei vimmastunut lausunnosta Virolaiselle sen vuoksi, ettei se ollut totta, vaan sen vuoksi, ettei sitä olisi saanut sanoa ääneen.
Koivisto ei runnonut mitään hallitusta. Hän halusi vain, että hallituksen muodostamisessa noudatetaan laillista marssijärjestystä ja voimassa olevia pöytätapoja. Myös niiden jälkeen olisi haluttaessa voitu muodostaa ns. porvarihallitus. Parlamentarismin häpäisyä on sen sijaan se, että äänestäjille ei hiiskuttu sanallakaan tällaisen sopimuksen olemassaolosta. Sitä voi jo kutsu likimäin rikolliseksi äänestäjien pettämiseksi. Toki näin olennainen asia olisi pitänyt kertoa julki, koska se olisi voinut vaikuttaa monienkin äänestyspäätöksiin.- oivahärkönen
WepaXX kirjoitti:
OivaH kirjoitti:
"Koivisto ei havainnut, että siellä oli KGB:n asema yhteystienä vähenemässä Gromykon vallan kasvaessa ulkopolitiikassa ja uusien johtajien tultua valtaan. Neukuissa alettiin hoitamaan asioita diplomaattikanavien kautta."
*********
Tämähän on vain ulkosuhteissa vallinneen kiistan toisen osapuolen eli reviiriään tiukasti varjelleiden UM:n kepuvirkamiesten näkökulma.
Juhani Suomi oli itse juuri tällä "toisella puolella" UM:ssa kepuvirkamiehenä. Juhani Suomi esiintyy tutkijana, mutta on kuitenkin itse asiassa osallinen.... teki oikein väitöskirjan, jolla häpäisi Kekkosen elämäntyötä. Hän oli silloin osallinen. Ollessaan sosujen kansanedustajana sossut olivat suurin puolue ja Kekkosen voimakkain tuki. Ei hän silloin hyökkäillyt Kekkosta vastaan.
- se...
oivahärkönen kirjoitti:
... teki oikein väitöskirjan, jolla häpäisi Kekkosen elämäntyötä. Hän oli silloin osallinen. Ollessaan sosujen kansanedustajana sossut olivat suurin puolue ja Kekkosen voimakkain tuki. Ei hän silloin hyökkäillyt Kekkosta vastaan.
...juuri onkin. Lehtinen purkaa Kekkosen alistavan vallan alla syntyneitä traumoja. Se on hyvä se. Sinunkin kannaisi yrittää. Ehkä löytäisit uuden objektiivisemman näkökulman Kekkoseen.
- oivahärkönen
Mielipidepankki kirjoitti:
K-linjan kepulaiset leimasivat Koivistoa ennen valintaa yhtä lailla kuin taistolaiskommunistitkin. Kyllä sen vaikutus näkyin pitkälle eteenpäin.
Honka-liitto oli suunnattu Kekkosta vastaan, ei idänpolitiikkaa vastaan. SDP oli Honka-liitossa yhtä lailla mukana kuin Vennamokin. Vennamo toi jo 1968 presidentinvaalitaistelussa tv-keskusteluissa hyvin selvästi esiin sen, että hän suhtautuu myönteisesti ystävällisiin suhteisiin NL:a kohtaan eikä ole muuttamassa Suomen puolueettomuuspolitiikkaa. En muista missään enkä koskaan nähneeni sellaista, että Vennamo olisi arvostellut NL:a ja Paasikiven alulle panemaa sovintopolitiikkaa. Vennamo jos kuka oli katkera vain ja ainoastaan Kekkoselle, joka syrjäytti Vennamon käytännössä ulos Maalaisliitosta.
Kokoomus ei ollut kelvollinen hallitukseen Kekkosen ajan loppupuolella. Nimenomaan tuolla loppupuolella Johannes Virolainen lausui, että yleiset syyt estivät Kokoomusta pääsemästä hallitukseen. Kekkonen ei vimmastunut lausunnosta Virolaiselle sen vuoksi, ettei se ollut totta, vaan sen vuoksi, ettei sitä olisi saanut sanoa ääneen.
Koivisto ei runnonut mitään hallitusta. Hän halusi vain, että hallituksen muodostamisessa noudatetaan laillista marssijärjestystä ja voimassa olevia pöytätapoja. Myös niiden jälkeen olisi haluttaessa voitu muodostaa ns. porvarihallitus. Parlamentarismin häpäisyä on sen sijaan se, että äänestäjille ei hiiskuttu sanallakaan tällaisen sopimuksen olemassaolosta. Sitä voi jo kutsu likimäin rikolliseksi äänestäjien pettämiseksi. Toki näin olennainen asia olisi pitänyt kertoa julki, koska se olisi voinut vaikuttaa monienkin äänestyspäätöksiin.Nyt sinä kuitenkin myönnät kepun leimanneen ennen vaalia eikä hänen virka-aikanaan. Kepu ei vaalitaistelussakaan kovin leimannut Koivistoa. Hänen ulkopolitiikkansa oli tosin silloin kirjoittamaton luku, mutta ei siinä ilmennyt varsinaista poikkeamista Kekkosen linjasta. Ainoa isompi asia oli hänen omavaltainen jääräpäinen Nortekin ajamisensa ollessaan pääministeri.
Honka-liitto oli selkeästi suunnattu Kekkosen idänpolitiikkaa vastaan. Liittolaiset aikoivat kukistaa Kekkosen ja sitä kautta päästä hänen politiikastaan eroon. On naiivi väite, ettei Honka-liitto ollut selkeä yritys muuttaa politiikan suuntaa.
SDP oli mukana tuossa liitossa, koska SDP oli silloin tannerilaisen koplan vallassa. Tämä kopla sitten hajosi juuri tähän Honka-liittoon ja puolueessa pääsi rakentavat voimat Paasion johdolla valtaan. Niinpä puolueesta tulikin jo 66-vaaleissa selkeästi suurin puolue ja se otti johdon käsiinsä ollen ulkopolitiikassa UKK:n luotettavin tuki.
Vennamo yritti peittää silloisen ulkopolitiikan vastutstamisen julistamalla, että kyllä he toki hyväksyvät Paasikiven linjan. 60-luvun lopulla Paasikivestä oli aika jättänyt jo runsas vuosikymmen sitten ja elettiin erilaisessa maailmassa ja maa noudatti Paasikiven-Kekkosen linjaa. Jos Vennamo oli katkera Kekkoselle jostain henkilökohtaisesta syystä, turha siihen oli sekoittaa maan elintärkeitä etuja.
Virolaisen huomautus yleisistä syistä tarkoitti sitä aikaa, kun Kokoomus oli vielä Kekkosen idänpolitiikan vastaisten voimien johdossa. Sorsan puheenjohtajuuden aikana demarit olivat kekkoslaisempia kuin Kekkonen itse eivätkä ottaneet Kokoomusta hallitukseen, jos nimität sitä yleiseksi syyksi niin siitä vain.
Porvaripuolueen puheenjohtajat olivat sopineet hallituskuvioista vaalin tuloksesta riippuen. Suomessa ei ainakaan siihen saakka ennen vaaleja puhuttu tulevasta hallituksesta julkisesti. Olikohan syynä se, että silloisen valtiosäännön mukaan presidentti johti hallituksen muodostamista. Hankehan kaatuikin siihen, kun Koivisto loukkautui ja valitti hänet sivuutetun. Tottakai puoluejohtajilla oli niistä käsitykset ja keskinäisiä välipuheita ja sopimuksia. Mutta julkisuudessa sanottiin vain hurskaasti, käydäänhän nyt vaalit ensin.
Ilman muuta olisi paljon selkeämpää, että puolueet ilmoittaisivat ennen vaaleja tavoitteensa hallituksesta. Nyt on tosin selkeämpää, että vaalissa suurimmaksi puolueeksi saa etuoikeuden yrittää hallitusta, eikä tahtipuikkoa enää käytä presidentti, vaan sopu pitää syntyä puolueiden kesken parlamentissa. - oivahärkönen
se... kirjoitti:
...juuri onkin. Lehtinen purkaa Kekkosen alistavan vallan alla syntyneitä traumoja. Se on hyvä se. Sinunkin kannaisi yrittää. Ehkä löytäisit uuden objektiivisemman näkökulman Kekkoseen.
... tarvinnut alistua Kekkosen vallan alle. Mutta hän kyttäsi omaa etuaan olemalla Kekkosen kannattaja. Oli meillä siihen aikaan rehellisiäkin miehiä, kuten Tanner, Leskinen Linblom, Pitsinki, Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth, jotka kävivät Kekkosen kimppuun Kekkosen eläessä tietäen hyvin, että heillä ei ole tulevaisuutta Suomen politiikassa niin kauan kuin Kekkonen on vallassa. Siksi he yrittivätkin hänet kaataa rehellisellä hyökkäyksellä.
Nämä nykyiset raukat, lipposet ja lehtiset, hyökkäävät nyt kun Kekkonen ei enää pysty puolustautumaan. - KajeP
oivahärkönen kirjoitti:
... tarvinnut alistua Kekkosen vallan alle. Mutta hän kyttäsi omaa etuaan olemalla Kekkosen kannattaja. Oli meillä siihen aikaan rehellisiäkin miehiä, kuten Tanner, Leskinen Linblom, Pitsinki, Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth, jotka kävivät Kekkosen kimppuun Kekkosen eläessä tietäen hyvin, että heillä ei ole tulevaisuutta Suomen politiikassa niin kauan kuin Kekkonen on vallassa. Siksi he yrittivätkin hänet kaataa rehellisellä hyökkäyksellä.
Nämä nykyiset raukat, lipposet ja lehtiset, hyökkäävät nyt kun Kekkonen ei enää pysty puolustautumaan.No, kyllä Kekkosella vielä väkeviä puolustajia riittää, jotka vieläkin antavat tuomionsa Kekkosen linjan periaatteiden mukaan.
Yksi väkevä kekkoslainen "tuomari" on Kekkos-kirjailija Juhani Suomi, joka arvioi Kekkosen seuraajankin toimintaa kekkoslaisittain.
Aika erikoinen vaatimus, että historiaa ei saisi arvioida sen jälkeen kun arviointikohde on kuollut. Mutta ymmärrän kyllä, että epäjumala Kekkosen osoittautuminen tavallista härskimmäksi vallankäyttäjäksi surettaa kekkoslaisia.
Diktatuurin yksi tunnusmerkki on se, että sananvapaus on rajallinen. Ja näin oli Kekkosen aikaan. - Matti Kepponen
oivahärkönen kirjoitti:
... tarvinnut alistua Kekkosen vallan alle. Mutta hän kyttäsi omaa etuaan olemalla Kekkosen kannattaja. Oli meillä siihen aikaan rehellisiäkin miehiä, kuten Tanner, Leskinen Linblom, Pitsinki, Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth, jotka kävivät Kekkosen kimppuun Kekkosen eläessä tietäen hyvin, että heillä ei ole tulevaisuutta Suomen politiikassa niin kauan kuin Kekkonen on vallassa. Siksi he yrittivätkin hänet kaataa rehellisellä hyökkäyksellä.
Nämä nykyiset raukat, lipposet ja lehtiset, hyökkäävät nyt kun Kekkonen ei enää pysty puolustautumaan.Tiedät varsin hyvin, miten 1960- ja 70-luvulla kävi, jos joku politiikassa toimiva alkoi esittää kriittisiä arvioita Kekkosesta, ko. henkilö leimattiin varsin nopeasti jokinlaiseksi kylähulluksi, ei vakavasti otettavaksi. Eikä siihen Kekkosta itseään tarvittu, mm. meidän neljäs valtiomahtimme (vai monesko se oli?), riippumaton lehdistö, osallistui innolla teilaamiseen.
Kriittisiä arvioita esittävä julistettiin ensin kekkosvastaiseksi ja edelleen neuvostovastaiseksi, mikä tiesi todellisen poliittisen uran loppua, joutumista Vennamon, Junnilan, Kauko Kareen ym. kylähullujen porukkaan.
Lehtisellä ja Lipposella ei tosiasiassa olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta jatkaa poliittista uraansa demareissa, jos ja kun olisivat kritisoineet Kekkosta. Toki oli myös niin, että koko kansakunta oli kuin noiduttu. Kesti pitkään ennenkuin Keisarin uudet vaatteet huomattiin. Kaikillene eivät ole vieläkään valjenneet. - Otsikossa hymiö
oivahärkönen kirjoitti:
... tarvinnut alistua Kekkosen vallan alle. Mutta hän kyttäsi omaa etuaan olemalla Kekkosen kannattaja. Oli meillä siihen aikaan rehellisiäkin miehiä, kuten Tanner, Leskinen Linblom, Pitsinki, Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth, jotka kävivät Kekkosen kimppuun Kekkosen eläessä tietäen hyvin, että heillä ei ole tulevaisuutta Suomen politiikassa niin kauan kuin Kekkonen on vallassa. Siksi he yrittivätkin hänet kaataa rehellisellä hyökkäyksellä.
Nämä nykyiset raukat, lipposet ja lehtiset, hyökkäävät nyt kun Kekkonen ei enää pysty puolustautumaan."Oli meillä siihen aikaan rehellisiäkin miehiä, kuten Tanner, Leskinen Linblom, Pitsinki, Vennamo, Junnila ja Ehrnrooth"
- Otsikossa hymiö
oivahärkönen kirjoitti:
Nyt sinä kuitenkin myönnät kepun leimanneen ennen vaalia eikä hänen virka-aikanaan. Kepu ei vaalitaistelussakaan kovin leimannut Koivistoa. Hänen ulkopolitiikkansa oli tosin silloin kirjoittamaton luku, mutta ei siinä ilmennyt varsinaista poikkeamista Kekkosen linjasta. Ainoa isompi asia oli hänen omavaltainen jääräpäinen Nortekin ajamisensa ollessaan pääministeri.
Honka-liitto oli selkeästi suunnattu Kekkosen idänpolitiikkaa vastaan. Liittolaiset aikoivat kukistaa Kekkosen ja sitä kautta päästä hänen politiikastaan eroon. On naiivi väite, ettei Honka-liitto ollut selkeä yritys muuttaa politiikan suuntaa.
SDP oli mukana tuossa liitossa, koska SDP oli silloin tannerilaisen koplan vallassa. Tämä kopla sitten hajosi juuri tähän Honka-liittoon ja puolueessa pääsi rakentavat voimat Paasion johdolla valtaan. Niinpä puolueesta tulikin jo 66-vaaleissa selkeästi suurin puolue ja se otti johdon käsiinsä ollen ulkopolitiikassa UKK:n luotettavin tuki.
Vennamo yritti peittää silloisen ulkopolitiikan vastutstamisen julistamalla, että kyllä he toki hyväksyvät Paasikiven linjan. 60-luvun lopulla Paasikivestä oli aika jättänyt jo runsas vuosikymmen sitten ja elettiin erilaisessa maailmassa ja maa noudatti Paasikiven-Kekkosen linjaa. Jos Vennamo oli katkera Kekkoselle jostain henkilökohtaisesta syystä, turha siihen oli sekoittaa maan elintärkeitä etuja.
Virolaisen huomautus yleisistä syistä tarkoitti sitä aikaa, kun Kokoomus oli vielä Kekkosen idänpolitiikan vastaisten voimien johdossa. Sorsan puheenjohtajuuden aikana demarit olivat kekkoslaisempia kuin Kekkonen itse eivätkä ottaneet Kokoomusta hallitukseen, jos nimität sitä yleiseksi syyksi niin siitä vain.
Porvaripuolueen puheenjohtajat olivat sopineet hallituskuvioista vaalin tuloksesta riippuen. Suomessa ei ainakaan siihen saakka ennen vaaleja puhuttu tulevasta hallituksesta julkisesti. Olikohan syynä se, että silloisen valtiosäännön mukaan presidentti johti hallituksen muodostamista. Hankehan kaatuikin siihen, kun Koivisto loukkautui ja valitti hänet sivuutetun. Tottakai puoluejohtajilla oli niistä käsitykset ja keskinäisiä välipuheita ja sopimuksia. Mutta julkisuudessa sanottiin vain hurskaasti, käydäänhän nyt vaalit ensin.
Ilman muuta olisi paljon selkeämpää, että puolueet ilmoittaisivat ennen vaaleja tavoitteensa hallituksesta. Nyt on tosin selkeämpää, että vaalissa suurimmaksi puolueeksi saa etuoikeuden yrittää hallitusta, eikä tahtipuikkoa enää käytä presidentti, vaan sopu pitää syntyä puolueiden kesken parlamentissa....
- oivahärkönen
KajeP kirjoitti:
No, kyllä Kekkosella vielä väkeviä puolustajia riittää, jotka vieläkin antavat tuomionsa Kekkosen linjan periaatteiden mukaan.
Yksi väkevä kekkoslainen "tuomari" on Kekkos-kirjailija Juhani Suomi, joka arvioi Kekkosen seuraajankin toimintaa kekkoslaisittain.
Aika erikoinen vaatimus, että historiaa ei saisi arvioida sen jälkeen kun arviointikohde on kuollut. Mutta ymmärrän kyllä, että epäjumala Kekkosen osoittautuminen tavallista härskimmäksi vallankäyttäjäksi surettaa kekkoslaisia.
Diktatuurin yksi tunnusmerkki on se, että sananvapaus on rajallinen. Ja näin oli Kekkosen aikaan.... historiaa sen jälkeen kun arvioitava on kuollut. Mutta arvioitavan eläessä hänen tekemisiin myönteisesti osallistuneet, niin kuin Lipponen ja Lehtinen, ovat vähän jäävejä arvostelemaan kohdetta. Niistä luetelemistani rehellisistä miehistä vain ei taida monikaan enää elää. Heillä olisi täysi oikeus arvostella Kekkosta. Samoin tutkijoilla, jotka eivät siihen aikaan olleet mitenkään osallisia Kekkosen politiikkaan.
Ei Kekkosen aikana sananvapautta rajoitettu. Siitä on hyvänä esimerkkinä ne ryhdikkäät miehet, jotka luettelin. Näiden miesten toiminta oli vain tyhmää. He aiheuttivat sen, että pitkän aikaa Kokoomus, demarit, vennamolaiset ja eräät ruotsalaiset olivat kelvottomia hallitukseen. Silloisissa oloissa, kun kuuluimme N-liiton etpiiriin, ei Suomen hallituksessa voinut olla puoluetta tai ministeriä, joka avoimesti oli neuvostovastainen. - oivahärkönen
Matti Kepponen kirjoitti:
Tiedät varsin hyvin, miten 1960- ja 70-luvulla kävi, jos joku politiikassa toimiva alkoi esittää kriittisiä arvioita Kekkosesta, ko. henkilö leimattiin varsin nopeasti jokinlaiseksi kylähulluksi, ei vakavasti otettavaksi. Eikä siihen Kekkosta itseään tarvittu, mm. meidän neljäs valtiomahtimme (vai monesko se oli?), riippumaton lehdistö, osallistui innolla teilaamiseen.
Kriittisiä arvioita esittävä julistettiin ensin kekkosvastaiseksi ja edelleen neuvostovastaiseksi, mikä tiesi todellisen poliittisen uran loppua, joutumista Vennamon, Junnilan, Kauko Kareen ym. kylähullujen porukkaan.
Lehtisellä ja Lipposella ei tosiasiassa olisi ollut pienintäkään mahdollisuutta jatkaa poliittista uraansa demareissa, jos ja kun olisivat kritisoineet Kekkosta. Toki oli myös niin, että koko kansakunta oli kuin noiduttu. Kesti pitkään ennenkuin Keisarin uudet vaatteet huomattiin. Kaikillene eivät ole vieläkään valjenneet.Käytännössä vain olikin niin, että Kekkosen vastustaminen oli samalla hänen idänpolitiikkansa vastustamista. Sen hoitaminen oli hänen vastuullaan ja oli hänen tärkein tehtävänsä.
Tosiasia myös oli, että kuka ei hyväksynyt Kekkosta ja samalla hänen idänpolitiikkaansa, tiesi, ettei silloisessa Suomen politiikassa ollut hänelle sijaa. Valtaosa hyväksyi, mutta halveksin niitä, jotka jälkeenpäin alkavat arvostella sitä politiikkaa. Heistä ovat Lipponen ja Lehtinen loistoesimerkkejä.
- kalle k.
täällä palstoilla on Mielipidepankin ja KKK: n tasoisia kirjoittajia jotka tuovat totuuden mukaista ja tutkittua tietoa.
Heidän, avaukseesi antamiin vastauksiin on helppo yhtyä.
Hyvää lomaa vain KKK:le - ?????
Suomessa 1956-1981. Miksiköhän?
- Emeritus
...mutta tositarina.
Elettiin pysähtyneisyyden aikaa, ja Kari Kairamo oli silloin Nokia-yhtymän johdossa ja minä olin samassa firmassa töissä.
Eräänä syksyisenä päivänä firman hallintopäällikkö soitti minulle ja käski mennä metsään, eikä takaisin ole tulemista ilman kopallista suppilovahveroita. Kairamolle oli tulossa tärkeitä vieraita ja hän halusi välttämättä tarjota vieraalleen suppilovahverokeittoa alkukeitoksi. Sattui olemaan poikkeuksellisen huono suppilovahverovuosi ja minulla meni koko perjantain valoisa aika sen kopan täyttämiseen.
No, Kairamo sai soppansa ja vieras myös.
Jälkeenpäin kysyin kuka noin tärkeä vieras oli?
Oli kuulemma neuvostoliiton jonkun kaupallisen osaston delegaatio, johtajanaan Andropov jr.
Minä yritin vitsiä vääntää ja totesin; Voi juma, tuli kerättyä ihan vääriä sieniä, hyvä etten potkuja saanut!
Tosi asiassa vierailu oli onnistunut hyvin ja kauppojakin syntyi.
Meidän kaupalliset suhteet neuvostoaikaan hoidettiin samaan tapaan kuin Kekkonen hoiti valtioiden väliset suhteet. Oltiin hyvissä ja ystävällisissä väleissä. Suomi pysyi itsenäisenä ja teollisuus ja liike-elämä hyötyi.
Mitähän siitäkin olisi tullut, jos olisi toimittu "Korhosten" tyylillä, ryssitelty ja haistateltu?- Otsikossa hymiö
...
- Jaba_43
Minusta on hyvä, että eri tutkijat valottavat lähihistoriaamme eri näkökulmista, vaikka nuo näkökulmat usein ovatkin hyvin asenteellisia ja tavoitehakuisia sen suhteen kenen valtiomiehen panosta halutaan korostaa ja kenen aikaansaannoksia väheksyä.
Tässä suhteessa en erottele Juhani Suomea enkä Hannu Rautkalliota toisistaan siinä mielessä onko jompi kumpi oikeassa ja taoinen vastaavasti väärässä.
Pääasia on, että me lukijat pidämme oman päämme kirkkaana ja suhtaudumme toisaalta tiedonjanoisesti uusiin poliittista historiaamme käsitteleviin kirjoihin, mutta toisaalta tiedostamme myös sen, että kullakin kirjoittajalla on usein omasta arvomaailmastaan peräisin olevia painotuksia, mistä seuraa, että yksi teos ei koskaan kerro koko totuutta - se jää valitettavasti meidän kunkin oman päättelykyvyn ja subjektiivisten tulkintojemme varaan- oivahärkönen
... mutta meillä lukijoilla on kuitenkin omatkin mielipiteemme, jotka ovat lähempänä jotain kirjoittaja kuin toista. Esimerkiksi minä pidän Juhani Suomen sanomaa oikeampana kuin Kauko Kareen, Rautkallion tai Lehtisen.
- Jaba_43
oivahärkönen kirjoitti:
... mutta meillä lukijoilla on kuitenkin omatkin mielipiteemme, jotka ovat lähempänä jotain kirjoittaja kuin toista. Esimerkiksi minä pidän Juhani Suomen sanomaa oikeampana kuin Kauko Kareen, Rautkallion tai Lehtisen.
Unohdin tärkeimmän: lukijan oman arvomaailman, joka aina on mukana suodattamassa ja arvottamassa luettua tietoa.
- JormaKKorhonen
Osaatpa olla neutraali totuudellisuudessasi. Hyvä! Noin se todellakin on. Ja yhdyn myös siihen, mitä Oiva Härkönen toteaa, ja minä puolestani asetan nuo hänen mainitsemansa historioitsijat mieluummin päinvastaiseen järjestykseen.
Mutta ehkä kaikkia noita mainittuja puolueettomammiksi ja siten uskottavimmiksi asettaisin eräitä muita, joihin voisi kuulua mm. Max Jakobson, Timo Vihavainen, Jukka Nevakivi, Matti Paavonsalo ja Martti Häikiö. Monista muista historianvaiheista kovin hyvin kertoneet ja varmasti vakavasti otettavat historioitsijat Heikki Ylikangas ja Matti Klinge eivät valitettavasti ole olleet kovinkaan kiinnostuneita noista Kekkosen-Koiviston ajoista. - 11-17
JormaKKorhonen kirjoitti:
Osaatpa olla neutraali totuudellisuudessasi. Hyvä! Noin se todellakin on. Ja yhdyn myös siihen, mitä Oiva Härkönen toteaa, ja minä puolestani asetan nuo hänen mainitsemansa historioitsijat mieluummin päinvastaiseen järjestykseen.
Mutta ehkä kaikkia noita mainittuja puolueettomammiksi ja siten uskottavimmiksi asettaisin eräitä muita, joihin voisi kuulua mm. Max Jakobson, Timo Vihavainen, Jukka Nevakivi, Matti Paavonsalo ja Martti Häikiö. Monista muista historianvaiheista kovin hyvin kertoneet ja varmasti vakavasti otettavat historioitsijat Heikki Ylikangas ja Matti Klinge eivät valitettavasti ole olleet kovinkaan kiinnostuneita noista Kekkosen-Koiviston ajoista.Pieni ”clippi” SDP:n suuren puheenjohtajan myöhäisemmiltä vuosilta:
”…O.W. Kuusinen oli Stalinin kuoleman jälkeisen uudistuspolitiikan keskeisiä arkkitehteja, joka olisi ollut halukas viemään uudistuksia paljon pidemmälle kuin hänen tukemansa pääsihteeri Hrustshov’kaan oli valmis. Tämä tarkoitti käsitteen "proletariaatin diktatuuri" hylkäämistä ja vastaavia aiempien pyhien arvojen kyseenalaistamisia. Hänen alaisuudessaan työskennellyt GEORGI ARBATOV korottaisi hänet suorastaan perestroikan edelläkävijäksi…”
(Timo Vihavainen, ”Taistelu Stalinin perinnöstä”)
Otto Wille Kuusinen siis keksi perestroikan!
Siinäpä olisi tutkimisen paikka Lasse Lehtiselle tai jollekin muulle nykyhistorioitsijalle. Ehkäpä lopulta tunnustettaisiin, että O.W.K on suurin Suomessa koskaan syntynyt sosialidemokraatti.
- MiracleMike
Kannattaa lukea ja muistella, ne jotka muistavat Manun ajan, ja lähteä itse jatkamaan tutkimusta. Jo pelkät professori Juhani Suomen saatesanat kumoavat useimmat kritikoijien väitteet.
Koiviston arkistot eivät kestä päivänvaloa, vaikka mies itse vaati Kekkosen arkistojen avaamista. Ja aivan päivänselvää on, että Juhani Suomelle tietoja antaneista lähteistä jotkut tahtovat pysyä nimettömänä. He eivät tahdo sitä samaa kohtelua kuin mikä yleensä tässä maassa on totuuden puhujien kohtalona mikäli se poikkeaa Stadin sinipunan mielipiteistä.
Kaiken järjen ja taidon vastainen pelkkä ylistyskirja sosialidemokraattisesta presidentistä olisi poikinut mielenkiinnottomia kehuja kaikkialta samoin kuin mistään piittaamaton pelkkä Kekkosen parjaaminen saa aina hyvät kirja-arvostelut.
Erittäin mielenkiintoista historiaa on tuo Koiviston aika. Juhani Suomen teos samoin kuin kaikkia historian kirjoja kannattaa hankkia enemmänkin. Katsokaa kaikki kirjahyllyjänne: onko niissä kuinka monta historiateosta?- JormaKKorhonen
>> Katsokaa kaikki kirjahyllyjänne: onko niissä kuinka monta historiateosta?
- HistoryMan
Kekkosen arkistot olivat sen verran kuumaa kamaa, että ne annettiin yksinoikeudella vain Kekkostutkijalle, Juhani Suomelle - joka ei sitten pettänyt luottamusta.
Ei kai Koivisto anna arkistojaan fakkiutuneen Kekkos-tutkijan käyttöön!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762066Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361728Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101402Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291200Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591198Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161041- 60959
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58957