Miten te muut, jotka olette huomanneet olevanne TÄYSIN väärällä allalla, olette ratkaisseet tämän ongelman? Haluaisin nyt kuulla yli kolmekymppisten kokemuksia. Työskentelen itse sosiaalialalla ja kylmä tosiasia on, että en kerta kaikkiaan ole sopiva tähän työhön. Auttamishalua ei ole enää nimeksikään ja aivan yksinkertaisesti en ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä mikä on paha juttu tällä alalla. Gradukin on tekemättä ja inhottaa ajatuskin tehdä se sos. alan aiheista.
Siis muut 30 alaa vaihtaneet tai vaihtoa pohtivat: jatkatteko edelleen ikävän tuntuisessa työssä (ja miten jaksatte siinä), oletteko vaihtaneet alaa, hakeutuneet uuteen koulutukseen ja miten rahoitatte opiskelun (työtäkin täytyy tehdä elääkseen) ja oletteko onnistuneet työllistymään toiselle alalle? Olen tehnyt sosiaalialan hommia melko pitkään enkä todellakaan osaa tehdä mitään muuta. Kaiken lisäksi olen kiinnostunut aivan toisenlaisesta oppialasta: valtio-opista ja kv. politiikasta. En oikein usko, että koskaan työllistyisin ko. alan hommiin vaikka näitä aineita opiskelisin, sillä mitään työkokemusta ko. alan hommista ei ole. Siis te jo varttuneemmat alan vaihtajat, miten on käynyt? Oletteko löytäneet työtä mieluisammalta alalta? Kannattiko alan vaihto?
väärällä alalla
12
3297
Vastaukset
- kävi näin
Kouluttauduin uudelleen ja olen lukuisista työhauista huolimatta työtön ollut jo toista vuotta. Olen yli 40v enkä saa näköjään enää entisiä enkä uuden koulutuksenkaan alalta töitä. Kouluttauduin opintorahan ja lainan turvin. Joten ei kannattanut todellakaan päätyä pitkäaikaistyöttömyyteen. Katkera olen ja toivoni menettänyt totaalisesti.
- Humanistintapainen
Minä huomasin valmistuttuani, että omalla alalla ei enää ole kuin freelancer-töitä. Päätin sitten mennä leipätöihin muualle ja tehdä freenä sitten sivukeikkaa.
Pääsinkin sitten kivaan työpaikkaan ja nautin työstäni, jossa sain tehdä suurimman osan ajasta ihan koulutusta vastaavaa työtä (vaikka olin asiakaspalveluosastolla ja minimipalkattuna). Tuli yt-neuvottelut ja omistajanvaihdos ja muutto toisiin tiloihin aivan toisenlaisiin työtehtäviin.
Päätin sitten alkaa opiskella toista tutkintoa. Suoritan sitä kokoaikaisen vuorotyön ohella, sekä verkossa että paikanpäällä istuen. Viikot ovat pitkiä, ja neljänä päivänä viikossa lähden aamulla ennen seitsemää ja palaan illalla kymmenen jälkeen. Rankkaa se on, läksyjen ja muiden kanssa, mutta toisaalta: saan lisätietoa, opin uutta ja saan paperille osaamistani. Ehkä jonain päivänä saan vakinaisen työpaikan ja yli 2000 euron palkan kuukaudessa. Toivottavasti. Alkaa hävettää olla tuttavapiirini pienipalkkaisin.
Olen humanisti, eli en työllisty sitten millään. Hakemuksia olen laittanut vaikka minne: haastatteluihinkaan ei tahdo päästä. Ikää on 38, joten sekin on jo rasite. Olen hakenut aktiivisesti muita töitä jo 3 vuotta. Siksi olenkin nyt opiskelemassa uutta alaa. Että saisin uuden työpaikan. Olen hakenut ihan mitä vaan työtä: kaupan kassalta, kirjastoista, neuvonnoista, toimistotöitä. Olen myös hakenut oman alan vakipaikkoja, mutta niitä hakee sitten 500 muutakin ja ne, jotka ovat suostuneet projekteihin ja osa-aikaisuuksiin ja määräaikaisuuksiin ajavat tietysti ohi, koska heillä on enemmän työkokemusta....
Onneksi pärjään 5-6 tunnin yöunilla, koska teen 6-päiväisiä viikkoja. Sunnuntai onkin pyhitetty läksyille ja videoiden katselemiselle. Uusi ala on mielenkiintoinen ja saan opiskella käytännönläheisemmin kuin ensimmäisellä kierroksella. Tässä lähdetään selvästi työelämän tarpeista, eikä liian teoreettisesti! - .....
Olenkohan väärässä ketjussa, kun olen vastavalmistunut ja vielä alle 30, luulen olevani oikealla alalla, mutta en löydä mieleistäni työtä.
Valmistuin vuosi sitten biokemistiksi ja olen ollut tutkijana siitä lähtien ja jo ennen valmistumistakin. En ikinä halunnut enkä halua, tutkijaksi. Minua kiinnostaa tiede ja biologia aivan älyttömästi, mutta en halua olla tutkija!
Työnkuvan pitäisi olla joustava ja vapaa. Joo, onhan se, mutta en mä jaksa viikoista toiseen toistaa kokeita labrassa ja anoa apurahoja, pohtia öisinkin, mitä seuraavaksi. Yäk! Mä haluan tehdä jotain muuta.
Tiedemaailma voi menettää mussa "aivot", mutta pitäsikö mun oikeesti vaihtaa alaa johonkin täysin toisenlaiseen, mitä tekisin työkseni ja siirtäisin tämän mielenkiinnon ja aivokapasiteetin puhtaasti vapaa-aikaan tai harrastuspohjalle? Mä voisin vaikka ottaa vastaan paketteja, purkaa niitä, lähettää ja kirjata koneelle TYÖKSENI, ja olla sitten muuten vaan kiinnostunut syövän hoidosta.
Kateellisena katson poliisipuolisoni arjen ja työn sovittelemista. On selkeesti työ- ja vapaa-aika. Kuka palkkais biokemistin varastoduunariksi? Mä ilmottaudun!- myos
taalla toinen samanmoinen, tosi kemistin koulutus. eipa sita opiskeluaikoina tajunnu etta paatyy tutkijaksi jota hommaa inhoaa. Nyt oon tosissani miettimassa ihan uudelleen kouluttautumista pidemman kaavan kautta. mukava huomata etta samoja ajatuksia joku toinenkin pyorittaa.
- elämä on lyhyt
Suomessa elämä on nykyisin yhtä helvettiä, jos ei ole ymmärtänyt aloittaa urasuunnittelua ja laajan kontaktiverkoston hankkimista jo alle 20-vuotiaana.
Onneksi elämä on lyhyt ja kuolema vapauttaa ennen pitkää tästä paskasta. Arkusta ei enää tarvitse kurkottaa mukaan tähän epäoikeudenmukaiseen oravanpyörään.
Rappiolla on hyvä olla,
ei huolet paina,
ei rasitu polla,
siis antaudu sinäkin suosiolla,
taikka anna meidän olla ! - kokemuksia?
Kiitos teille jotka kirjoititte kokemuksistanne. Niitä tuntui olevan monenlaisia. Sain vähän lisää realismia tähän omaan ajatteluuni. Kiitos teille ja onnea itse kullekin jatkossa!
- 34v ukko
Olen IT alalla ja jonkinmoisen aseman saanut palkka ok ja kaiken pitäisi olla "hyvin" kuitenkin tekis mieli tehdä jotain aivan muuta. Jos pääsisin korjaamaan veneen moottoreita olisin valmis tekemään sitä heti. Kokemusta ja koulutusta löytyy, mutta tilipussi puolittuisi. Eli tehdäkkö jotain mikä ei kiinnosta hyvällä palkalla vai jotain mikä kiinnostaa pienemmällä palkalla? Kaikki ei tätä varmaan ymmärtäisi miksi vaihtaa "huonompaan" työhön. No onneksi vaimoke ymmärtäisi mikä oikeastaan riittää minulle.
- kävi 36v
Alanvaihto mielessä vaikka näennäisesti kouluttaudun viranomaisten mieliksi entisellä alallani. Eli rahoituksesta luonnonvara tai käsityöammattiin. 36v ja tietoinen elämän rajallisuudesta. Rahasta puhuen, aina sitä jollain ihmeellä pärjää. Huonosti, mutta onnea ei mitata rahassa.
- väärä ala?
Mulla on juuri samanlainen tunne. Olen noin kolmekymppinen, varsin hyvässä duunissa, saan hyvää palkkaa, eli kaiken pitäisi olla hyvin. En ole edes työskennellyt vielä kovin kauan, mutta olen kuitenkin viime aikoina huomannyt yhä useammin ajattelevani totaalista alan vaihtoa. Nuoruuden haaveammattini sairaanhoitaja on pulpahtanut jälleen mieleen vuosien jälkeen. Kaipaan käytännönläheisempää työtä, sellaista työtä, missä nään työni jäljet. Olen loputtoman kyllästynyt papereiden pyörittelyyn suuressa yrityksessä. Tämän askeleen ottaminen mietityttää paljon. Kuten sinulla, minunkin palkkani pienenisi huomattavasti, mutta uskoisin että olisin onnellisempi. Olen asettanut itselleni tietyt aikarajat, ja jos vielä silloin tuntuu näin ahdistavalta, aion vaihtaa alaa (toivon pystyväni siihen).
Onko kohtalotovereita? - Jenni
väärä ala? kirjoitti:
Mulla on juuri samanlainen tunne. Olen noin kolmekymppinen, varsin hyvässä duunissa, saan hyvää palkkaa, eli kaiken pitäisi olla hyvin. En ole edes työskennellyt vielä kovin kauan, mutta olen kuitenkin viime aikoina huomannyt yhä useammin ajattelevani totaalista alan vaihtoa. Nuoruuden haaveammattini sairaanhoitaja on pulpahtanut jälleen mieleen vuosien jälkeen. Kaipaan käytännönläheisempää työtä, sellaista työtä, missä nään työni jäljet. Olen loputtoman kyllästynyt papereiden pyörittelyyn suuressa yrityksessä. Tämän askeleen ottaminen mietityttää paljon. Kuten sinulla, minunkin palkkani pienenisi huomattavasti, mutta uskoisin että olisin onnellisempi. Olen asettanut itselleni tietyt aikarajat, ja jos vielä silloin tuntuu näin ahdistavalta, aion vaihtaa alaa (toivon pystyväni siihen).
Onko kohtalotovereita?Mä taas vaihdoin sairaanhoitajan hommista paperitöihin. Ja tyytyväinen oon ollut. Nyt päivätyö, ja henkisesti sekä fyysisesti paljon helpompaa. Ei oo ainakaan vielä yhtään ikävä vanhoihin hommiin. Eihän sitä tiedä mitä sitä tulevaisuudessa puuhastelee, mutta nyt ainakin näin :)
- harkintaa
Itse olen myös valmistunut yliopistosta, opiskellut vuosien varrella lisää tutkintooni ja hupsista - huomasin juuri ettei minusta ole tähän kovin kilpailevaan ammattialaan. Tympii jo ajatus että joutuisi taistelemaan useiden kymmenien elämänsä työlle pyhittäneiden kanssa työpaikasta. TÄllä hetkellä en tiedä yhtään mitä tulevaisuudessa tekisin, irtisanouduin vastikään vakinaisesta työpaikastakin, kun halusin rauhoittaa elämää - eihän voi olla oikeasti niin että elämä on vain pelkkää työtä ja pätemistä. Kai sitä pitäs jotain kivaakin ehtiä tekemään - ja huolehtimaan siitä millaisen kuvan jälkikasvukin elämästä saa. Siis mitä ihmettä sitä alkaisi tekemään.
- KTMekonomi
Minä taas haluaisin vaihtaa sosiaalialalle. Olen täysin kyllästynyt tähän kravattikansaan ja jakkupukuihin. Millään muulla ei ole merkityistä kuin menestyksellä ja ulkoisella hyvinvoinnilla. Olen jo pitempään suunnitellut alanvaihtoa, mutta milläs rahoitat opintosi. Olisin valmis siirtymään esim. sos.työntekijäksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762025Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361709Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81358Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591171Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241169Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161024- 60945
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58934