Luettuani aiempia viestejä minun on aivan pakko kirjoitta.. En ole mitenkään abortin kannalla mutta en sitä voi vastustaakaan.. Itselleni se tehtiin pari vuotta sitten. Syyllisyyttä koen, mutta tiedän, että ratkaisu oli oikea.
Täällä on kovin paljon puhuttu lääkkeellisestä abortista ja sen huonoista puolista (onko hyviä?). Jo silloin, kun itse menin kuuntelemaan vaihtoehtoja, päätin, etten pystyisi lääkkeelliseen vaikka sen voikin tehdä kotona. Menin siis sairaalaan. Menin aamulla seitsemältä ja kotiin pääsin kolmelta. Kaikki oli ohi. Aamulla sain rauhottavaa koska itkin vain. Nukahdin siis siihen. Kymmenen aikoihin minut herätettiin - oli aika. Hoipertelin leikkauspöydälle ja minut nukutettiin. Heräsin parin tunnin päästä kipuun, johon sain heti lääkkeen ja se auttoi. Sen jälkeen ei enää sattunut yhtään. Verta tuli vain hiukan, pari päivää tiputteli (kohtuhan siivotaan täysin niin verta ei tietenkään ole).
Jos tulisi tilanne, jossa pitäisi valita lääkkeellinen vai sairaalassa, suosittelisin sairaalaa. Siinä kaiken pahan yli nukkuu, saa apua/tukea jos tarvitsee, neuvoa ym. Minullekin lääkäri suositteli kotona tehtyä (tietysti, paljon halvempaa heille) mutta onneksi otin sairaalan. On jo henkisesti tarpeeksi paha tehdä abortti, saati sitten kärsiä sen edestä muutenkin (kotona tehty paljon kivuliaampi ja verisempi). Melko usein kaavinta joudutaan kuitenkin loppujen lopuksi tekemään jos lääkkeillä ollaan lähdetty alkuun.
En edes tiedä, miksi tämän kirjoitin.. Kai omat muistot tulivat pintaan kun luin kirjoituksia. Voimia kaikille ja toivon, ettei kenenkään tarvitsisi sitä kokea, mutta tiedän, että monet joutuvat asiaa miettimään ja paljon. Kyselkää vaihtoehtoja, miettikää ja harkitkaa, älkää heti tehkö niinkuin "lääkäri suosittelee"..
Täällä on kovin paljon puhuttu lääkkeellisestä abortista ja sen huonoista puolista (onko hyviä?). Jo silloin, kun itse menin kuuntelemaan vaihtoehtoja, päätin, etten pystyisi lääkkeelliseen vaikka sen voikin tehdä kotona. Menin siis sairaalaan. Menin aamulla seitsemältä ja kotiin pääsin kolmelta. Kaikki oli ohi. Aamulla sain rauhottavaa koska itkin vain. Nukahdin siis siihen. Kymmenen aikoihin minut herätettiin - oli aika. Hoipertelin leikkauspöydälle ja minut nukutettiin. Heräsin parin tunnin päästä kipuun, johon sain heti lääkkeen ja se auttoi. Sen jälkeen ei enää sattunut yhtään. Verta tuli vain hiukan, pari päivää tiputteli (kohtuhan siivotaan täysin niin verta ei tietenkään ole).
Jos tulisi tilanne, jossa pitäisi valita lääkkeellinen vai sairaalassa, suosittelisin sairaalaa. Siinä kaiken pahan yli nukkuu, saa apua/tukea jos tarvitsee, neuvoa ym. Minullekin lääkäri suositteli kotona tehtyä (tietysti, paljon halvempaa heille) mutta onneksi otin sairaalan. On jo henkisesti tarpeeksi paha tehdä abortti, saati sitten kärsiä sen edestä muutenkin (kotona tehty paljon kivuliaampi ja verisempi). Melko usein kaavinta joudutaan kuitenkin loppujen lopuksi tekemään jos lääkkeillä ollaan lähdetty alkuun.
En edes tiedä, miksi tämän kirjoitin.. Kai omat muistot tulivat pintaan kun luin kirjoituksia. Voimia kaikille ja toivon, ettei kenenkään tarvitsisi sitä kokea, mutta tiedän, että monet joutuvat asiaa miettimään ja paljon. Kyselkää vaihtoehtoja, miettikää ja harkitkaa, älkää heti tehkö niinkuin "lääkäri suosittelee"..
Vastaukset 9
Vanhimmat
en ymmärrä miksi tuosta lääkkeellisestä keskeytyksestä valitetaan.Ei se ole julmasti sen kivuliaampaa kuin kuukautiskivutkaan,vahvat kipulääkkeet saa kotiinsa mukaan.Vuoto kestää pari päivää kauemmin kuin normaali kuukautisvuoto ja on hiukan paksumpaa vain.Onnistumisprosentti on hoitajani mukaan n.90 eli kaavintaan ei tosiaankaan jokainen joudu.On se kumma jos mukavuudenhaluaan menee kaavintaan,jottei tarvitsisi verta katsella.
Mun mielestä hyviä puolia lääkkeellisessä abortissa on nopeus,sairaalassa olon vähyys,oma rauha ja perheen tuki kotona.Neuvoa saa tarvittaessa soittamalla sairaalaan.
Lääkäri itsekin oli sitä mieltä että mulle parempi vaihtoehto oli kaavinta koska en ole ennen synnyttänyt..Tiedä sitten. Mukava täti oli.
Menin aamulla sairaalaan 8.30. Toimenpiteeseen pääsin hieman ennen kymmentä, heräsin klo 11,söin,puin ja kotiin pääsin 12 aikaan. Fyysisiä kipuja ei minkäänlaisia,henkisiä kylläkin. Toipuminen jatkuu...
Kuten tuossa jo lukee, aina kun joudutaan menemään kohtuun ulkoapäin, on riski kaikkiin komplikaatioihin, seurauksiin suurempi.
Lääkkeellisestä abortista on annettu täälläkin aika paljon pelottelulla sävytettyä "tietoa". Ensinnäkin ainakin paikkakuntani sairaalassa ei edes mainittu vaihtoehtoa, että sen tekisi kotona, vaan olin valvotuissa olosuhteissa sairaalassa monta tuntia. Toisaalta hyvänä puolena voi pitää sitä, että joissain tapauksissa kotona keskeyttäminenkin on mahdollista.
Pitää muistaa, että suurin osa lääkkeellisistä keskeytyksistä sujuu hyvin. Tuskin sitä on tutkittu, mutta ainakin minusta tuntui, että kun koin lääkkeellisen keskeytyksen, minulla oli koko keskeytyksen ajan mahdollisuus tehdä surutyötä. En siis missään vaiheessa herännyt tunteeseen, että kaikki on toisin ja olen tyhjä, vaan sain itse seurata, miten "raskaus valuu minusta ulos". Ja se, että sikiön näkisi keskeytyksen yhteydessä, niin kuin täällä toisinaan väitetään, on varmasti suurimmalta osin täyttä puppua. 9 viikolla sikiö on noin 2 cm:n mittainen ja (esim. 7. viikolla omani oli reilun sentin mittainen) epäilen suuresti, että sitä erottaisi valuvan sisällön seasta. Etenkin, kun se suurimmaksi osaksi valuu wc-pönttöön.
Olen hyvinkin tyytyväinen siihen, että minulle tehtiin juuri lääkkeellinen keskeytys. Se tuntui "luonnolliselta", jos nyt abortti ikinä voi sitä olla ja henkisesti pidän helpompana sitä, että olen itse niellyt pillerit, joilla se alkoi ja olen päättänyt omasta kehostani, eikä sille ole tehty mitään sellaisessa tilassa, jossa en mitään tunne, enkä tiedä. Abortit ovat tietysti aina yksilöllisiä, mutta kirjoitin tämän siksi, että lääkkeellisestä keskeytyksestä ei aina kerrottaisi vain huonoja kokemuksia.
Näin...keskeytyksen kokeneena ja sinne peltiämpäriin katsoneena.
Mun käsittääkseni tuo kotona hoidettu keskeytys on mahdollista vain jos on jo aiemmin synnyttänyt? Voin olla kyllä väärässäkin.
Niin, siinä se jo tulikin. Että mihin ihmeen peltiämpäriin?
Ainakin täällä päin, lääkkeellisessä keskeytyksessä(sairaalassa) käydään koko keskeytyksen ajan "ämpärillä", jtn silloin voidaan helposti tulkita, onko riittävä raskausmateriaali tullut ulos, ettei tarvitse kaavintaa lisäksi.
En ole kuullut muuten ehtoa, että pitäisi olla synnyttänyt kotikeskeytykseen, mutta hyvä kriteeri. *miettii mitä ihmettä aina eksyy tänne ja tekee itselleen pahan olon..* Huoh ! :(
Harriina on uniikkinimi ja ole hyvä ja lopeta sen käyttö. Kiitos.