Kuvittele...

varotan synkkyydestä.

toinen aurinkokunta on yhdistymässä omaamme..
toisen aurinkokunnan aurinko kuitenkin tuhoaa parin kuukauden sisällä oman planeettamme..
tegnologia kehittynyttä..
ei ole aikaa ja huomataan toisella aurinkokunnalla oman planeettamme tapainen planeetta joka omistaa kaikki ehdot elämälle..
retkikunta planeetalle..
siellä on toinen sivilisaatio kuitekin omaamme paljon paljon tyhmempi..
saamme toisen sivilisaation vaihtamaan planeettamme heidän kanssaan..
pikkuiset tyhmät "kääpiöt" saavat asua planeetallamme noin kaksi viikkoa ennenkuin se tuhoutuu kokonaan..
leffan olis tarkoitus loppua siihen kun näytetään kuvaa modernista eläintarhasta ja siellä on muutama yksilö tyhmemmästä "kääpiö" sivilisaatiosta ja "häkin" a.k.a. lasikuvun edessä on kyltti että ei saa ruokkia..

tälläisiä ideoita kehittelen pienessä päässäni aina kun itseni kanssa olen.

Muttei tarpeeksi suurta kuitenkaan. Joskus tulee mielessä pyöriteltyä kohtauksia, kuten sun viestissä, mutta siitä on vielä piiiiitkä matka kokonaiseen elokuvaan, kokonaiseen tarinaan.

Kai mä olen liian lyhytjännitteinen tyyppi kirjoittamaan kokonaista tarinaa.

Hyvistä tarinoista tuli mieleen hyvät elokuvat: katsoin tänään peräjälkeen Kohtalokkaan syrjähypyn ja Monster´s ball:in, nyt on aika "täysi olo" :)

"Täynnä hyvää elokuvaa"

oli synkkä ja myrskyinen yö. jätkä viimeistä leipäänsä syö. tyttö turhaan aitassa jätkää odottaa vaikka jätkää todella paljon panettaa. sillä jätkän perässä kulkee viikatemies. se saattaa iskeä takaapäin kukaties. jätkä yrittää pakoon turhaan viikatetta. isku tulee eikä enää tarvii paeta. nyt ei tyttö enää jätkältä saa. tyttö yksin on ja häntä panettaa.
muistokynttilän hän jätkälle sytyttää ja loppujen lopuksi hän sen sisälleen työntää. kiimassa tyttö hulluna kiljuu. kynttilä syvällä on ja liekkikin jo sammuu. sen pituinen se.