Mahdoton yhtälö; mutta jos tilanne sallis, ja mammonan hankkiminen unohdettas hetkeksi....
(luulisin vähintään 2,5 vuodeksi) Niin kuinka moni haluaisi kartuttaa purjehdus tms. harrastusta sillä että tosissisaan haluaisi lähteä pallon ympäri? Nim. mää ainakin haluaisin...
(luulisin vähintään 2,5 vuodeksi) Niin kuinka moni haluaisi kartuttaa purjehdus tms. harrastusta sillä että tosissisaan haluaisi lähteä pallon ympäri? Nim. mää ainakin haluaisin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja minä ja
Vaikka olenkin vielä jonkun aikaa moottoriveneilijä. Oikeastaan koko ajan pyörii kyseinen
asia mielessä, kun "oikein mikään muu ei tunnu enää miltään"...
Siinä kyllä puhutaan paljon muustakin kuin purjehduskokemuksen kartuttamisesta.
Oikeastaan se kokemus pitäisi kartuttaa ennen lähtöä !
Olen miettinyt, että nykyään ja lähitulevaisuudessa kaikki elektroniikka (sähköiset kartat,
GPS, internet, satelliittipuhelimet yms.) takuulla mataloittavat monen lähtökynnystä.
Ja joojoojoo, ei niillä pelkästään mihinkään mennä, ovathan arvokas turvallisuuslisä.
Ja joskus vielä menen
Teimme kesällä, Loviisan edustalla lilluessamme, päätöksen lähteä lapsinemme viiden vuoden päästä pallonkiertomatkalle. Alustavasti matkalla viivytään neljä vuotta. Nyt talvet luetaan yms. reissua varten ja kesät veneillään. Reissuvenettä tai rahaa ei vielä ole mutta onnistunee aikanaan (asunto myyntiin, säästö jne.).
Olemme huomanneet, että kun ei enää asiaa mieti ja jahkaile "sitten joskus...", vaan lyö päivämäärän kiinni ja alkaa tehdä töitä asian eteen, niin homman loppu on enää tekemistä. Meillä päätös pitää sisällään mm. sen, että työpaikat on jätettävä ja kaikki vähäinen omaisuus menee maailman merille. Se ei ole ongelma. Itse päätöksen tekeminen ja päivämäärän asettaminen on (ainakin meille) se suurin kynnys.
Kyllä, voi olla, että rahaa emme saakaan tarpeeksi tai toinen jänistää eikä halua lähteä. Syitä peruuntumiseen on ziljoona. Peruuntumisen kanssa on vain sitten elettävä. Mutta kuten sanottu, kun päätöksen on tehnyt, niin loppu on vain tekemistä.
Usein lähtemisestä tehdään aivan liian suuri haloo.Itse vaan päätin lähteä kesälomalla ajamaan niin kauas etelään kun kerkiän 5 viikon loman aikana.Käytän sanaa ajamaan,vaikka purjeveneellä liikunkin.Kepeissä kesäkeleissä moottoritunteja tulee aika paljon.
7 viikkoa tarvitsin kun veneeni makoilee nyt etelä Kroatiassa.Ei nyt ihan pallon kierto mutta, lähdetty on.Keväällä jatketaan rauhallisemmalla tahdilla Adrianmeren kiertoa...
kiva tietää hieman enemmän matkastasi. Mikälaisilla legeilla vetäisit, mitä kautta (eli lähinnä kiersitkö Gibraltarin?), miten hankit talvehtimispaikan, minkälainen miehistö jne. Jos et halua näin julkisesti, niin voin laittaa mailiosoitteen näkyviin, kunhan ensin kerrot, haluatko ylipäätään kertoa asiasta. Tämä siksi, että suunnittelen samankaltaista reissua. Tosin omassa suunnitelmassani ajattelin ensin käväistä Kanarialla ja sitten vasta Välimerelle. Takaisin mahdollisesti kanavaa pitkin. Olen jonkin verran perehtynyt asiaan ja toki tiedän, että talvehtimispakkoja kyllä löytyy suht helposti. Useimmat vain etsivät ilmaista tai halpaaa ja niistä on enempi pula. Kertoisiko kokemuksestasi muille? Niin, ja vielä täytyy sanoa, että olet vetänyt hyvää vauhtia. Eräs venetuttuni toi veneen Mallorcalta. 4 viikkoa Helsinkiin ja ei kuulemma paljon maata matkanaikana näkynyt. Hän kiersi Gibraltarin.
minä lähden, mutta asia ei välttämättä ajankohtainen vielä. Tiedän kuitenkin, että tulen sen vielä tekemään jollain aikavälilä..
mikä sen ihanampaa.
Ehkä joskus (mammonan hankkimisen jälkeen)...
... ehkä lähtisi, vaikka voisin unohtaa mammonan hankkimisen, koska arvelen pitkien valtameriylitysten olevan tylsiä tai painajaismaisia, kelistä ja tuurista riippuen. Mutta sen sijaan viikon pari kerrallaan voi purjehtia vuokraveneellä siellä sun täällä vaarantamatta talouttaan. Ja sokerina pohjalla on tietysti oma vene Itämerellä.
Sattumalta juuri tänä aamuna töihin ajettaessa juteltiin vaimon työkaverin tilanteesta; hän on viettänyt vuoden, ei purjehtien, mutta muuten reissaten maailmalla. Rahoituksena myivät vuosi sitten asuntonsa, nyt on pettymys suuri kun ei asuntojen hinnat vielä olekaan romahtaneet. Ulkopuolisena on tietysti vaikea sanoa mitä jäi käteen ja kannattiko, mutta ainakin taloustilanne on paljon heikompi kuin lähtiessä.
No, keski-ikäisen materialisti-kapitalistin ajatuksia. Teille onnekkaille, jotka uskallatte lähteä, yksi toivomus: älkää ylittäkö Biskajan lahtea tai ainakaan kirjoittako siitä mitään, jos niin teette, se on loppun käsitelty aihe:)
Viellä mä lirautan vantti pissat suolaiseen veteen :)
lähtisin kun olisi luotettava ja muutenkin kunnon porukka