Oletko oikean ihmisen kanssa?

kysmys

Tuntuuko sinulta vahvasti siltä, vai oletko enemmänkin päättänyt asian...vaikka ehkä alitajuisesti tiedät olevasi väärän ihmisen kanssa? mä olen miettinyt tätä nyt yhä useammin. Mun ja mieheni välillä ei ole ns. vahvaa henkistä yhteyttä, mutta se ei silti tarkoita ettenkö rakastaisi häntä. Tämä pistää kuitenkin miettimään, että entä sitten jos tapaisin sellaisen miehen jonka kanssa tällainen yhteys on.. voi myös olla että jotkut ihmisluonteet ovat taipuvaisempia jatkuvaan jahkailuun tällaisissakin asioissa. jotkut eivät edes mieti, ovatko oikean ihmisen kanssa. mä taidan kuulua niihin jotka aina haaveilevat onnesta, eivätkä huomaa sitä onnea mitä jo nyt löytyy ympäriltä. Mitenköhän sitä aikuistuisi?

10

2296

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • vastaus

      Näitä palstoja lukiessa voisi todeta että suurin osa ovat väärän henkilön kanssa, itseäni mukaan lukien. Pitkän yhdessä olleet jatkavat yhdessä olemista milloin mistäkin syystä, mukavuuden halukkuudesta, rutiinit toimii, lapset asuvat kotona mutta yhteistä heillä kaikilla on että seksi ei toimi. Poikkeuksena ovat ne jolla seksi toimii mutta mies hakkaa.
      Itsekin haaveilen kuvailemastasi onnesta mutta se taitaa jäädä haaveiluksi ja kuvittelen sen kuuluvan ihastumisvaiheeseen.

      • onnet-on

        Veikkaan, että suhteisiinsa tyytyväisimmät ei kirjottele juuri näille palstoille...

        Asiasta toiseen: Edellisen kirjoittajan vietissä pisti silmään, että suurimmalla osalla seksi ei toimi tai mies hakkaa. Meillä seksi toimii (mun vaatimustason mukaan ainakin) eikä kukaan hakkaa. Jopa jonkin tason henkinen yhteyskin on saavutettu. Jotain tuntu loksahtavan heti, mut suurin osa on saavutettu ajan kanssa.

        Siltikin mietin välillä olenko oikean ihmisen kanssa. (Varmaan tyypillistä naista.) Meillä on vaan totaallisen erilaiset kiinnostuksen kohteet. Miehen päivät vapaa-aika kuluu tietokoneen ja telkkarin parissa. Mä taas muutun levottomaks, jos oon yhdenkin kokonaisen päivän kotona. Aina pitäis päästä tanssimaan tai jonnekin.

        Suhde jatkuu silti. Liekö syynä kiintymys tahi rakkaus ja usko siitä, että ruoho ei ole aidan takana sen vihreämpää.

        Ja mites tuo edellisen kirjoittajan mainitsema "ihastumisvaihe". Kuinkas pitkä oletatte sen olevan? Entä oottekos miettiny päin vastaista rakennuskaava, eli onni suhteessa saattaa myös kasva ajan myötä, vähitellen yhteisen työn tuloksena ylä- ja alamäkien kautta?

        Aika vaikee uskoo, että kenellekään ois olemassa sitä täydellistä kumppania ja täysin ongelmatonta suhdetta.


      • morsian.
        onnet-on kirjoitti:

        Veikkaan, että suhteisiinsa tyytyväisimmät ei kirjottele juuri näille palstoille...

        Asiasta toiseen: Edellisen kirjoittajan vietissä pisti silmään, että suurimmalla osalla seksi ei toimi tai mies hakkaa. Meillä seksi toimii (mun vaatimustason mukaan ainakin) eikä kukaan hakkaa. Jopa jonkin tason henkinen yhteyskin on saavutettu. Jotain tuntu loksahtavan heti, mut suurin osa on saavutettu ajan kanssa.

        Siltikin mietin välillä olenko oikean ihmisen kanssa. (Varmaan tyypillistä naista.) Meillä on vaan totaallisen erilaiset kiinnostuksen kohteet. Miehen päivät vapaa-aika kuluu tietokoneen ja telkkarin parissa. Mä taas muutun levottomaks, jos oon yhdenkin kokonaisen päivän kotona. Aina pitäis päästä tanssimaan tai jonnekin.

        Suhde jatkuu silti. Liekö syynä kiintymys tahi rakkaus ja usko siitä, että ruoho ei ole aidan takana sen vihreämpää.

        Ja mites tuo edellisen kirjoittajan mainitsema "ihastumisvaihe". Kuinkas pitkä oletatte sen olevan? Entä oottekos miettiny päin vastaista rakennuskaava, eli onni suhteessa saattaa myös kasva ajan myötä, vähitellen yhteisen työn tuloksena ylä- ja alamäkien kautta?

        Aika vaikee uskoo, että kenellekään ois olemassa sitä täydellistä kumppania ja täysin ongelmatonta suhdetta.

        Itse olen huomannut että ns. ihastumisvaiheen jälkeen se onni todellakin kasvaa, tulee se onnen valtaama tunnevaihe, kun miettii vuosien jälkeen, että tässä sitä yhdessä ollaan yhä ja tulevaisuutta suunnitellaan ja rakennetaan, ja kyllä minä tuohon mieheeni olen ihastunut edelleenkin. Ehkä se ei ole sitä kutkuttavaa perhostunnetta vatsassa niinkuin ensitreffeillä, mutta paljon parempaa :) Ns. alkuhuuman jälkeen sitä varmaankin kykenee näkemään toisen sellaisena kuin hän on, eikä ruusunpunaisten lasien läpi, ja siinä se suhde sitten viimeistään punnitaan ja selviää, sopivatko ihmiset yhteen. Jotkut saattavat sitten siinä vaiheessa suhteeseen jäädä, vaikkei se täysin tyydyttäisikään, jos eivät enää uskaltaudu irrottautumaan.

        Minä muuten luen ja kirjoittelen tänne palstoille uteliaisuuttani, en siksi että suhde olisi jollain tavalla epätyydyttävä.

        Ihmiset on erilaisia ja täydellinen kumppanikin on tapauskohtainen jokaiselle.


    • morsian.

      Oletteko yhdessä nykyään vain tottumuksen vuoksi? Ei se ole mitään haaveilua, että haluaa olla jonkun kanssa jonka kanssa kaikki palaset loksahtaa yhteen.. itse olen pitänyt nyrkkisääntönä sitä, että jos tulee tuntemuksia ettei ole oikean ihmisen kanssa, sitten asialle pitää tehdä jotain. Eli jos kemiat ei vaan kohtaa, ei siinä ole aikuistumisesta kyse, vaan sitten sitä on väärän ihmisen kanssa. Itselläni nuo kysymykset siitä olenko oikean ihmisen kanssa olivat seurustelun alkuvaiheessa kun pohdinnassa oli muutkin asiat. Ja sitten ne palaset loksahti kohdalleen, ei tarvinnut enää miettiä kun sen jo tiesi. Joiltain osin se on päätös, että olen tämän ihmisen kanssa, mutta kyllä siinä suurin osa on tunteitten osuus. Ja on sellainen olo, ettei me edes lähdetä toisistamme irti kulumallakaan :)

      Eli jos sinulla ei miehesi kanssa ns. henkistä yhteyttä ole, ei sinun tarvitse vain haaveilla sellaisesta suhteesta, sinä voit myös sen löytää, jos se ei nykyisen miesystäväsi kanssa ole mahdollista.

    • Onnekas.

      Ennen olin väärän ihmisen kanssa ja huomaan eron selvästi.

      Kun minulla on oikea mies ero on seuraava: nyt voin tosissani ajatella, että joku päivä menisin Hänen kanssaan naimisiin, hankkisin lapsia ja ostaisin yhdessä omistusasunnon. Kaikki nämä asiat tuntuvat luonnollisilta ja kiireettömiltä. Tunnen, että mies on tukenani tapahtuipa mitä tahansa ja minä olen tukena hänelle. Luotan häneen täysin.

      Kun riitelemme ja hajotamme puolet talosta, tiedän, että se on ohimenevää, eikä kaiverra minua myöhemmin. Emme sano asioita, jotka jättäisivät pysyvän haavan ja voimme silti kokeilla rajojamme ilman, että se haittaisi suhteen laatua. Päinvastoin, juuri tämä rajojen kokeileminen parantaa ja vahvistaa liittoa. Meistä tulee joka kerta läheisempiä ja yhteytemme ja tunteemme toisiamme kohtaan kasvaa, vaikka olisimmekin lopulta eri mieltä asioista. Kumpikin joustaa.

      Meillä on samanlainen huumorintaju, se on ensiarvoisen tärkeää. Leikimme ja pelleilemme, eikä kenenkään tarvitse salailla tai esittää mitään. Emme ole toisillemme kalusteita, vaan ihmisiä, joista voi oppia päivittäin uutta. Olemme molemmat erilaisia ja samalla samanlaisia.

      Ei ole kyse siitä, tuleeko joku tietty tunne, vaan siitä, miten suhtaudut itse tähän ihmiseen. Haluatko hänelle parasta ja arvostatko ja kunnioitatko häntä? Haluatko, että hän on onnellinen ja hyväntuulinen? Teetkö jotain päivittäin osoittaaksesi, että välität? Se voi olla joku sana, se voi olla ele tai se voi olla teko. Oletko valmis joustamaan ja tunnetko ja ymmärrätkö, miksi tämä ihminen elää ja on sellainen, kuin on? Puhutko omista toiveistasi, tunteistasi ja haaveistasi, onko sinulla niitä?

      Miksi alunperin ihastuit tähän ihmiseen, miksi menitte yhteen? Vahva henkinen yhteys puuttuu, jos ette tee asioita yhdessä, riitele, keskustele, ole hiljaa lähekkäin, käy ulkona, harrasta, tutki, aja toisianne äärirajoille ja anna tilaa. Jos siitä ihmisestä on tullut sinulle huonekalu ja itsestäänselvyys. Kipinä on itse luotava, joskus sitä ei ole, mutta jos se on joskus ollut, sen voi todennäköisesti sytyttää uudelleen.

      Luo onnesi tämän ihmisen kanssa. Mitä siitä puuttuu? Tuo sitä arkeenne. Puhu mitä haluat, lähtekää treffeille ikäänkuin tapaisitte ensimmäisen kerran...mahanpohjaan saattaa tulla taas niitä perhosia, vaikka olisitte olleet vuosia yhdessä. Miksi miettisit, tuleeko joku parempi? Jos tulee joku parempi ja vaihdat, niin pian asiat ovat samalla tolalla, kuin ennenkin, jos et itse tee mitään. Nämä minulle tuli mieleen. Auttoiko tämä yhtään?

    • N24

      Ihan tarpeeksi monta väärää läpikäyneenä uskallan sanoa. Olen. Oikeampaa tuskin löytyykään.

    • avovaimo

      olen.Tiesin sen heti kun tutustuin poikaystävääni että tässä on se jokin.Meillä kävi vielä niin, että molemmat olivat kiinnostuneet toisesta ilman että kumpikaan tiesi sitä.

      Tiedän sen siitä että voin luottaa poikaystävääni täysin,en epäile hänen tekojaan tai sanojaan.En tiedä parempaa kuin herätä hänen viereltään joka aamu ja vatsaani silti kutkuttaa kun katson häntä.Meille pusut,pelleilyt ja kauniit sanat toiselle kuuluvat joka päiväiseen arkeen.Mieheni on oikeasti toinen puoleni,en tiedä mitä tekisin ilman häntä.

    • epävarma mies

      Vaikea sanoa olenko oikean ihmisen kanssa. Ainakin rakastan häntä kovasti ja sen toivon riittävän. Viihdymme yhdessä todella hyvin ja seksikin on hyvää, aina kun sitä saa (ainakin minusta).

      Kuitenkin haluaisin muuttaa hänessä monia asioita enkä arvosta hänen kaikkia ominaisuuksiaan. Olemme luonteeltaan kovin erilaisia mutta henkinen yhteys välillämme on aina ollut. Kuitenkaan se ei ole täydellinen. En halua puhua kaikista asioista hänelle vaikka voisin/pitäisi.

      Seurustelua on kestänyt yli 4 vuotta ja välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin. Yksi taukokin on koettu. Nyt menee taas hyvin. Mutta jos tietäisin onko hän se oikea niin kyllä elämä olisi niin paljon helpompaa. Olen jahkaillut kovasti, että pitäisikö lähteä etsimään onnea muualta vaikka alitajuisesti tiedostan millainen kultakimpale minulla jo on.

      • epävarma nainen

        paitsi emme ole vielä olleet noin kauan yhdessä. Toisaalta en tiedä, olenko luonteeltani taipuvainen "turhaan" analyysiin..että ajattelenko lopulta koskaan kenestäkään että hän on varmasti oikea. ei tällainenkaan ole hyvä pidemmän päälle. en halua joskus havahtua siihen, että tunnen oikeasti olevani väärän ihmisen kanssa. minäkin rakastan miestäni, mutta jotain ilmeisesti puuttuu.


      • ikuinen epäilijä?
        epävarma nainen kirjoitti:

        paitsi emme ole vielä olleet noin kauan yhdessä. Toisaalta en tiedä, olenko luonteeltani taipuvainen "turhaan" analyysiin..että ajattelenko lopulta koskaan kenestäkään että hän on varmasti oikea. ei tällainenkaan ole hyvä pidemmän päälle. en halua joskus havahtua siihen, että tunnen oikeasti olevani väärän ihmisen kanssa. minäkin rakastan miestäni, mutta jotain ilmeisesti puuttuu.

        Oltiin varmaan alle kuukausi seurusteltu, kun ensimmäisen kerran epäilin, sovitaanko toisillemme lainkaan. Tein sen lopulta ääneen, kertoen myös epäilyni syyt ja itkin samalla, olinhan kuitenkin niin kiintynyt ja rakastunut(?). Samaa on jatkunut jaksoittain kohta kaks vuotta. Väillä epäilen sisälläni, joskus päästän sen ulos, joka on tietenkin miehestäni kamalaa, mutta silti hän lohduttaa, kun itken asiaa ja saa mut lopulta hymyilemään. En oo koskaan päästänyt ketään yhtä lähelle, eli kyseessä on elämäni vakavin parisuhde. Kaikki noi kriisit on vaan syventäny kiintymystä välillämme. Osa musta epäilee edelleen ja on ollut jopa ihastunut toiseen. Osa on mua on kuitenkin äärimmäisen vakuuttunut, että meitä ei voi mikään erottaa. Kaikki mäet kuljetaan yhdessä toisiamme tukien. Sellasta vuoristorataa mun sisälläni.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2134
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1756
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      11
      1479
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      234
      1253
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      61
      1234
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      16
      1072
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      59
      993
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      975
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      675
    Aihe