Arvomaailmat muutuvat

Ei kannattaisi tuijotella liikaa pelkästään jonnekin Amerikan mantereen suuntaan. Vaan kääntäkää katseenne kohti Aasiaa. Suurin osa kaadetuista puista kasvaa takaisin. Mutta Aasian talouskasvu tarkoittaa paljon pahempaa. Kuvitelkaapa jos kaikki kiinalaiset alkavat käyttämään saman verran paskapaperia kuin me eurooppalaiset. Tai vaikka lasten vaippoja. Siinä näen lyhyelläkin tähtäimellä sellaisen uhkakuvan jossa sademetsien hakkuut ovat pientä sen sen rinnalla mitä voi tapahtua. Samoin on laita Intian . Siinä on kaksi hyvin suurta valtiota joiden kehittyminen huimaa vauhtia kohti länsimaista kulutustasoa saa tälläisen "vihreänkin" miehen lirauttamaan lusikallisen housuunsa.

Suuret läsimaat ovat suuressa viisaudessaan keksineet Kioton sopimuksen jolla vähennetään päästöjä allekirjoittaneissa maissa johonkin tiettyyn tasoon. Tämän seurauksena teollisuustuotantoa on siirrettty pikkuhiljaa maihin joissa ei ole niin tarkkaa "pienten" päästöjen aiheuttamat haitat. Euroopassa ja jopa täältä meiltä myydään vanhanaikaiseksi käyneitä ja viranomaismääräyksillä käyttökieltoon laitettuja laitteistoja ja jopa kokonaisia tehtaita, kolmansiin maihin ns. kehitysmaihin, jotka eivät kuulu sopimuksien piiriin. Kaikki tämä tapahtuu koska me olemme huolissamme lähiympäristömme tilasta. Meidän riesaksi keksitään uusia ympäristö ja haittaveroja. Nämä verorahat kuitenkaan ei ole tarkoitettu ympäristöhaittojen korjaamisiksi tai minimoimiseksi. Vaan rahat käytetään aivan johonkin muuhun mm. Fortumin optioihin.

Meidän tekomme ympäristön hyväksi koituvat lähitulevaisuudessa(kymmenien vuosien) kuluttua kaukomaiden haitaksi. Tätä kautta ongelmat ovat siirretty toisaalle mutta myös samalla tänne jääneet ongelmat ovat jääneet korjaamatta. Ongelma on vain piiloitettu kasaamalla kaatopaikkojen päälle maata ja perustamalla uudempia ja hienompia keräilylaitoksia, anteeksi rahastuslaitoksia. Kaikki tämän ovat saaneet aikaiseksi ns. vihreät ihmiset. Heidän mielestään kun omat nurkat ovat puhtaat ei takapihoilla ole niin suurta merkitystä. Omasta mielestä meidän tulisi pikapikaa tarttua toimeen ja tarjota asiantuntemusta ja varoja näille kolmansille maille jotta hekin käyttäisivät parempia ja puhtaampia tekniikoita tuotteiden valmistukseen.

Lopulta kuitenkin ne kaukomaille siirretyt "paskaläjät" aiheuttavat meillekin yhtälailla ongelmia.

Ennenkuin näiden kolmansien maailmojen kansojen arvomaailmat ovat lähellä meidän, jossa olemme huolissaan ympäristön tilasta kun taas he jokapäiväisestä leivästään, meidän tulisi todellakin ohjata kehitystä näissä maissa nopammin oikeaan suuntaan. Kehitystä emme voi pysäyttää mutta ohjaamaan resurssimme riittävät.