voiko bulimia vaikuttaa kuukautisiin??? miten bulimia vaikuttaa elimistöön muuten kuin kurkkukipuna ja hampaiden hapettumisena? tajusin sairastuvani syömishäiriöön noin vuosi sitten paino on heilahdellut 45-58kg välillä, olen 163cm ja 18-v. minulla oli lievä anoreksia mutta bulimia on vieläkin. menkat oliva normaalit koko ajan kun söin e-pillereitä, lopetin pillerit noin 13vko sitten, menkat tulivat normaalisti heti pillereiden lopettamisen jälkeen niinkuin pillereiden 7 välipäivän aikana. nyt kuukautisia ei ole ollut niiden jälkeen. en voi olla raskaana joten sen huolen voin sulkea pois. olen aika huolissaan mutta en millään haluaisi mennä lääkäriin!... en halua kertoa bulimiasta kellekään, kaikki luulevat että olen parantunut koska olen lihonut.. kamppailen kenties koko loppuelämän bulimian kanssa...ei tämä ole ollenkaan enää tervettä! aina on niin lähelläettä kertoisin jolekin kaverille mutta ei! kaikista järkevintä olisi että marssisin oitis lääkäriin mutta en tiedä mikä estää! sitä nopeammin voisin joskus olla "terve" jos vain hommaisin itseni hoitoon!
bulimian seuraukset?
liisa
136141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Bulimiasta (ja yleensäkin syömishäiriöistä) tulee kropalle harmia, kuten just toi kuukautisten puuttuminen eli hormoonitoiminnan sekoilu muut vitaaminien ja muiden tärkeiden aineiden puutostilat jotka on tosi vaarallisia! Lääkäriin kannattaa mennä heti, ni saat apua. Tietty voi tuntua jotenkin nololta (tai ainaki musta tuntuu) kun yrittää myöntää että itsellä on ongelma, vaikka sitä ei halua sanoa. Täytyis muka vain pysyä "vahvana" vaikka syömishäiriöissä ei oo mitään vahvaa... =(
Puhuit siitä, miten pitäisi olla "vahva". Uskomatonta kyllä, mutta se on ehdottomasti paras neuvo kaikista. Itse sairastaessani bulimiaa pidin tuonkaltaisia neuvoja lähinnä sellaisten ihmisten antamina, jotka eivät todellisuudessa tietäneet sairaudesta yhtään mitään. Totuus on kuitenkin, että bulimiasta parantuminen lähtee ennenkaikkea sairauden kanssa elävästä itsestään. Koska kyseessä on eräänlainen mielenhäiriö, vaaditaan tiukkaa itsekuria. Näin ollen parantumisen avainsana on nimenomaan "vahvuus". Vahvuutta onkin päätös siitä, että tahtoo ja ennenkaikkea aikoo parantua. Sitä, että päättää yrittää olla oksentamatta. Kokemuksesta tiedän, että se tuntuu järjettömältä ja turhalta, mutta se todella auttaa. Jo omalla asennoitumisellaan pääsee parantumisprosessissa pitkälle, toisinaan maaliin saakka. Bulimiasta parantuminen onkin siis ennenkaikkea vahvuutta hallita omaa mieltänsä ja itsekuriansa.
Olen täysin sama mieltä kanssasi. Itsen olen ollut ns "terve" puolisen vuotta ja aion pysyäkkin terveenä, mikään ei voita normaalia elämää. Vuosia sitten vietin aikaa sairaalassa kävin ammattiauttajan puheilla, mutta vanhempieni yrityksistä huolimatta mikään ei auttanut, koska sisimmässäni tärkeintä oli olla laiha ja elämäni tuntui tyhjältä. Luovuin jo toivosta monta kertaa, yritin ja yiritin ja epäonnistuin taas. Lopulta löysin vahvuuden sisältäni enkä aio antaa enää periksi. Kaikista pahinta on kierteestä ulospääsy, aineenvaihdunnan normalisoituminen ja oppiminen miten normaali ihminen syö, sen jälkeen kaikki onkin paljon helpompaa.
Itse olen kohta 19-vuotias tyttö ja sairastuin bulimiaan vuonna 99. Se oli todella raskasta aikaa minulle ja itsekin painiskelin samojen ajatusten kanssa. Avun saanti olisi ollut niin lähellä, mutta jostain syystä en tahtonut kenenkään tietävän/auttavan. Onnekseni (?) vanhempani kuitenkin pääsivät perille oksenteluistani ym. ja pitivät huolen siitä, että saan asianmukaista hoitoa. Itse en ollut ollenkaan lääkäriinmenon kannalla enkä tahtonut ammattiauttajia. Vanhempieni tuki oli tärkein asia kaikista. He eivät syyllistäneet minua eivätkä pakottaneet syömään. He ymmärsivät, että tilanne oli monimutkainen. Söin pieniä määriä kerrallaan (lähinnä nestemäisessä muodossa...mahdollisimman soseutettua) ja kirjasin kaiken ylös. Parantumiseni lähtikin liikkeelle siitä, että huomatessani tämän auttavan tahdoin parantua. Bulimiahan on lähinnä korvien välissä oleva häiriö ja mikäli läheisten tuki ja oma motivaatio eivät riitä, ammattiauttajalle hakeutuminen ei ole vaihtoehto vaan velvollisuus. Bulimia on vakava sairaus, eikä sen kanssa eläminenkään ole helppoa. Se, että tunnustat sairastavasi bulimiaa luulisi motivoivan sinuakin parantumaan. Mikäli todella tahdot parantua, sinun tulisi puhua jollekin. Sairautena bulimia onkin usein uusiutuva eikä siitä myöskään parane hetkessä. Itsellänikin oksentelu jatkui pitkään jo painon palautumisen jälkeenkin. Tosin edistystä oli tapahtunut, sillä ruoka pysyi pidempään sisällä enkä myöskään oksennellut yhtä usein kuin pahimmillani (joskus jopa 15 kertaa päivässä). Tämä tietysti vaikutti elimistööni monella eri tapaa. Hampaiden hapettuminen ja kurkkukipu (kuten itsekin mainitsit) olivat ensimmäiset oireet. Kuukautisten epäsäännöllisyys oli myös yksi oireista. Kun painoa lähtee paljon äkillisesti, elimistö ei ehdi tottumaan muutokseen yhtä nopeasti. Kuukautiset voivatkin siis jäädä kokonaan pois tai muuttua epäsäännöllisiksi.
Älä salaa läheisiltäsi totuutta. Bulimiasta paraneminen vie aikansa, eikä sinun pitäisi missään tapauksessa tuntea syyllisyyttä sairaudestasi. Äläkä myöskään ajattele aiheuttavasi huolta läheisillesi kertoessasi, ettet ole täysin parantunut. Tee asialle jotain. Silloin sinun on itsesikin helpompi elää. Älä luovuta nyt. Olethan kuitenkin toipunut lievästä anoreksiasta, mikä osoittaa, että pystyt tervehtymään täysin. Usko itseesi, pysy lujana ja ennen kaikkea PUHU JOLLEKIN. Voimia sinulle=)
KIITOS sinulle entinen bulimaatikko! kirjotit kannustavan viestin! paras apu tulee sellaiselta jolla on kokemusta itse sairaudesta! rohkaiset minua marssimaan lääkäriin!!!!
Hyvä jos sain viestilläni jotain hyvääkin aikaiseksi=) Toivottavasti et tästä lähtien häpeile sairauttasi vaan annat muiden auttaa sinua jos sinusta itsestäsi ei ole yksin siihen. Paras apu lähtee toisten ihmisten tuesta. Se motivoi eteenpäin. =)=)=)
..jos ei ole kavereita, ei ole kukaan tukemassa, vaikka kuinka yrität huutaa apua?
Itselläni on juuri tälläinen tilanne.
Bulimia jatkunut jo kaks ja puol vuotta ja nyt ei ole voimia, eikä ketään joka hieman tukis..
Masentaa..
Mä syön, itken ja istun kotona..
Tuntuu tosi epätoivoiselta. Onnex tajusin lähteä hakemaan apua ja nyt olen kerran jo käynyt lapinlahdessa lääkärillä..
Mutta kun tuntuu ett toi masennus ei jätä rauhaan..Enhän mä osaa edes syödä, mitä mä sitten osaan??!!
Voi Emilia kulta,voisimpa halia sinua.Sinulle varmasti järjestetään säännöllistä keskusteluapua,jos olet jo lääkärissä käynyt.Tai ainakin vaadit sitä.En tiedä ikääsi,mutta kysele syömishäiriöisten-sekä masentuneiden keskusteluryhmiä.Ehkä sinun asuinpaikallasikin on,toivotavasti.Oletko opiskelija,työelämässä,missä sinun läheisesi ovat,tunnut niin yksinäiseltä?Osaat varmasti vaikka mitä,mutta tilanteestasi johtuen olo on tuollainen.Se menee ohi,kunhan saat apua ja uskot itseesi ja hyvään tulevaisuuteesi ilman bulimiaa!
mulla on ollut bulimia jo 26 vuotta. mitenkähän pilalla mun sisuskalut on kun hampaatkin on jo karmeat. en ilkeä apua keltään pyytää.miten pääsen ikinä tästä kauheudesta kun elimistönikin on jo tottunut tähän? AUTTAKAA!
Ahaha vähä historiallisia viestejä.
Voi olla 26 vuotta bulimia, minulla se alkoi vuonna 1987 rankan laihdutuksen päätteeksi. Välillä on ollut pitkiä kausia oireetonta, mutta aina kun tulee vastoinkäymisiä, tauti iskee.
mene terveyskeskuksen tai työpaikan lääkärille ja pyydä lähete syömishäiriökeskukseen.sieltä saat apua.
Mä en tiedä miten joku kestäää monta kkymmentä vuotta, tai ehkä jotenkin tiedänkin?!! Itse aloitin vihdoin hoido APUA 4 kuukautta sitten, silloin rupesin laskeskelemaan että hetkonen, mä olen sairastanut jo 5 vuotta! Silloin rupesin miettimään että MÄ OLEN SAIRAS! miten mä voin elää, kun mun elämä on tyhjää täynnä, mutta miten nopeasti ne 5 vuotta naps mennyt ohi, koha seuraavat 5 sitten seuraavat, seuraavat, ja hups, tässä mä olen, oksentamassa, niinkuin 20 vuotta sitten. Yksin, ei yksin ruan kanssa, ei silleen että mä söisin hirveästi, mä lasken jokaisen suupalan, oisin monta kiloa laihempi jos en ksentaisi, mun aineen vaihdunta toimis, se on mennyt ihan jumiiin ja vatsa satuu, eli siis, oikeasti un piti tulla kysymään tänne että kunn musta tuntuu ihannnn hirveästi että, ainakin mun kohdalla ja uskon että muittenkin, jos saisi vatsan toimimaan kunnolla saattaisi suunta ennä parepaan ja saada motivaatiota jnejne, ajatelin että voisin aloittaa parin päivän sitruunaveden juomisella ja suolentyhjentämisellä, kaikki sisällä lyllertttäääää!!! eli siis aloittaisi pienellä paastolla ja tekisi sisäisen SUURKEVÄSIIVOUKSEN! mutta senn jälkeen, palata syömään normaalisti, ilman tavallisia oksentamisvessakäyntejä johon elimist jo tottunut, niin se turvottaa!! vatsa on sekaisin ja turvonnut!! ja se voi kuulemma kestää puoli vuottakin!! mulla ois se aika melkeeen ohi jo, jos vain hoidon alkaessa osiin lpetanut oksentelun!!!! KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! mutta siis, niin ajattelin että se motivois jos ei vatsa ois sekaisin ja turvottais ja käyttäytyis normaalisti, niin se ei kumminkaan teee, niin mietiskelin että onko teillä kenelläkään kokemusta vatsaa tasapainottavista joistain jutuista? olen kokeillut itse jos auttaa turvotukseen ja toimintaan ihan luonnolliset asia, ruokavalio on mulla muutenkin ihan terveellinen! kuituja marjoja hyviä rasvoja hedelmiä vihanneksia kanaakalaakalkkunaa, välillä rasvaista lihaa, täyssjyväää, kananmunaa, proteiineja, pähkinöitä, siemeniä, porkkanaaaporkkanaaaporkkanaaaa, kukkakaalia parsaaa porkkanaaa. ja kaikkia ihan sousuhtaisesti, ainut mikä on niin suklaaa! mutta se ei kuuulemma ole pahaksi siinä määrin missä syön, joten ei oikeastti ongelmaaa!!! JA SE ON RAIVSTUTTAVAA ETTÄ JOS SYÖN PARI PORKKANAA JA OKSENNAN NE, NIIIN VATSA VAIVAA PIDEMMÄN PÄÄLLE PItkÄN AIKAA, KUN TAAS JOS ODOTAN UNTISEN NE PARI PORKKANAA EI EDES TUNNU MUN SISÄLLÄ. mutta niin siis suolisiivouksen jälkeen normaaliin ruokailuun, pitäen kaiken sisällä, mä kokeilin joskus jos nrästykseen ja vatsaan auttaisi aamuisin liotettujen pellavansiemenien shotti, joo kyllähän se vatsan toimintaa edistää, kutupommi kun on. MUTTA SE EI ole se mitä tarvitsen!! tarvitsen jonkun jutun, tabletin, pommin, mikä pitäisi vatsn tasaainossa koko päivän, ilman ilmavaivoja, ummetusta, ripulia, närästystä, turvotusta ja vatsakipuja. ALkuhelpotukseksi! koska ongelmallista on pitä ruoka sisällä ku se tuntuu siellä ja hakee helpotusta oksentamisesta, vaikka se niitä aiheutttaa, sitä vaan lykkää, joten joku tabletti pari kk alkuapuna, että sais sen tavan pois, ja sitten oman onnen nojaaan!!!!! kokemukisa? en ole IKINÄIKINÄ itään lääkkeitä vatsan toimintaan hakenut enkä uutenkaan lääkkeitä, mutta joku mahavalmiste voisi auttaa!! AAAUUTTAKKKAAA mutt terveeksi! : ) ja anteeksi un kirjoitusvirheet mutta mulla on niin kamala kiire! mutta vähän kun pääsin purkautumisen ja kyselemisen makuun niin en raaski pyyhkiäkkään, mutta korjaamaan en ehdi! enkä VARMASTI tallentaa mihinkäään ja korjata myöhemmin..