O-Oravan seikkailut osa 2.

Jermu kirjoitti:

Orkku-Orava pisteli mietteliäänä jalkaa toisen eteen matkallaan esileikkikoulusta kotiinpäin.
Päivä oli ollut mielenkiintoinen, koska opettaja Yleisorava oli kertonut heille tarinan oravien ja tietty muittenkin elukoitten syntymisestä ja yleensäkkin lisääntymisestä. Lisäksi oli keskusteltu paljon, mistä kukakin oli saanut nimensä, jota leikkisästi kutsuttiin nikiksi.
Orkku ei tiennyt nimensä alkuperää, joten sekin häntä nyt hieman mietitytti ja varmasti hän kyllä kysyisi mistä oli saanut isosisko Upsis nimensä.
Siinä kävellessään pitkin 50 hehtaarin metsäpolulla tuli yllättäin tuttu hahmo vastaan. "Terve Mari-Orava !" "En mä ole mikään Mari-Orava enää..Mä olen toi toi..Joo mä olen toi Mandy Ackoy.." Kieltämättä Mari-Orava oli muuttanut ulkonäköään, koska hän oli värjännyt hiuksensakin ihan valkeiksi.
"Onkos susta tullut sellainen Lepso tai joku sellainen Itollssistara?" Kyselee Orkku aivan ihmeissään.Eihän Orkku edes tiennyt, mitä nuo sanat tarkoittivat, mutta arveli niitten olevan tärkeitä juttuja, koska sellaisia sanoja koulun pihalla nykyään kuului harvase päivä.
"Joo, mä olen niinku muuttanut mun nikin sen takia, kun musta tuli niin kuuluisa rokkari ja sitten kaikki oli mun kimpussa koko ajan.."
Mari-orava vinkkaa peukalollaan puskiin päin, jossa on kaikenlaista sakkia sukset jalassa nojailemassa sauvoihinsa. "Mä kutsun niitä perässähiihtelijöksi, Heh! No nyt mä meen, moro!"
Ja niin poistuu Mandy Ackoy areenalta ja totta tosiaan puskat kohahtavat ja hiihtelijät lähtevät liikkeelle huudellen kaikenlaista älämölöä mennessään.
Orkku päättää, ettei hänen nikistään tule missään tapauksessa kuuluisaa, koska tuollaista joukkoa hän ei jaksaisi perässään raahata joka paikkaan.
Lopulta Orkku saapuu kotiinsa ja muu perhe onkin jo ruokapöydän ääressä valmiina aloittamaan aterian. "Onko nälkä?" Kyselee äiti leppoisasti Orkulta. "On on, kovasti nälättää, kun meidän Ajokokki ei löytänyt paljonkaan sapuskaa noista puskista läheltä Harhavuorta....Äiti, mistä minä ja Upsis ollaan saatu nimemme? Koulussa oli juttua ja meidän pitää kysyä vanhemmilta sitä."
Äiti ja isä katsovat toisiinsa ja lopulta isä vastaa."Poika se oli vähän niinkuin kiireinen juttu, kun se nyt vaan tuli...siis tuli niinkuin kiire keksiä nimikin sitten, niin se tulla tupsahti ensimmäisenä sellainen kiva leikkisä nimi Oravalle..Siis Orkku. Huolestuttaako se sinua, vai onko sinua kiusattu nimestäsi?"
"Ei siinä kukaan kiusannut. Koulussa oli nimistä vaan juttua. Entäs Upsis? Mistäs sisko sai nimensä?" Kyselee Orkku uteliaana.
"No Upsis sai nimensä heti syntymänsä jälkeen. Kun Upsis syntyi, niin olin juuri kysynyt äidiltä, että mikäs me laitetaan nimeksi, jos lapsi on tyttö. Ja sieltä se tulla tärähti tuo Upsis samantien ja siinä vaiheessa äidin suusta kuului, että Upsis. Niin, että sen pituinen se."
"Jaa, vai niin, kun tuolla koulun pihalla nuo isommat pojat kyseli, että mistäs meidän tavallisten oravien perheeseen on tullut tuo Upsis, joka onkin liito-orava?"
"Kröhm..Nyt isä katsoo äitiä ja sitten vastaa hiljalleen. Niin tuota, niin Upsis on todellakin liito-orava. Mutta kyllä hän on kuitenkin meidän perheen jäsen." Isän naama punoittaa ja äitikin on erittäin kiinnostunut sipulin palasesta siinä lautasellaan.
"On niin minun isosisko, mutta isot pojat kertoi, että sinä olit kertonut heti sairaalasta lähtiessäsi, ettet ole varmasti ole käynyt vieraissa...Mitäs se taas tarkoittaa?"
"Tuota, vai sellaista ne pojat..tuota, niin totta se on..Siis tuota, että en ollut käynyt vieraissa...Siis tuota, otappas nyt Orkku lisää keittoa ja jutellaan joskus sitten lisää" Isä laappii keittoa ison kauhallisen Orkun lautaselle ja äiti jatkaa sipulin palasen tutkimistaan ja sanoo sitten nopeasti:"Luotan täysin isän sanaan. Isä ei varmasti ole käynyt vieraissa, kyllä minä, jos kuka sen tietää parhaiten. Syöppäs nyt Orkku keittosi"
Illalla, kun kaikki muut ovat nukkumassa, on äiti vielä valveilla ja kirjoittaa päiväkirjaansa päivän tapahtumista:"........Todellakin synnytyssalissa oli ollut pieni hiljainen hetki, kun tuo liito-orava oli tullut maailmaan. Isä Orava oli punehtunut heti, kaikkien käännyttyä katsomaan häntä ja odottamaan ensi kommenttia, joka sitten olikin tullut."Nätti oravan poikanenhan tuo on..Noin niinkuin liito-oravaksi." Silloinhan se oli minulta päässyt tuo sana "Upsis" ja siinähän se olikin sopiva nimi tyttö-oravalle. Koskaan en ole kenellekkään kertonut totuutta siitä päivästä, jolloin ovelle oli koputtanut ihan Ritke Orresterin näköinen liito-orava myymään harjoja ja sitä, miten niitä harjoja oli sitten testattu eri tilanteissa. Onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja Isälle ei vieläkään ole auennut biologian kaikki salaisuudet :)"

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä