Olenko syntinen?

Tuntus siltä, ettei ainakaan omatunto vaivaa, kun niin reippaasti tunnustelet. Taitaa olla enempi itsekehua.

Voin kyllä ennustaa, että voi tulla vielä kuormaksi, kun väljäsi asioista ajattelet. Koita nyt sitten nauttia niin kauan kun pystyt. Voi aika vaihtua.

Käytät kortonkia.
Muuten taidat olla ihan tavallinen nuorimies.

Itse itsesi tuomitset jo moraalittomaksi niiden asioiden tähden, jotka elämässäsi nyt koet sotivan omia moraalisia periaatteitasi vastaan.
Tunnetasolla et tosin ole vielä samalla tasolla järjen päätelmiesi kanssa, vaan nautit elämästä moraalittomana. (kuten itse sanoit)

Taivaaseen pääseminen on avainkysymyksesi ja siihen nyt vastaan.

Jumalan Sanassa sanotaan siitä, minkälaisen ihmisen Jumala luokseen ottaa. Siellä puhutaan särjetystä sydämestä, joka katuu syntejään ja tahtoo uskolla tarttua Jumalan armolupaukseen. Särjetyllä ja synneistään murheellisella sydämellä on lupa uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden.
Kun saat armon katua, löydät itsesi siinä tilassa, missä Jumala haluaa sinut armahtaa. Rukoile että saisit synnin murheen, syntisiä olemme kaikki, niin sinä kuin minäkin.

Itse asiassa olet tyypillinen Luterialaisen kirkon jäsenen kaltainen, iloinen synnin tekijä, jonka Jumala tuomitsee tekojensa mukaan.

Kysymykseesi vastaus:

"Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä-
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan."

Luettelemasi ansiot eivät oikeuta taivaspaikkaan. Siihen ei oikeuta myöskään mitkään hyvät työt, vaan Jumalan armo ja Jeesuksen ansio. Ne täytyy uskolla omistaa.

Jumala on antanut ihmiselle elämän ajan valmistautumisajaksi kuolemaa ja iankaikkisuutta varten. Se tietysti ratkaisee, missä sieluntilassa täältä lähtee. Jotkut ovat saaneet armon kuolinvuoteellaan tehdä parannuksen. Monet kuolevat kuitenkin nuorena tapaturmaisesti, ettei ole aikaa tehdä parannusta. Onnellinen on se lähtijä, joka on valmis ottamaan kuoleman vastaan.

Monet ovat joutuneet kuolinvuoteellaan sanomaan, ettei Jumalan armo kuulu enään hänelle. Jotkut jotka ovat tieneet, mistä saisi avun, eivät ole kuitenkaan tavoittaneet enään auttajaa.

Onkin usein sanottu, ettei Jumalan armo ole mikään hätävara, että se on otettavissa silloin kun sitä itse haluaa. Toinen sanonta mikä käy kanssa usein toteen on: "Joka parannuksen huomiseen siirtää, se vuoteensa helvettiin rakentaa."
Salomon Saarnaaja sanookin 12. luvussa
1. Ajattele Luojaas nuoruudessas, ennenkuin pahat päivät tulevat, ja vuodet lähestyvät, koskas olet sanova: ei ne minulle kelpaa;

1 Kor. 6:9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, epäjumalien palvelijat, avionrikkojat, eivät miehille antautuvat ja miesten kanssa makaavat miehet*,
10. eivät varkaat, ahneet, juomarit, pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.