Mönkäre, Filatov, Jaakonsaari, Halonen...

Äläs nyt. Filatov on saanut paljonkin aikaan. Hänen ajamillaan uudistuksilla jo monen moni työtön nauttii pakollisista kokopäivätöistä työmarkkinatuella.

Jostain syystä moni kokee asian hieman epäreiluksi. Onkin tapahtunut väkivallantekoja ja työn sabotointeja - esimerkiksi "vahinkoja", joissa betonin lujuutta on laskettu. Kuulostaa hirveältä, mutta sikäli ymmärrettävältä, että mitään muita tapoja protestoida pakkotyötä vastaan ei enää näille ihmisille suoda: lakot ovat mahdottomia, eroaminen tai erottaminen johtaa taloudelliseen katastrofiin, edes sanallinen puolustautuminen tai oikeuksien perääminen ei ole mahdollista, koska rutiseva "työntekijä" voidaan irtisanoa hänen kantaansa missään kuulematta ja korvata kätevästi seuraavalla pakotetulla.

Nämä "työvoimapoliittiset toimenpiteet" ovat johtaneet merkittävässäkin määrin jo siihen, johon jokainen ajatteleva ihminen niiden ymmärtääkin johtavan: ihmisiä irtisanotaan töistä "tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi", ja sitten pienen hetken kuluttua duuniin otetaankin pari ilmaistyöntekijää. Tuloksena on aivan uskomaton kokonaisuus: sillä lisätään työttömyyttä (oikean palkkauksen työpaikkakato) ja eriarvoisuutta (kahden tason työmarkkinat), poistetaan pohja tuottavuuden noston mahdollistamilta edun- ja palkankorotusvaatimuksilta (miksipä nostaa palkkoja, kun ilmaiseksikin saa tekijöitä), tuplalisätään katkeruutta (uudet työttömät pakkotyöläiset) ja samaan aikaan tilastot kaunistuvat: työttömyys laskee (koska yhä useampi työtön tekee ilmaistyötä, mutta tätähän ei tarvitse mainita).

Touhun vielä lisääntyessä protestointi - myös väkivalta ja sabotaasi - kasvaa. Olen varsin varma, että Filatov mainitaan tulevissa historiankirjoissa ministerinä, joka aikaansai hirvittävää jälkeä aikaiseksi Suomen työelämässä ja -laadussa sekä yhteiskuntarauhassa.