Vai iskeex teihin koskaan masis?...Ite torjun pahanolon ja siirryn eteenpäin elämäs yrittäen unohtaa koko huononolon...Parhaiten se onnistuu keksimäl juttui joil muutkin saa nauramaan ja siin se omaolotila siirtyy iha muihi atmosfääreihin =)
En osaa siis vaipua alavireisyyteen =) Kuunnella kyl jaxan muiden murheita ja oisko täs sit yx selitys oman olotilan korjaamista iteltä tietämättä??? =)
En osaa siis vaipua alavireisyyteen =) Kuunnella kyl jaxan muiden murheita ja oisko täs sit yx selitys oman olotilan korjaamista iteltä tietämättä??? =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja kai se on ehkä jo ittensä tappanu. Seki kans kuvitteli voivansa vaikuttaa siihen jotenki ajatuksen voimalla ja jätti lääkkeet syömättä. Tosin, et tainnut tarkoittaa ihan niin vakavaa masennusta, vai mitäx?
Mie puhun siitä rakkaani kanssa...
Itse kohtasin masennukseni ja pääsin eteenpäin... Imelää sanoa mutta rakkauden avulla pääsin siitä yli...
Mieheni saa minut huomaamaan, että asioilla on tapana järjestyä.
Huumori on arjen pelastus!
Omia depiksiäni hoidan liikunnalla ja puhumalla ystävien kanssa.
Ennaltaehkäisy on kuitenkin itselleni aa ja oo eli tarpeeksi unta,terveellistä ruokaa,rakkautta,liikuntaa,positiivista ajattelua...
Tekemällä töitä, siivoamalla, tekemällä rästissä olevat hommat, ja toivomalla että huomenna on paremmin. Ei sitä ole menetettävääkään. Itselläni tosin ollut vain niitä miedompia kohtauksia.
Tuntemani kalamies hankkiutui itse fiksusti lääkäriin ja sai masennuslääkkeet, vaikka aluksi vaikutti sulkeutuneelta. [Siis sosiaaliselta mutta ei puhunut omista asioistaan.] Nyt kuitenkin lopettanut omatoimisesti niiden käytön ja heittäytynyt aggressiiviseksi.
Ei iske masis. Eristäydyn kyllä joskus aika pitkiksikin ajoiksi niin että en halua tavata ystäviäni mutta olen silti aktiivinen ja hyväntuulinen
ryyppäämällä ja yleensä se masis onki jo tunnin päästä suurinpiirtein pois
minusta tuntuu että olen koko ajan alamaissa ja on aikoja jolloin olen täysin masentunut.. tiuskin kaikille enkä halua nähdä ketään tai edes kuulla kenenkään ääntä.. tätä on kestänyt muutaman vuoden.. nykyään se on kuitenki helpottanu kun olen alkanut seurustella.. aina kun menen poikaystäväni luokse niin masennus lakkaa heti, mutta kun palaan takaisin kotia niin se tulee takaisin.. :/
No, kertomalla pahasta olosta ystävälle tai naiselle, jonka olen hurmannut noin kaksilla treffeillä....
Lopputulos aina sama: ystävää pitää hulluna tai nainen kaukkoaa pikkuhiljaa pois...
Alkaa vituttaa niin paljon ja vannon joka kerta, etten paljasta sisimpiä tuntemuksia kellekkään ja ihmissuhteet ovat vain pelia... mutta kuitenkin aina tyssää tohon... No, mikäs siinä... Sinnkuna pysytään ja hauskaa on...
Ainakin tämä Kalat-tytteli saa ajoittaisia masennuspisaroita... Niistä selviää vaan vetäytymällä peiton alle ja nukkumalla seuraavaan päivään :) yleensä silloin helpottaa.. purkamista toiseen henkilöön en suosittele :)