kun ei halua olla masentunut.....

Minusta masennuksen voi kieltää itseltään. Olen tehnytkin niin. Tuntuu silti pahalta ja olen ihan kuoleman väsynyt, ankeaa tämä elo on. Aion mennä lääkäriin tämän takia, toivottavasti löytyy sieltä vähän piristystä, jos ei muuten niin sitten lääkepurkista... syksy näyttäisi olevan ainakin mulle sitä pahinta väsymyksen aikaa, mutta kesäisin ja keväisin masentaa vaan muuten. Itsekin löydän elämästä kivoja asioita, mutta ei niistä jaksa kauaa iloita kuitenkaan...

tai salata itseltään - tai voi olla tajuamatta, että kysymyksessä on masennus. Itse olen sairastanut masennusta eri asteisena 25 vuotta ja nyt vasta se tuli esille! Selitin asiat itselleni ja toisille niin, että olen vain tällainen vähäenerginen ihminen. Olen selvinnyt arkielämästä junailemalla päivät niin, että olen lepäillyt pitkin päivää aina jonkun homman tehtyäni.

Hakeuduin terv.keskuslääkärille paniikin takia ja sieltä ohjattiin psykiatrille, joka teki masennustestin. Helpotti, kun sai väsymykselleen nimen ja lääkityksen, joka auttaa, plus keskusteluapua.

Väsymys tai burn out voi olla kysymyksessä, jos kalenterisi on aivan liian täynnä tai jos et ole aikoihin pitänyt esim. kesälomia tai muita lomia. Mikähän on elämäntilanteesi? Mikä väsyttää?

Tämä on vanha juttu (alotus) mutta itse kärsin tuosta ja se on tässä parissa vuodessa vienyt työkyvyn ja vakuuttelen läheisille että juu aion mennä hoitoon jne. En vain pääse sinne saakka koskaan. Syyllisyyden tunteita joka päivä, huonommuutta ja huonoa itsetuntoa. Ei luota itseensä, inhoan jos joku kyselee liikaa ja inhoan että naapurit kyselee tai näkee missään ettei tartte alkaa selittää. Olen myös ollut osittain etätöiden ja myös tämän masennukseni takia paljon kotona. Naapuritkin varmaan spekuloi miksi minua ei näy usein ja miestä näkyy. Herättää luonnollisesti sitten paskapuheita varmaan ja erinäisiä spekulaatioita. Se ärsyttää koska asia ei kuulu yhtään niille kenelle en halua sen kuuluvan. Inhoan sääliä ja huolenpitoa. Haluan olla rauhassa lukuun ottamatta ihmisiä keneen luotan. Syyllisyyttä koen eniten siksi että en ole riittävän reipas ja hyvä vaimoke mielestäni. Mies on hyvä ja kiltti ihminen ja en haluaisi että hän kärsii ja se on aina iso mutka ja solmu koska juuri siksi masentuneet saattavat jättää puolisonsa koska eivät koe riittävän. Tästä pitäisi nousta nopeasti ennen kuin tapahtuu peruuttamatonta eli että alkaisin työntämään rakastani pois. Masennus on tällä hetkellä vihaa, kärttyisyyttä, alakuloa, ahdistusta, itkua. Välillä pieniä ilon pilkahduksia.
Olin ennen reipas, urheilullinen, täynnä valoa kiltti, hyvä muille myös käytökseltäni ja minulla oli hyvä työ entisessä elämässäni. Olin itsevarma.
Nykyään tuntuu että olen vain laiska, ruma ällöttävä naisen kuvatus joka ansaitsee olla yksin ja kuolla.
Taloushuolet, terveyshuolet ja isot elämänmuutokset/paikkakunnan vaihto, burnoutti, migreeni ja nyt masennus paskoivat kaiken. Miksi juuri nyt kun löysin hyvän miehen.
Lyhyt pinna ja muut oireet saavat minut ongelmiin ihmissuhteissa yms mikä taas pahentaa tätä kierrettä ja ahdistusta. Toisinaan odottelee koska menee jo psykoottiseksi.
Haluaisin apua mutta en halua..vihaan, vihaan ja vihaan sääliä ja lässytystä. Haluan vakuutella olevani ok. Oikeasti kärsin varmaan jo pikkuhiljaa muistakin mielialahäiriöistä........ Pahenee ja pahenee.. Vihaa, surua, vihaa, pelkoja... Häpeää!!! Häpeän itseäni ja syytän kaikista ongelmistamme itseäni.. Siinä tarinani.