sinä veit tällä kertaa palan sielustani, mikään ei enää tunnu miltään. Kuumottaa ajatuskin niistä hellistä ja upeista hetkistä, kun olimme kääriytyneet toisiamme vasten.. Miten saatoin olla niin typerä et lähdin leikkiin tunteillani ja nyt päivien päästä tajuan, että tunteeni sinua kohtaan ovat jotain muuta kuin kaveruutta, ollaan tunnettu vuoden verran ja nyt vasta tajuan et sinä se olet se OIKEA! Mies jonka kanssa olisin valmis todellisuudessa, vaik seurustelemaan..Mielessä olet pyörinyt lähes päivittäin sen viimeisen tapaamisen jälkeen. Kuten varmaan olet huomannut viestiä en sinulle ole enää laittanut enkä laita..
Keskityn nyt vain töihin ja opiskeluun ne ovat unohdukseen parasta lääkettä!
Keskityn nyt vain töihin ja opiskeluun ne ovat unohdukseen parasta lääkettä!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Haluat unohtaa jos olet kokenut jotain todellista?
No olet kyllä jääräpää:) Otahan yhteyttä, jos tunteet tuntuu noin voimakkailta. Uskalla elää nyt, ettei tarvi vuosien päästä katua.Itse ainakin olisin valmis vielä yrittämään erään tytön kanssa, mikäli hän vielä sitä haluaisi/ siihen valmis olisi.
mua pelottaa se epäonnistumisen riski.
Enhän mä voi tietenkään luvata, että kaikki tulis onnistumaan niin kuin sä unelmissas haluaisit niiden toteutuvan. Mutta sen voin luvata, että kaikkeni tulisin kyllä tekemään, että suhde onnistuisi. Sehän on luonnollista, että pelkää alkavan suhteen epäonnistumista, mutta se, ettei anna sille edes mahdollisuutta on sääli, sillä siinä saatetaan menettää jotain kaunista. Se, että epäonnistumisen riski pelottaa - pelottaa muakin - osoittaa, että selvästi tuntee jo jotakin toista kohtaan. Jos on pienikin mahollisuus, että meistä jotain tulisi niin kyllä minä haluaisin sen riskin ottaa. Aina on mahollisuus epäonnistumiseen, mutta mietippä, jos se onnistuiskin...
en ole vielä luovuttanut..
olet paras!!! ;)
En minäkään vielä kirvestä kaivoon ole heittänyt meidän suhteen, vaikkei yhdessä ollakaan. Katellaan tässä pikku hiljaa, jos sattumalta vaikka törmätään ja muutama sana vaihdetaan...:)
Ei ne asiat koskaan hätäilemällä parane...
juttutuokio meillä syntyy, Kun sattumalta törmätään..mutta ei parane hermoilla etukäteen!
Pienenä vinkkinä,että kaverit pyysi ens lauantaina lähteen pitkästä aikaa käymään meidän kantapaikassa...ois mukava jos joku muuki ois sinne tulossa:) Kummia nää keskusteluhommat ku välillä tuntuu niinku ihan oikeasti, että jonku tutun kans viestittelis. Noh loppujen lopuksi aika harmitonta ajan viettoa...
sitä paikkaa!!
mä olen buukannut siihen kakkosduunia...mut sit seuraavana lauantaina kyl olen lähdössä bilettään... =)
maininnut sen joskus?
Se paikka mihin meidän keskustassa eniten sisälle maksaa(vaihtoehtoja ei oikeastaan ole)...sieltäpä minut löytää ens lauantaina.Saapa nähä josko sinut siellä näkisin...sitäpä salaisesti toivon. Siitä viikko eteenpäin ja vaihdan taas maisemaa...(=opiskelijaelämää:))
mutta mä selvitän asian..no jos sä lähdet niin miksi mä sitten sunkaan perässä roikkuisin..pysyvästi? no ainahan saa yrittää..
Koko ajanhan minä olen soutanut opiskelukaupungin ja kotikaupungin väliä...joten ei se suhteelle ole este. Valmistumiseenkaan ei enää niin hirveesti aikaa ole.
ootpas sä sitte pitkällä.. :)
Aih ja voih miten ihanaa ja nyt voit keskittyä opiskelemiseen kun tuli irtosuhteiden osuus hoidettua.
Näitähän riittää.. Toivottavasti annoit vastaavan kokemuksen ettei kaveri traumatisoitunut ja estynyt oikean etsimisessä.
Jossain vaiheessa voi tulla vaikka elävä ja ajatteleva oikea ihmissuhde vastaan.
ei siis unohdeta...!!!!!!!!!!!!!!!!!!