Onko ketään... ?

..tarkoitat eläkkklle jäämistä, tuota tuota tuolla on seuraavassa osastossa ehkä lähmppi kamuja.

tee niin kuin haluat - ei siitä kukaan välitä

Neljänkympin kriisiltä tai villitykseltä!Olen miettinyt miksi puhutaan naisten kohdalta aina kriiseistä ja miesten kohdalta aina villityksistä (esim.viidenkympin-villitys)joten jos olet nainen sinulla on kriisi jos mies niin villitys ja mikä niissä on mukavinta ne on ohimeneviä:)

että saatoitki kysyä...kyllä on kuule monta kertaa tehny mieli pistää kaikki uusiks.Työ,ukko ja kaikki muu..ainoastaan lapset pysyis...ja eihän sitä tiedä,milloin sekin tapahtuu.....

...itteeni tuohon tilanteeseen. Mietin tässä että mikä on huonoon jamaan johtanut? Mikset ole ajoissa puuttunut asioihin?

On tietty vallan mahdollista tehdä täyskäännös elämässä ja hauskasti se hetki on usein 40 . Mutta alusta et voi alottaa ;)) eikä kannatakaan, mieti mielummin miten jo olemassa olevaa elämänkokemusta voit hyödyntää tulevaisuudessa.

Työpaikan vaihto on varmasti se helpoin juttu ja toteutettavissa pelkällä lomakkeella. Irtisanomisajan voi ottaa rennosti. Työ on iso juttu ja jo tämä temppu voi muokata elämää mielekkäämmäksi. Mutta älä sorru liian samanlaiseen duuniin, rupea tekemään jotain aivan päinvastaista.

sairaskirjoille,alkoi niin ottaman pattiin,onneksi voin pitää vanhaa polvivammaa tekosyynä!Muijasta pääsinkin jo eroon,iski onneksi uuden kun tein niin paljon duunia etten ollut koskaan kotona,ainoa lapsi jo aikuinen!

Olen samalla aaltopituudella. Väliin kaikki vit...ja tuntuu et homma ei etene.Itselläni on kaksi jo aikuista lasta ja olen mummu.Kokenut elämässä kaiken laista,menettänyt mieheni kesällä äiti nukkui pois ja siitä pari päivää ni äitin sisko nukkui pois. Tuntuu kuin pelkkää surua koko touhu.Mut jaksettava vaan on.En kyl tiä ketä tai mitä varten mut näin se kai menee!!!!!!!

Purin yritystoimintani samana vuonna kun 40 täytin.
Vaihdoin alaa, vaihdoin asuntoa ja päätin, että kun se 40v päivä tulee, se on loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Kerralla ei kaikkea saa vaihdettua jos on vastuuta mukana (minulla 2 lasta, murkkuja) mutta aloin silloin tarmokkaasti työskentelemään loppuelämäni puolesta ja vapauttamaan itseäni monista typeristä tavoista ja asioista joille olin kasvattanut älyttömiä merkityksiä!
Myös puoliso jouti lähteä koska inhosi minua omien sanojensa mukaan.

Olen nuortunut niin henkisesti kuin fyysisestikin (kuntoilu on nykyisin valtavan iso osa elämääni!) ja nautin elämästäni.

Tunnen itseni erittäin voimakkaaksi ottamaan vastaan ihan mitä vaan! Elämänmuutos oli niin iso asia että sain siitä valtavasti voimavaroja.

Hetkeäkään en kadu.

Anna mennä!

minä erosin 40 kun huomasin, että EN TODELLAKAAN, halua elää enää niinkuin silloin elin enkä halunnut enää sitä, mitä luulin aikoinani halunneeni. Aikansa kesti ennenkuin suuret myrskyt laantuivat ja elämä alkoi taas sujua itselläni ja läheisilläni. Exällä uusi puoliso ja kaunis koti, minulla sielunrauha, lapsilla tyytyväiset vanhemmat. Vitutus häipyi, samoin ihmeellinen ahdistus, löysin itseni jälleen. Työtä en vaihtanut, työpaikkaa ja paikkakuntaa muutama vuosi sen jälkeen kyllä. Uusi miesystävä tuli ja meni, opin olemaan yksin. Opiskelin, jätin rahan perässä juoksemisen, ja tässä ollaan. Ihan omilla jaloilla seistään ja ollaan tyytyväisiä :-) Nyt voisi sen uuden rakkauden aika olla.

Neljänkympin tienoilla pakka sekaisin: lähdin duunista, erosin ukosta, myin kämpän. Kyllä kannatti!