Hei! Minulla on ollut lievä kahvikuppineuroosi. Aina kun piti kahvitella tai ruokailla esim. juhlissa, kylässä tai työpaikalla, se alkoi. Naama muuttui punaseksi, tuli hiki, levoton ja inhottava olo (teki mieli paeta) ja tietenkin kädet alko vispata. Samoin suupielet nykiä ja pääkin täristä. Yritäppä siinä sitten juoda ja syödä, kun ei pysty pitään käsiään ja päätään paikallaan. Se oli aivan kamalaa, en soisi moista kohtaloa edes pahimmalle vihamiehellenikään. En tiedä mistä se johtui, en ole ollut ikinä jännijätyyppiä. Se alkoi joskus 17 vanhana ja paranin siitä joskus 2 vuotta sitte (oon nyt 30). Keino miten paranin löytyy täältä. Eli ihan tältä samaiselta palstalta. Lueskelin muiden kertomuksia ja kokemuksia, ja se rauhoitti. Tuli helpottunut olo, kun huomasi kohtalotovereita löytyvän pilvin pimein. Tajusin, että en ole yksin, ja että vika on vain korvieni välissä. Päätin, että enää en jännitä, eikä oireita tule. No tietenkään se nyt ei ollut sitten tosipaikan tullen noin yksiselitteistä. Mutta pikkuhiljaa oireet väheni, ja samalla koin kerta toisen jälkeen suunnatonta onnistumisen iloa. Ja nyt ei ole oireita. Tai ehkä joskus jotain pientä, mutta tosi harvoin ja pystyn poistamaan ne, kun muistan, että en ole yksin. Tälläkin hetkellä moni on samassa tilanteessa.
Nyt vetoankin Teihin Rakkaat ystävät, jotka kärsitte tai olette kärsineet kahvikuppineuroosista, että yhdessä auttaisimme kaikkia siitä kärsiviä paranemaan. Minulla on yksi tuttava (vanhempi henkilö), joka on kärsinyt tästä jo todella pitkään, ja oireet vain pahenevat.. Hän tuskin edes tietää mikä häntä vaivaa ja että parannuskeinojakin olisi. Hän ei ole ainut, tiedän ja tekin tiedätte sen. Pyysin apu-lehteä kirjoittamaan jutun kahvikuppineuroosista (tuttavani lukee sitä), ja niin uusimmassa lehdessä olikin juttua siitä, mutta mielestäni ei tarpeeksi perusteellista. Juuri tälläiset jutut ja kokemukset, mitä tälläkin palstalla on, auttavat ihmisiä paranemaan. Ja antavat rohkeutta hakea apua. Kahvikuppineuroosiin on olemassa lääkehoitoa, hypnoosihoitoa ja jotkut luontaistuotteetkin auttavat. Minusta siis tästä asiasta pitäisi puhua ja kirjoitaa lehdissä (kuten nyt esim. apu) aivan kuten täälläkin. Kaikillahan ei ole mahdollisuutta tulla nettiin, ja tästä vaivasta kärsivät myös vanhemmat ihmiset, ei se vapina johdu pelkästään iästä. Siksi olisi siis mahtavaa jos ihmiset voisivat kertoa lehdissä kokemuksiaan ja jakaa neuvojaan. Näin ollen voisi myös nämä, joilla ei ole tietokonetta, lähettää perinteistä postia ja lukea näitä auttavia ja rauhoittavia juttuja. Eli, kirjoittakaa apu-lehdelle, joko netin kautta tai perinteisenä postina omia kokemuksia ja kertomuksia, neuvoja ja kaikkea mitä toivoisitte itsekin saavanne kahvikuppineuroosista paranemiseen. Kiitos, jos jaksoitte lukea, varmasti sekavankin tekstin, ja TODELLA ISO KIITOS JOS AUTATTE AUTTAMAAN! Sana kiertämään!!
Nyt vetoankin Teihin Rakkaat ystävät, jotka kärsitte tai olette kärsineet kahvikuppineuroosista, että yhdessä auttaisimme kaikkia siitä kärsiviä paranemaan. Minulla on yksi tuttava (vanhempi henkilö), joka on kärsinyt tästä jo todella pitkään, ja oireet vain pahenevat.. Hän tuskin edes tietää mikä häntä vaivaa ja että parannuskeinojakin olisi. Hän ei ole ainut, tiedän ja tekin tiedätte sen. Pyysin apu-lehteä kirjoittamaan jutun kahvikuppineuroosista (tuttavani lukee sitä), ja niin uusimmassa lehdessä olikin juttua siitä, mutta mielestäni ei tarpeeksi perusteellista. Juuri tälläiset jutut ja kokemukset, mitä tälläkin palstalla on, auttavat ihmisiä paranemaan. Ja antavat rohkeutta hakea apua. Kahvikuppineuroosiin on olemassa lääkehoitoa, hypnoosihoitoa ja jotkut luontaistuotteetkin auttavat. Minusta siis tästä asiasta pitäisi puhua ja kirjoitaa lehdissä (kuten nyt esim. apu) aivan kuten täälläkin. Kaikillahan ei ole mahdollisuutta tulla nettiin, ja tästä vaivasta kärsivät myös vanhemmat ihmiset, ei se vapina johdu pelkästään iästä. Siksi olisi siis mahtavaa jos ihmiset voisivat kertoa lehdissä kokemuksiaan ja jakaa neuvojaan. Näin ollen voisi myös nämä, joilla ei ole tietokonetta, lähettää perinteistä postia ja lukea näitä auttavia ja rauhoittavia juttuja. Eli, kirjoittakaa apu-lehdelle, joko netin kautta tai perinteisenä postina omia kokemuksia ja kertomuksia, neuvoja ja kaikkea mitä toivoisitte itsekin saavanne kahvikuppineuroosista paranemiseen. Kiitos, jos jaksoitte lukea, varmasti sekavankin tekstin, ja TODELLA ISO KIITOS JOS AUTATTE AUTTAMAAN! Sana kiertämään!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
...asiaa =)
Toivoisinpa totisesti pääseväni tästä samaisesta vaivasta itsekin.
Onnea sinulle, että olet onnistunut, olet todella vahva.
Voisitko kertoa minkälaisia mielikuvaharjoituksia teit?
hmm.. ajattelin vain, ette en ole yhtään sen kummempi kuin muutkaan. Kaikilla on vikoja, ja se on ihan luonnollista. Jos jotakuta haittaa/vaivaa/ärsyttää, että käteni tärisevät, se on sitten sen ongelma. Päätin, että paranen, tavalla tai toisella, ja periksi en anna, enkä anna toisten tuijotusten vaikuttaa itseeni. Ei minuakaan haittaa toisten vapinat ja tärinät ja meitä kun on paljon, jotka jännitetään jne.. Keskityin ajattelemaan miltä tuntuu sitten kun onnistun suoriutumaan kunnialla kahvittelusta tai ruokailusta.. Helppoa se ei aluksi ollut, ja masennus meinas iskeä aina kun epäonnistuin, mutta en antanut masikselle valtaa. Asioilla kun on tapana järjestyä. Ajattelin myös, että jokaisessa asiassa on jotain positiivista, ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Ainakin muut saavat kummastelemisen aihetta kun tuijottavat minun taistelua kahvikupin kanssa. Yritin ajatella positiivisesti, ja että tällä vaivalla on varmaan vain tarkoitus tehdä minusta vahvempi ihminen. En tiedä saitko tästä mitään apua tai tolkkua, mutta yleisesti yritin aivan väkisinkin pitää mieleni iloisena ja uskoa, että vielä minä onnistun, jos en nyt, niin ensi kerralla. Ja tietenkin mielessäni kehuin itseäni, että tämä sujuu taas paremmin, ja kädet ei vispaa yhtä kovasti kuin ennen, vaikka en kyllä tiedä oliko asia todellisuudessa niin. Uskottelin itselleni asiat paremmiksi ja pikku hiljaa onnistuin.
Huomenna olisi taas yksi tilaisuus, jossa on normaalia enemmän väkeä ja hieno paikka tarjoiluineen. En ole nyt hetkeen joutunut noin isoon tilaisuusteen, ja vähän jännittää miten käy, mutta tiedän että selviän, kunhan vain luotan itseeni, enkä ajattele mitä muut saattavat ajatella. Se on niiden asia, eikä kiinnosta minua. Mutta tsemppiä sinulle ja muista, että auttamalla muita autat myös itseäsi. Siitä tulee sellainen onnistumisen tunne joka taas auttaa uskomaan ja luottamaan omiin kykyihin ja omaan itseensä yleensä!